Pohjoisen Pellon kaamos

Salomon Waara oli kotoisin  pohjoisesta Pellon kylästä, Ruotsin puolelta. Millaista oli elää napapiirin tuntumassa, minkälainen oli kaamos ja valo näin etelän ihmisen tietoisuuden lisäämiseksi:

"Suomen puolella Pellon kylässä kasvaneena tiedän, että pohjoinen kaamos on valoisa ja lohdullinen. Vaikka aurinko ei nouse, se valaisee ja värittää taivasta. Valon olemuksen tuntee, kun lähtee ulos, kävelee aamun pimeästä kohti hillittyä valkenemista. Kulkee hämärän erikoisten sävyjen halki kohti päivän kirkkainta hetkeä. Nielaisee se. Alkaa taas valmistautua yöhön"


Näin kertoo kirjailija ja dramaturgi Maria Peura Parnasso 1/2010-lehdessä. Kai se olisi itse koettava edes kerran. Hyvin kerrottu, ilman kuvia.

Kaamos on valoisa ja lohdullinen ... hienoa kerrontaa.

Margit Göransson in memoriam 1966

Margit Göransson; yksi yhdeksästä sisaruksesta.

Dödsfall: Margit Göransson 1906 - 1966. RIP

Margit oli yhtä pidetty ja iloinen kuin muutkin Göranssonien sisarukset; juuri ehdimme viettää hänen 60-vuotispäiviään Maarianhaminassa keväällä 1966.

Höyrylaiva S/S Uleåborgilla Turusta Helsinkiin

Mitä mahtavat laiturilla makaavat tynnyrit sisältääkään?

Sata vuotta sitten matkaa taitettiin laivoilla kuten S/S Uleåborgilla välillä Pietari - Helsinki - Oulu. Maanteitä oli vähän ja ne olivat huonokuntoisia sekä autoja oli myös vähän. Rautatie oli jo keksitty ja Suomessakin ollut jo vuodesta 1862; rataosuus rakennettu Helsingin ja Oulun välille vuonna 1886 mutta se ei palvellut rannikkokaupunkien asukkaita yhtä jouhevasti kuin laiva. Laivassa oli tietysti  oma kabiinipaikka joka matkustajalle. Välipysähtymispaikkoja Suomen alueella oli useita, Turku niiden joukossa, tuskin Maarianhamina. Tällä höyrylaivalla Erik August oli tullut Helsinkiin Olga-vaimonsa kanssa lomaa viettämään; vai jäikö Olga lapsikatraansa kanssa kotiin?  Siniristilippu liuhuu taustan rakennuksen katolla, toisesta lipusta ei saa selvää sen vertaa. Laivan takana liehuva lippu on kuitenkin valkosinipunainen venäjän lippu. Ollaan ilmeisimmin Helsingissä.  Junamatkustelun historiasta muistan hyvin kun Valtion rautatiet, nykyinen VR vietti 100-vuotisjuhliaan 1962; Helsingin VR-makasiinien ratapihalle oli tuotu näytteille kaikki hienoimmat vaunut 1800-luvulta saakka, joihin yleisö pääsi sisälle joka vaunuun tutustumaan; siellähän minäkin olin niitä ihailemassa.  Nykyään kyseisiä vaunuja ihaillaan Hyvinkään Rautatiemuseossa köysien takaa tai pleksien läpi, sisälle niihin ei päässe. Valokuva: Erik Göransson; ruskeakopio.

Erik August Helsingissä 1900-luvun alussa

Kirkkoherra Erik August Göransson lähti joskus Helsinkiin, olihan hänen Olga-vaimonsa täältäpäin. Vanha Ylioppilastalo, Itäinen Heikinkatu, meneekö siinä vitosen raitiovaunu Katajannokalle päin? Heikinkadun, nykyisen Mannerheimintien keskellä oli kävelytie erottamassa Läntisen ja Itäisen Heikinkadun toisistaan vielä 1900-luvun alkukuvuosina. Stetsoni, vaikkakaan ei ihan cowboy-mallinen oli miehen kaupunkipäähine, selvä se. Autojako? ei, ei vielä. Tilaa oli kävellä välittämättä mistään ihmeen suojateistä. Valokuva: Erik August Göransson; ruskeakopio.

Prosten Erik August Göranssons jordfästning 1935 III

Erik August kotonaan pappilassa Kumlingessa.

Erik Augustin huoneentaulu: Se Jag är när eder alla dagar; 

Nähkää Minut - olen teidän lähellänne jokainen päivä.

...

Det tog långa tid att bära själasörjarens stoft från hemmet till kyrkan. Vägen är inte lång, men uppgiften var tung och sorgfylld. Vid kyrkomuren avlöstes bärarne, församlingsbor i olika befattningar, av prästerskapet, näml. de åtta präster, vilka biträdde vid jordfästningen. Prosten E. A. Göranssons stoft bars in i kyrkan av kontraktsprosten J. L. Wikman, prosten J. F. Sandelin, kyrkoherdarne W. Melin, Tor Beckman, Evald Snellman och Th. Fagerström samt postorerna Th. Sederqvist och Sven Sorthan.

Under det kistan inbars, spelade kantor Mattson en sorgehymn, och sedan den placrats på katafalken, sjöng kören under kantorns ledning en sång.

Sedan några värser av psalmen 660 avsjongits, trädde kontraktsprosten J. L. Wikman upp i predikstolen. Han utgick från följande bibelord: "Mina älskade, vi åro nu Guds barn, och vad vi skola bliva är ännu icke uppenbart, men det veta vi, att när Han en gång uppenbaras, skola vi få se Honom lika, ty då skola vi få se Honom sådan Han är". Allt är här blått endels, ofullkomligt och underkastat utvecklingens lag, sade prosten. Det fortskrider antingen mot något högre och fullkomligare, eller mot förstöring och undergång, beroende på om det är livets eller dödens krafter verksamma där ute i naturens värld. Människan är ochså stadd i vardande. Genom de krafter, som äro verksamma i henne, danas hon och fortskrider antingen mot död och undergång, eller mot något högre och fullkomligare. För denna fullkomning danas hon genom nådens i henne arbetande krafter. Människan skulle gärna lyfta på den slöja, som döljer det kommande, men i sin vishet har Herren fördolt detta för oss. Herren låter oss veta, att han har en överraskning i beredskap vid resans slutmål för att sålunda sporra vår iver att icke tröttna på vägen.

...

fortsätter ...

Turku 100 vuotta sitten

Erik August Göransson oli ahkera harrastajamaalari; tauluja lienee itse kunkin suvun edustajan seinät pullollaan. Erik August oli myös maiseman tarkan tallennuksen, valokuvauksen mestari. Turku ja  Auranjoen varsi muodostaa kauniin maiseman kuvaajallekin. Tässä ollaan "täl pual jokke" eli idän puolella, samalla puolella missä tuomiokirkkokin sijaitsee. Joen toinen puoli tunnetaan "tois pual jokke". Auton autoa ei kuvassa näy, eikä niitä vuoden 1900 aikaan. Hevosilla liikuttiin, niitä muutama odottelee kuvassakin. Laivan nimi Bläsnäs, nimi lienee jonkun Turun saariston saaren nimen mukaan, Bläsnäsillä kuljetettiin muun muassa postia laajan saariston alueella; Turun tuomiokirkko horisontissa ja sen ajan tyypillisiä purjeveneitä joen tois pual täynnänsä. Tähtitorni näkyy oikealla ylhäällä. Valokuva: Erik Göransson; ruskeakopio.

Erik Augustin ja Olgan neljä vanhinta

Erik August ja Olga Göranssonilla oli yhdeksän lasta - tässä niistä neljä vanhinta; Irma (s. 1900), Ragnar (s. 1898), Marta (s. 1902), ja edessä Saga (s. 1904). Kokoontuneet kotona pappilassa otettuun yhteiskuvaan. Kuvaaja oma isä Erik tietenkin. Kuvausvuosi noin 1910 eli Ragnar noin 12-vuotias kuvassa.

Pappi Erik Augustin kyydissä

Pappi Erikin koti sisältä; missä kodissa kuva on otettu, ehkä Iniön aikaa. Urkuharmoni kuvassa vasemmalla, tyylikäs kirjoituspöytä - ei turhaa roinaa. Erik August Göransson oli syntynyt 19.08.1868 Hammarlandissa ja opiskeli Turussa. Erik August valmistui ylioppilaaksi vuonna 1892 ja vihittiin papiksi 1896. Erik Augustin ensimmäinen papintoimi oli "extraordinarie"-virka, nykytermein vt. kappalainen, viransijaisena ensin 1897 Kuopiossa ja sen jälkeen Pyhäjoella. Sen jälkeen hänet valittiin kappalaiseksi Iniöön 1900 - Iniössä ovat syntyneet vanhin tytär Irma ja Marta. 1909 Erik August Göransson valittiin kirkkoherraksi Kumlingen seurakuntaan, Kumlingessa syntyi ainakin Helga-tytär, sen jälkeen Eckeröön ja 1919 Erik August valittiin kirkkoherraksi Maarianhaminaan alkaen 1. heinäkuuta minkä moster Sagan päiväkirjakin vahvisti. 1927 hän siirtyi vielä viimeiseksi Jomalaan; ehtikö edes eläkkeelle, kun Erik kuoli 1935, 68-vuotiaana. Jomalaan, kirkon viereen on hänet ja vaimonsa Olga Matilda Göransson os. Jansson on haudattu niin kuin tyttärensä Margit ja Irma. Erik August Göransson ehti palvella siten neljässä ahvenanmaalaisessa seurakunnassa kirkkoherrana. Moni ahvenanmaalainen tuli Erik Augustin hautajaisiin, vielä useampi tunsi tai oli hänet aikoinaan tavannut. Kuva vedostettu aikoinaan niin kutsutulla sinikopiomenetelmällä (Syanotyyppi, kts. alla). Kuva: Erik Göransson.

Syanotypia- eli sinikopiotekniikka.

Syanotypia- eli sinikopiotekniikka on vanha vuodelta 1842 peräisin oleva valokuvatekniikka. Syanotypia perustuu kahteen rautasuolaan, jotka yhdistetään ja valotetaan UV-valolla (UV-lamput, aurinko). Valottamisen tuloksena syntyy preussinsininen pigmentti, joka on hyvin säilyvä (ei vesiliukoinen, valoa kestävä). Syanotypiatekniikkaa kutsutaankin syystä myös aurinkokuviksi.
Syanotypia on edullinen, koska se perustuu rautasuoloihin, ei hopeaan. Kahden rautasuolan valottuessa UV-valolla syntyy ei-vesiliukoinen pysyvä pigmentti preussinsininen. Kuvasävy on syvän sininen. Synotapiamenetelmän kemikaalisarja sisältää 250 ml herkistysliuosta A ja 250 ml herkistysliuosta B. Liuokset ovat UV-valolle herkkiä kun ne yhdistetään suhteessa 1+1. Vain kertakäytön vaatima määrä liuoksia kannattaa yhdistää kerralla. Pakkauksen kemiamäärästä riittää noin 500 kpl 13x18cm vedokselle. Kemikaalit toimitetaan kuvina, akkuvettä (tislattu vesi) lisättävä.
Prosessi:
Pohjamateriaali: Mikä tahansa tasainen huokoinen materiaali, johon herkistysliuos voi imeytyä. Puu, keramiikka, kankaat ja nahka käyvät paperin ohella hyvin. Paksu, hyvin päällystetty tasainen akvarellipaperi on kuitenkin suositeltavin. BERGGER COT-320 puuvillapaperi on hyvin sopiva myös syanotypiatekniikalle.
Herkistys: Herkistysliuoksia A ja B yhdistetään suhteessa 1+1. Syntyvä liuos väriltään kellanvihreä, ja herkkä vain UV-valolle. Liuos voidaan sivellä pohjamateriaalille keinovalossa.
Duplikaattinegatiivi: Kontrastiltaan normaali negatiivi, joka ei ole tiheydeltään liian ohut (vaalea), kelpaa syanotyyppien pinnakkaisvedostukseen. Jos negatiivia ei haluta käyttää, mikä tahansa litteä, osin läpinäkyvä materiaali sopii syanotypia fotogrammien tekoon.
Valotus: Pinnakkain lasin alla UV-valolla 10-30 minuuttia. Auringon valo käy parhaiten valotukseen.
Valotuksen määrä: Kuten muillakin ilmikopioimismenetelmillä, tulee kuva valotuksen aikana näkyviin. Valotusta on jatkettava kunnes varjoalueet ovat solarisoituneet, eli olleet ensin tumman siniset ja tulleet sitten selvästi vaaleammiksi (siniharmaa) kuin mitä niiden tulisi olla. Tätä efektia voi tarkastella esim. negatiivin läpinäkyvien reuna-alueiden kohdalla.
Kehitys: Mitään varsinaista kehitettä ei tarvita. Valotettu kuva huuhdellaan niin kauan kuin kellertäviä rautasuoloja irtoaa kuvalta. Huuhtelun aikana kuva vaalenee (paitsi solarisoituneet kohdat, jotka tummenevat), ja huippuvalojen alueilta poistuu valottumaton kellanvihreä herkistysliuos. Huuhtelun pituus 10-30 minuuttia. Jos kuva vaalenee liikaa, on kuvaa valotettu liian lyhyen aikaa. Jos kuvan vaaleat alueet jäävät kellanvihreiksi tai sinisiksi, on kuvaa valotettu liian kauan, tai sitten pohjamateriaali on epäsopiva.
Jälkikäsittely: Kuvan väri muuttuu syvänsiniseksi ilman kanssa hapettuessaan kuivumisen aikana. Tämä tapahtuu hitaasti ilman tarvetta varsinaiseen jälkikäsittelyaineeseen (vetyperoksidi).
Kiinnitys: Kiinnitysvaihetta ei tarvita, kuva on säilyvä kun ylimääräiset rautasuolat on huuhdeltu pois.
Käyttöturvallisuus: Kemiasarja perustuu rautasuoloihin, jotka ovat haitallisia. Vältettävä ihokosketusta ja kemikaaliroiskeita. Sinistyttyään roiskeet eivät pesussakaan poistu vaatteista.

Naantalissa Laivaston muistoristillä

Kai Vaara, rannikkolaivoston komentajan ja panssarilaiva Ilmarisen päällikön Ragnar Göranssonin Marta-siskon poika hiljentyneenä Naantalin muistoristillä kunnioittamaan mereen jääneiden sankarivainajien muistoa. Ragnar Göransson selvisi panssarilaiva Ilmarisen tuhosta 13. syyskuuta 1941 mutta miinaanajo vei mennessään 241 suomalaista merisotilasta ja -upseeria. Joka vuosi aina syyskuun 13. kunnioitetaan Ilmarisen muistoa ja merelle jääneiden sankarivainajajien muistoa seppeleenlaskulla panssarilaivojen perinneyhdistyksen toimesta. Kai Vaaran taustalla vasemmalla sisarukset Anneli Waara os. Liukko ja oikealla Kai Vaaran vaimo Eini Liukko-Vaara. Kuva vuodelta 2002. 

Prosten Erik August Göranssons jordfästning 1935 II

...

Tiden i präsgården led mot uppbrott. Klockan litet före två tänkte man sig att färden till kyrkan skulle taga vid, och så skedde även.
Men avskedets stund var inte den lättaste. De närvarande samlades på gårdsplanen kring katafalken med de närmast sörjande kring båren för aatt taga ett sista farväl. Församlingsborna kastade en sista blick på den bortgångne, och månget öga tårades. Där kom en gammal man stapplande fram och där kom en åldring kvinna, båda snyftande och båda viskande en sista hälsning.
Prostens trogne medarbetare, kantor A. Th. Mattson, tog upp psalmen "Sist, när mitt liv är ute här, för Guds tron jag träder". Det gjorde ett gripande intryck att höra denne församlingens vetteran i kyrkans tjänst vid den bortgångne herdens bår sjunga denna psalm. Sedan sångens toner förklingat, trädde kyrkoherden Tor Beckman fram till båren och läste upp psalmistens ord och Herren vår God, som är vår tillflykt från släkte till släkte, om Herren, som var till förrän bergen och jorden skapade blevo. Varefter kyrkoherden läste Fader Vår och Herren Välsigne oss.
Ett sista farväl ännu och locket lades på kistan. Det var en självfakken sak, att kistan från prästgården skulle bäras till kyrkan. Först var det sönerna och de ägna manliga släktingarna, vilka boro kistan ut genom hemmets bort. Sedan följde i tur och ordning de olika kyrkliga myndigheterna. Hela vägen från prästgården till kyrkan var kantad med granris, och då vägen till kyrkan från stora landsvägen vek av till kyrkokgårdens södra port, var denna kantad med unga granar. Man hade ej kommit många steg från prästgårdens dörr, förrän man hörde klockkornas klang i Sankt Olovs kyrkas torn, som ringde för att helga minnet av den person, som under så många år efter kallelse av samma klockor förkunnat det heliga ordet för församlingens medlemmar.
Kyrkvallen var fylld av folk. Det var högtid i Jomala denna dag, ehuru dagen låg mitt i arbertsveckan.
Sorgtåget tog vägen till kyrkan genom södra kyrkporten, men vände efter ingången på kyrkogården över densamma för att gå in till kyrkan från västra valvet och kistan bars längs storgången upp till koret.
Då man kom in i kyrkan, var denna fylld till sista plats. Detta ord "till sista plats" plär ofta missbrukas, men här kunde uttrycket tolkas i verkligt bokstavlig mening. Vid  in trädet greps man av en förtätad och djup stämning. Det  låg sorg under kyrkans höga och ljusa valv. Altaret var rikt prytt med blommor och levande ljus och liksom predikstolen var det klätt i svart. Ljusen lyste i kronor, kandelablar och lampetter, och då dörrarna slogos upp och igen, fladdrade lågorna för  vårens inträngande ljumma fläkter-

....
fortsätter ...

Veikko ja Hilja Liukon perhe kesällä 1933

Veikko ja Hilja Liukon perhe Wiipurin kodissa kesällä 1933; kuvassa vasemmalta Hilkka (s. 1922), Pauli (s. 1923), Kauko (s. 1924), Ilmari (s. 1926), isä-Veikko (1895 - 1945), Anneli (s. 1928), Eini (s. 1930) ja Hilja Liukko sylissään Raija (s. 1933). Seitsemän lasta kuvassa - mutta yksi perheeseen vielä syntyi eli Seppo välirauhan aikaan 1940. Tyylikäs porvariperheen koti - upea iso villaryijy seinällä.

Prosten Erik August Göranssons jordfästning 1935

Av tidningen Åland, den 13. april 1935;
______________________________
Prosten Erik August Göranssons jordfästning våren 1935 blev en storslagen sorgeakt. Hela Jomala församling mötte upp; - flere grannförsamlingar gjorde detsamma; - ämbetsbröder och olika organisationer samt talrika enskilda bragte den omtyckte själasörjaren sin hyllning.

Vårens milda och solljusa krafter hade samlat sig till en hyllning, då kyrkoherden i Jomala församling, prosten Erik August Göransson skulle anträda den sista färden från Jomala prästgård till kyrkan för att under dess höga och ljusa valv vigas till evig ro i fädernejorden.
Det var verklig vår i luften denna dag, den tionde april. Solen strålade på ett sätt, som hör våren till. Rymden var sannerigen fylld av vårens behag. Fåglarna sjöngo sina sånger. Hela jorden andades vår. Det stod en doft av kraftig doft ur åkrarna i Jomala.
Naturen, som i den bortgångne prosten hade en så hängiven dyrkare, samlade sig till en hyllning för den person, som så väl förstått den.
Prästgårdens flagga vajade på halv stång för den milda brisen. Framför trappan låg prosten i sin kista på en katafalk, omgiven unga granar.
Inne i prästgården vimlade de av folk. Kallelsen, att de, vilka önskade ledsaga den bortgångne själasörjaren på de sista fården, hade hörsammats av många. Man såg ej allenast egna församlingsbor, utan även personer från de församlingar, i vilka han tidigare tjänat. Här sågos män och kvinnor från Mariehamn och från Eckerö samt minnesgoda vänner från den gamla hemsocknen Hammarland.
Gästerna mottogos av värdar och väninnor på det mest förekommande sätt. Prostinnan Olga Göransson med sina barn uppehöll sig med gästerna så långt tiden och förhållandena det tillät. Det var verkligen inte svårt att förstå, att den rått ett gott förhållande mellan församlingen och den bortgångne herden. Ett band hade brustit, det förstod man, och man sade med vemod: ja, nu är prosten borta.
....
fortsätter  ..

Julia Öländer

Salomon Waaran vaimo Julia Waara os. Ölander valokuvaajalla. Käynyt arvostetulla valokuvaajalla V. Henriksgatan 16:ssa valokuvaamo Johan Liebert Ölanderilla; oliko turkulaisen isänsä  Helsingin filiaali. V. Henriksgatan - Läntinen Heikinkatu tunnetaan nykyään Mannerheimintienä ja Läntinen Heikinkatu 16 oli nykyisen Husarin, Hufvudstadbladetin talossa, keskeinen sijainti kaupungin ytimessä. Täällä Helsingissä Salomon ja Julia ovat siten toisensa tavanneet joskus 1880-luvun alkupuolella ehkä jo aiemmin.

Saga Ålandsbankenissa 1938

Valokuva: Ålandsbankenin arkistot.

Ålandsbankenin henkilökunta vuonna 1938. 


Takarivi vasemmalta: Bertel Widén, Elin Holmberg, Gunnel Barck, Ingrid Öfverström, Tor Österlund, Ester Lemqvist, Lempi Lindström ja Urban Liewendahl. Istumassa: Gunhild Öfverström, Ester Holmberg, Tor Brenning, Saga Göransson, Anita Eriksson ja Katarina Lang. 


Moster Saga oli Ålandsbankenin virkailija koko pitkän pankkiuransa; Ålandsbanken toimi siihen aikaan yksinomaan Ahvenanmaalla ja kuvassa on koko pankin silloinen vuoden 1938 henkilökunta. Tor Brenning oli pankinjohtaja, joka jäi pankista eläkkeelle vuonna 1954; sen jälkeen hän oli pitkään seitsemänkymmentäluvulle saakka Ahvenanmaan maaherrana. Sagan miehen Atte Cederqvistin kuoltua meni Saga naimisiin Tor Brenningin kanssa - vanhan vuosikymminien takaisen työtoverin kanssa. Niinpä; kuvassakin Tor Brenning ja Saga Göransson istuvat vierekkäin!

Saga (1904 - 1978) ja Tor Brenning (1903 - 1983) Maarianhaminassa 6.7.1977 Punaisen Ristin tilaisuudessa.

Maarianhaminan lentokentällä

Mantereen sukulaisia lähdössä Ahvenanmaalta. Kuvassa vasemmalta Ann-Sofi Dahlman, Saga Cederqvist os. Göransson, Marta Vaara os. Göransson, Oskari Waara ja Kai Vaara. Ilmeisesti Ann-Sofi ja Saga ovat saattamassa Waaran perhettä. Kuka otti kuvan? Tietysti Sagan mies Atte Cederqvist. Vuosi 1955. Taustalla bussi Saltvik - Mariehamn.

Douglas DC-3 juuri laskeutuneena ja  odottamassa matkustajia kyytiinsä. "Finnish Air Lines" AERO - Finnair. Tällaisessa lentokoneessa tuntee olevansa käsintehdyn koneen kyydissä - potkurien ääniä myöden. Tämä kyseinen DC-3, "Dakota" on rakennettu Santa Monicassa 1943; konetyypin ensilento tapahtui vuonna 1935, päivälleen 32 vuotta myöhemmin Wrightin veljesten  ensilennon jälkeen. DC-3; Douglas Commercial.

Nash Airflyten kanssa Kaivarissa

Parhaat kaverukset Kai Vaara ja Ilmari Liukko lähteneet autoajelulle; Kaivopuiston eteläkärjessä pakollinen pysähtyminen - kuva Nashista ympäristöineen, Ilmari oikealla ja näkyyhän siinä Pellen varjoakin. Kaukana takana Laajasalon öljysäiliöt, olivat jo silloin olemassa, nyt niiden purkua vastaavasti suunnitellaan. Nashin väriä arvaillaan: oliko tumman sininen vai musta? Nykyään pysähtyminen kyseisessä paikassa on estetty: paikalla on pylväät, joten ohi on ajettava saman tien. On siinä Ilmarillakin kamera kädessään. Vuosi 1954-55. Oliko muuten Nash Rambler Airflyte -  "Rambleri", vai pelkkä Nash Airflyte?

Kuplavolkkari ajaa edellä Hakaniemen torin reunaa. Nashin varsin komea keulakoriste näkyy keskellä keulaa. Kuplavolkkarissa oli vielä silloin kaksiosainen takaikkuna pienistä takalyhdyistä puhumattakaan.

Arvokasta suojeluskuntatyötä 1942

Kai Vaara osallistui jatkosotaan suojeluskuntien nuorten talkootyöllä keräämällä metalli- ja kumiromua vuonna 1942. Mannerheimin omakätinen, tosin painettu, allekirjoitus todistuksessa ja virallinen Tervakosken Suojeluskunnan leima todisteena todistuksen aitoudesta. Kai Vaara oli vielä nuori, vain 11-vuotias, tosin sotilaspoikien alaikäraja oli vain 10 vuotta.

Veikko ja Hilja Liukko naimisiin 1920

Otsikkoa Waaran sukua - viikinkien jäljillä; voidaan tulkita myös laajemmin: jo viikingit on otsikossa  tuomassa  antiteesina mielenkiintoa menneisyyteemme - sukujen historiaan. Göranssonit niinkuin Liukotkin esiintyvät Waarojen ohella sivustolla aiheesta riippuen; Anneli Liukko meni naimisiin Oskarin Waaran Erkki-pojan kanssa ja samoin Eini Liukko meni naimisiin Oskarin toisen pojan, Kai Vaaran kanssa. 

Annelin ja Einin vanhemmat: Veikko ja Hilja Liukko; hääkuva vuodelta 1920. Hiljalla on tyylikkäät valkoiset käsineet kädessään; rannekello käsineiden päälle vedetynä, samoin sormukset. Kultainen medaljonki kaulassa, sen ajan mukainen myrttiseppele hunnun päälle kauniisti asetettuna. - Veikko frakkiin pukeutuneena, valkoinen solmuke - tyylikäs, samoin valkoiset hansikkaat. Wiipurissa tämä hääkuva on kuvattu - Nyblinin kuvaamossa; wiipurilaisia, Muolaasta Wiipurin läheltä Hilja on sukua. Veikolla ja Hiljalla oli Göranssonien tapaan melkoinen kahdeksan lapsen katras kasvatettavanaan - vuosien 1922 ja 1940 välillä syntyneitä.

Miten Veikko Liukko ja Hilja Susi sitten tapasivat? Veikolla oli jo nuorena  miehenä liikemieshajua; hän kierteli myyntimiehenä pitkin Wiipurinlääniä myymässä edustamiaan tuotteita. Veikko Liukko pysähtyi Muolaan Punnusjärvellä Amanda Suden, Hiljan äidin isän kaupan kohdalle tuotteitaan esittelemään ja pisti silmänsä  nuoreen ja kauniseen 18-vuotiaaseen Hilja-neitokaiseen; siitä se yhteiselo heidän välillä alkoi. Veikko oli syntynyt Saaressa, Parikkalassa, Uukunniemen lähistöllä. Amanda Susi, Hiljan äiti tunnettiin Punnuksessa "Punnuksen lempeänä mummuna". 

Kun Veikko pyrähti Punnukseen, niin kylän väki säikähti sen aikaista harvinaista autoa ja piiloutui pensaiden taakse auton nähtyään. Hiljalla oli rohkeutta kohdata nuori tuleva liikemies, kauppias Veikko Liukko. Viipurin puhelinluettelossakin vuodelta 1938 mainitaan Veikko Liukon kohdalla ammattina Tehtaitten edustaja, joskin Veikon liikemiesura  jatkui myöhemmin myös leipomoteollisuuden parissa Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:ssä.

Veikko Liukko oli syntynyt 1895, hän oli muutamia vuosia Hiljaa vanhempi. Hilja ja Veikko menivät 22.08.1920 naimisiin ja ryhtyessään viettämään 25-vuotishääpäiväänsä 22.08.1945 Veikko kuoli 49-vuotiaana. 31.12.1945 samana vuonna hän olisi täyttänyt 50-vuotta.

Veikon isä oli nimeltään Heikki Liukko ja äiti Edla Kettunen.

Erik ja opiskelukaveri valokuvaajalla

Erik August  opiskeli Helsingissä ja valmistui papiksi 1890-luvulla; kuva niiltä ajoilta; tyylikkäitä miehiä molemmat, Erik tietty vasemmalla. Valokuvaaja E. Sundström, Kluuvikatu 3, Helsinki. opiskelukaverin nimeä ei tiedetä.

Olga Jansson

Olga Göransson, Erik August Göranssonin vaimo oli omaa sukua Jansson ja kotoisin Helsingistä tai lähiympäristöstä. Kuvassa Olga nuorena neitinä ystävättärensä kanssa, tuskin Olga vielä Erikiä oli tavannut. Skilnadens Atelier; Ludvigsgatan 7. Erottajalla atelieeri sijaitsi, vanhaa Hesarin pääkonttoria vastapäätä.

Erik August Göranssonin perhe valokuvaajalla

Kuvan tai kortin, carte-de-visiten, kääntöpuoli,  viimeisteltyä koristelua ja tiedot kahdella kielellä.

Erik August Göranssonin perhe valokuvaajalla. Kuvassa vasemmalta Olga, Saga, Ragnar, Marta ja Erik August - edessä Irma. Lasten iän ja lukumäärän perusteella kuva on otettu vuoden 1905 aikoihin; valokuvaamo A. Strandberg, Linnankatu 3a Turku. Saga, nuorimmainen oli syntynyt 1904, kuvassa noin vuoden ikäisenä. Nelilapsinen perhe on tänä päivänä jo suurperhe - tästä puuttuu kuitenkin vielä viisi lasta, arvasiko Olga kuitenkaan olevansa jossakin vaiheessa yhdeksän lapsen äiti? Missä kunnassa Erik August oli kirkkoherrana kuvan oton aikaan, Kumlingessa, Iniössä, Eckerössä, Jomalassa, vai ... todennäköisimmin kuitenkin Kumlingessa; Marta oli syntynyt Iniössä, siellä ei enää oltu. Yksi tai kaksi lasta aina yhden viran hoidon aikana taisi perheeseen syntyä. Kuva yli sata vuotta vanha eikä mitää kuvankäsittelyä tarvitse, alkuperäiset sävyt tallessa, terävyyttä ollut sen ajan kameroissakin!

Oskari Waara 1800-ja 1900-luvun vaihteessa

Meni hetken, ennen kuin selvitin kuka kuvassa on: Salomon Waaran yksi pojista - Oskar Aleksander Waara nuorena koululaisena 13-14-vuotiaana, Oskari oli syntynyt vuonna 1887; Valokuvaamo Jakob Ljungqvist, Helsingfors. Miten päädyin Oskariin?  Suu, huulet, katsokaa niitä, ilmiselvät Oskarin huulet!

Moster Sagas Dagbok den 5. juni 1919

Moster Saga, Saga Göransson, yksi Erik August Göranssonin tyttäristä vuonna 1919, päiväkirjan kirjoittamisen aikoihin - noin 15 vuotiaana. Atelier Helios, Mariehamn.

Moster Saga skriver: torsdagen den 5 juni 1919;

I dag har ingenting viktigt hänt.
...
Mitään ei tapahtunut mitä olisi kannattunut päiväkirjaan kirjoittaa tai sitten tapahtui ...  .. mutta Saga ei ainakaan päiväkirjaansa sitä kirjoittanut. Toisaalta kun mainitsee, että mitään ei tapahtunut, niin ei jää sellainen käsitys, että tuon päivän merkinnät ovat jotenkin hävinneet tai unohtuneet kirjoittaa.

Nio Miljoner ... ... Mariehamns prästgård

Mariehamns gamla prästgård

Maarianhaminan vanha pappila sijatsee Norrgatan 41:ssä ja se on säilytetty; lyhyt tarina pappilan historiasta:

De första som bosatte sig i denna gård var kaptensparet Anders och Julia Öström. De fick tomthälften i gåva av Julias mor Gustava Andersson 1890 och Anders Öström ritade genast ett bostadshus och två likadana uthus, ett till sig själv och ett till svärmor på granntomten 2b. Bostadshuset uppfördes 1891 och uthuset 1893. Tydligen var han inte riktigt nöjd med fasadutformningen på bostadshuset för han lät Hilda Sjöblom utarbeta en ny fasad. Den hade två frontespiser i stället för en, omväxlande liggande och stående panel och rikare utsmyckning i fönsterfodren. Huset var

mycket stort och innehöll sammanlagt 12 rum och två kök fördelade på flera lägenheter. År 1911 byggdes det om och fick två förstukvistar, veranda och flera invändiga förändringar.

År 1919 köptes gården av Mariehamns kyrkoförsamling och inreddes till prästgård. Samma år tillträdde kyrkoherden Erik August Göransson sin tjänst och flyttade in tillsammans med sin fru Olga. De hade många barn som de kallade sina "miljoner". Erik August Göransson var ingen gravallvarlig präst utan hade för vana att efter förrättningar säga: "Vi tar väl en pris snus på det här". På fritiden sysslade han gärna med måleri och satt gärna uppe på badhusberget och målade. 1927 flyttade paret Göransson till Jomala och Tor Beckman valdes till ny kyrkoherde. Han hann dock bo i huset endast ett par år innan han tillsammans med sin fru Elsa flyttade till den nya prästgården invid kyrkan.
......
Göranssonien perhe  siis asui  1.7.1919 - 1927 välisen ajan, liki kahdeksan vuotta, Maarianhaminan pappilassa Erik Augustin hoitaessa kirkkoherran tehtäviä; täältä he siirtyivät sitten Jomalaan; kirkkoherraksi meni Erik August sinnekin elämänsä loppuun saakka. Mitä olivat Göranssonien miljoonat? Sekin käy ilmi tästä tarinasta, josta on olemassa oma erillinen pitkä juttunsa, joka tulee aikanaan tännekin. Moster Saga, päiväkirjanpitäjä, oli yksi näistä miljoonista, yksi Erik August ja Olga Göranssonin lapsista.

Moster Sagas Dagbok den 4. juni 1919

Moster Saga skriver: Onsdagen den 4de juni 1919: I dag har varit fullt väder hela dan. Mamma har i dag sytt åt mig en klänning och ett par byxor. Viktigt har också händt i dag. "Pappa har i dag fått utnämningen till stan". Från och med "första juli" är pappa kyrkoherde i Mariehamn.

...

4. kesäkuuta tapahtui Göranssonien perheessä tärkeä vaihe: Erik August Göransson nimitettiin Mariahaminan seurakunnan kirkkoherraksi 1. heinäkuuta 1919 alkaen. Näin ne päiväkirjat kertovat myös tärkeistä  ja perheen kannalta merkittävistä asioista. Tähän saakka hän oli ollut kirkkoherrana Jomalan seurakunnassa. Vaikkakin äidin ompelemat housut tietysti mainitaan moster Sagan päiväkirjassa ensimmäisenä! 

Moster Sagas Dagbok den 3. juni 1919

Moster Saga skriver: Tisdagen den 3 dje juni 1919: Då jag vaknade och tittade ut, fann jag att vädret var ganska vackert. Roligt tänkte jag. På förmiddagen grävde jag upp ett litet trädgårdsland. Medan jag gjorde detta ropade Harald att Meyers hade ringt upp och sagt att Margit, Helga, Gurli och jag skulle komma dit. Då jag fått trädgårdslandet färdigt gick jag upp på vind för att skriva brev åt Esther Gröning och Rut Grägg. På eftermiddagen gingo vi således till Meyers. På vägen fingo vi veta att det var "Viola" i dag. Nå ja intet kunde hjälpas.  .... gingo vi hem.

...

Saga kirjoitti ahkeraan kirjeitä ystävilleen, sen aikaisia meilejä ja tekstareita siis. Puutarhanhoito tarkoitti todennäköisesti sitä, että se siellä kasvatettiin hyötykasveja perheen ruokapöytään talven varalle. Margit, Helga, Gulle, Harald olivat moster Sagan  sisaruksia, nuorimmasta päästä.

Moster Sagas Dagbok den 2. juni 1919

Moster Saga skriver: Måndagen den 2dra juni 1919: måndagen var vacker. Vi ämnade göra en lustfärd till Torpön. Dock, detta gick om intet ty, de hade ingen båt och jag ville att de ej skulle stjäla någon sådan. 6- tiden begåvo vi oss hem.

...

Luottoihminen Saga kun oli, pankissa vieläpä myöhemmin töissäkin, niin ei halunnut että huviretkiporukka sentään VARASTAISI veneen huvimatkalleen ...  

Sevilla - härkätaistelun ja flamencon pääkaupunki

Sevillan katedraalin kattoja kuvattuna La Giraldasta 1950-luvun lopulla.

Sevillan härkätaisteluareenalla 1957/58.

Kai Vaara voitti !1950-luvun lopulla matkan Espanjaan ja kohteeksi tuli muun muassa Sevilla ja härkätaisteluareenat. Matkasta on tehty upea kaitafilmielokuva, joka on hyvässä tallessa ja edelleen esityskelpoinen. Elokuvaan kuului myös musiikki ja selostus. Kuvat: Kai Vaara: Ektachrome-kuultokuva.

Perinneherkku Wiipurinrinkeli

Aito Wiipurinrinkeli juontaa juurensa vanhan Wiipurin keskiaikaiseen fransiskaaniluostariin jo aikaan ennen 1500-lukua. Mistä se Wiipurinrinkelin maku sitten tulee? No, tietenkin muskotinkukasta ja runsaasta kardemummasta, kaksi teelusikallista on ihan minimimäärä!


Wiipurinrinkelit
3 munaa
2 dl sokeria
5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 tl kardemummajauhetta
½ tl jauhettua muskottikukkaa
1½ tl suolaa
150-200 g voita
n. 1 kg vehnäjauhoja
voitelemiseen munaa

Vatkaa munat ja sokeri. Lisää maitotilkkaan lietetty hiiva, loput maidosta ja mausteet. Sekoita taikinaliemeen jauhoja aluksi puuhaarukalla. Alusta taikinaan loput jauhot ja alustamisen lopulla pehmeä voi. Alusta taikina kimmoisaksi ja kulhon reunoista irtoavaksi. Kohota liinalla peitettynä lämpimässä.

Vaivaa hyvin kohonnut taikina leivinpöydällä niin, ettei jää ilmakuplia. Jaa neljään osaan ja leivo rinkilöiksi seuraavasti.

Hiero ja venytä taikinapaloista neljä tankoa, jotka ovat päistään ohuempia. Nosta päät keskelle, kiepauta ne kerran toistensa ympäri ja kiinnitä rinkelin paksuimmalle kohdalle. Voit muotoilla rinkelit suoraan pellille.

Ennen vanhaan rinkelit paistettiin puhtailla ruisoljilla, nykyisin voidellulla pullapellillä tai leivinpaperilla.

Kohota rinkelit liinan alla. Voitele kahteen kertaan, ensin muna-vesi seoksella ja sitten vielä keltuaisella. Paista 225 asteessa noin 20 minuuttia.
----
Siitä vaan kokeilemaan; Karjalaista perinneleivonnaista, Wiipurinrinkeliä. 

Miten Liukkojen ja Waarojen suvut tutustuivat?

Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n nimikyltti Keravan tehtaalla.

Viipurin Keksi ja Rinkelin kirjekuori.

Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n logo.

Liukon leipomo, Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy Keravalla 1960-luvun alussa. Kuvassa Ilmari Liukko, Juha Waara,  Juhan äiti Anneli Waara, Eini Liukko-Vaara ja Einin ja Annelin ja Ilmarin äiti talousneuvos Hilja Liukko. Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy on tietenkin Viipurin peruja, siellä toiminta oli laajaa ja tehdasmaista ja työntekijöitä oli kymmeniä. Viipurin leipomo rakennettiin 1937 Repolan alueella Kannaksenkatu 13 kohdalle; leipomorakennus oli peräti nelikerroksinen. Mistään ihan kotipaakarista ei siis ollut kysymys. Liukot joutuivat sodan runtelemana evakkoon ja yksi kiintopiste oli Kerava, jonne leipomon valmistus oli keskittynyt. Kahviloita ja konditorioita, jopa ravintolakin syntyi Helsinkiin ja Lappeenrantaan ja Lahteen. Helsingin kahvilat oli upeita: arkkitehtien suunnittelemat sisustukset ja tuotteet ensiluokkaisia. Reseptejä ja uusia tuoteideoita haettiin Englannista saakka. Ylläolevan kirjekuoren mukaan leipomotoimintaa oli myös Hämeenlinnassa.

Kai Vaara ei 1960-luvulla ajanut enää Donaulla, se on vaihtunut siniseen Volkswagen kuplaan,  jälleen numero 15 rekisterinumerossa, kuten allaolevasta kuvasta saattaa todeta! 

Kai Vaaran Volkswagen kupla - rekisterinumero IPN - 15!

Ote Viipurin puhelinluettelosta vuodelta 1938:  

Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy., Kannaksenk. 13. 

Konttori av. 8.30-16, lauant. 8.30-14. 

konttori ja tilaukset 2749 

kondiittoriosasto 1338

Miten Waarat ja Liukot sitten tutustuivat? Se juontaa 1930-luvulle tai mahdollisesti sodan aikaan, pula-aikaan kuitenkin. Liukon leipomo tarvitsi sakariinia ja Oskari Waaran nahkatehdas ja kotiväki elintarvikkeita; tehtiin vaihtokauppaa, Oskari Waara sai hankittua sakariinia siinä kuin muitakin raaka-aineita nahkatehtaansa pyörittämiseen ja vastaavasti leipomon tuotteet kohtasivat tarvitsijansa, tehtaan työntekijöiden ravitseminen ja tietysti oman perheen hyvinvoinnin takaaminen oli Oskarille tärkeätä. Kuva. Kai Vaara; Ektachrome-kuultokuva.

Moster Saga jubilerar - Juhlat Ahvenanmaalla

Sven Andersson berättar: med början från vänster i övre raden: damen längst till vänster med röd kjol är troligen Arthur Cederqvist släkting från Åbo, men jag är ej säker. Sedan kommer Birgitta Andersson född Svensson gift med Gunnar Andersson. Karl Gunnar Andersson kallas Gunnar, min bror. Margit Göransson, jag själv, Sven Erik Andersson kallas Sven. Min far Karl Elis Andersson, kallades Karl (men oftast Kalle), Harald Göransson. Arthur Cederqvist gift med Saga. Bankdirektör på Nordiska Föreningsbanken i Mariehamn. (kallades Atte). Olles syster, Maja Lisa Salonen, egen släkt Göransson, Olles fru Pirkko Göransson, egen släkt Kannari. August Johansson från Vestmyra i Hammarland, gift med Linnea. Bonde och tidvis även ledamot i landskapsstyrelsen. Olle Göransson, Simo Salonen, gift med Olles syster Maja-Lisa Göransson. Nedre raden: Min mor Helga Elisabeth Andersson född Göransson kallades Helga. Linea Johansson gift med August Johansson från Vestmyra, Marta din mormor. Saga Cederqvist, egen släkt Göransson jubilaren. Anställd som kassörska på Ålandsbanken, (troligen 60 år) Hulda Andersson bror till August Johansson gift med Nandor Andersson snickare och snickeriägare i Mariehamn. Toini Göransson, egen släkt Koivisto, var gift med Holger Göransson. Hilkka Göransson, egen släkt Pukki, gift med Harald Göransson.


Keitä olivat August Johansson ja Hulda Andersson?. He olivat serkuksia moster Helgan ja moster Sagan, Margitin Haraldin ja isoäitini Martan  kanssa; Hulda ja August olivat sisaruksia ja Huldan ja Augustin äiti oli Erik August Göranssonin sisko ja Hulda ja August olivat myös kotoisin Vestmyrasta kuten Erik Augustkin. Göranssonin silloin elossa olevista sisruksista puuttuu kuvasta Gulle Olenius os. Göransson. 


Tack Sven av alla viktiga uppgifter!


Moster Saga vietti vuonna 1964 60-vuotissyntymäpäiviään Ahvenanmaalla Maarianhaminassa ja suvun edustajia oli saapunut laajalti juhlaa viettämään sekä Ahvenanmaalta että mantereen puolelta. Saga kuoli 1978 on haudattu Turkuun. Moster Saga oli teki kauaskatseista ja merkittävää työtä ruotsinkielen taidon säilyttämiseksi suvussa: monet suvun jäsenet, muun muassa ainakin Ann-Sofin, Toinin ja Margaretan lapset  allekirjoittanut mukaanlukien on saanut olla hänen "kesäleireillään" tiukassa ruotsinkielen harjoittelussa jo aikoja ennen kielen opiskelua varsinaisesti koulussa. Kiitos Moster Saga - taidot eivät ole menneet hukkaan! 

Vaaroja ja Göranssoneja Napialassa 1950-luvulla

Ragnar Göranssonin perhettä vierailulla Napialassa. Vasemmalta Eini Liukko-Vaara, kansakoulunopettaja Anni Vaara, Marta Vaara os. Göransson, kukakohan sinivalkomekkoinen istuu  taaimmaisena?. Göranssonin tytöt Pia, Anne ja Heidi äitinsä Pirkko Göranssonin os. Kannarin sylissä. Komentaja  Ragnar Göransson, panssarilaiva Ilmarisen päällikkö, katsoo suoraan kameraan tyttöjen välistä. Harvinainen kuva 1950-luvun lopulta,  kesällä -58 tai -59. Hieno orapihlaja-aita taustalla, vaahteroiden siimeksessä kahvia juodaan; talohan tunnettiin myös Vaahteravaarana! Kuva: Kai Vaara; kuultokuva.

Gräddö Norrtälje Sverige

Kai Vaara saapuu kesällä 1959 S/S Viking:llä vaimonsa Eini Liukko-Vaaran kanssa Ruotsin puolelle Gräddön satamaan Norrtäljessä. Tervetulotoivotuksena  Ruotsin lippu keskellä merkiksi, että tulitte juuri Ruotsin puolelle, vieressä Ahvenanmaan ja Suomen liput. Autolauttaliikenne Ruotsista lounaaseen Suomeen alkoi vuonna 1959 Rederi AB Vikinglinjenin aloittaessa reitillä Gräddö - Maarianhamina Galtby (Korppoo). Vuonna 1960 liikenne siirtyi Kapellskärin satamaan noin viisi kilometriä etelään. Näillä väittämillä voitaneen todistaa aukottomasti, että kyseessä on vuosi 1959 ja että laiva on nimeltään S/S Viking. Viking Line julkaisi viime vuonna varustamon 50-vuotisjuhlan kunniaksi kirjan nimeltä Tie meren yli -uranuurtajasta markkinajohtajaksi, jonka kannessa ei tietenkään ole kuvaa S/S Viking:stä, koska se oli sininen väriltään eikä olisi todennäköisesti sopinut yrityksen nykyiseen markkinointiajatteluun.

Tie Meren yli. Uranuurtajasta markkinajohtajaksi; 

Viking Linen 50-vuotisjuhlakirja vuodelta 2009.

Gräddössä ollaan!

Koivikossa Kerimäellä

Liukon sukua Koivikossa kesää viettämässä. Kuvassa vasemmalta Hiljan poika Ilmari Liukko, Onni Susi, Hilja Liukon veli, Onnin vaimo Aili vierellään Hilja Liukko. Hiljan takana oleva mies tunnistamatta. Eini Liukko-Vaara vähän kyyryssä, Hiljan poika Kauko Liukko ja Raija Liukko, Ilmarin vaimo. Ilmarin ja Raijan lapset: Ansa, Jenni, Taina ongenvapa kädessään ja oikealla Eeva. Kuva: Kai Vaara: Ektachrome-kuultokuva. Auton merkki? Kenen auto? Vuosi: 1964.

S/S Viking

Vaikka Waarat eivät suoraan polveudukaan viikingeistä - kuten otsikko antaa luvata, niin voidaan silti keskustella viikinkielämästä. Viikinkien peruja eivät Waarat ole vaan Pohjanmaalta löytyy kaukaisimmat sukulaissuhteet: sieltä on muutettu ruotsinpuoleiseen Pelloon ja takaisin ympäri Suomen niemeä, jotkut Amerikkaan saakka. Valokuva: Kai Vaara: Ektachrome-kuultokuva; vuodelta 1959.

S/S Viking - ensimmäinen varsinainen autolautta Suomen ja Ruotsin välillä; autot ajettiin peräkannelta sisään. Viikinkilaiva hieno tunnus-logo laivayhtiölle; onko se sama enää tänä päivänä? Ei; pelkkä nimi-logo. Kumpi on tyylikkäämpi tai mieleenpainuvampi, siitä voidaan olla kahta eri mieltä.

Rakas päiväkirjani!

Moster Saga, yksi Erik August Göranssonin tyttäristä Saga Göransson piti 1910-luvun lopulla päiväkirjaa, joka on säilynyt tähän päivään saakka. Moster Sagan päiväkirja kertoo kenelle on kirjoitettu kirje, kuka oli käymässä ja miten keittiövuorot jaettiin - olihan perheessä toistakymmentä jäsentä. Hieno ajatus päiväkirjan pitäminen; joka päivä voi halutessaan kirjoittaa käsin kynällä, jotain, vaikka vain yhden rivin, lauseen, jotain mitä on tapahtunut, vaikka pidemmänkin kirjoituksen, tarinan, jos innostuu. Se jää seuraaville sukupolville muistoksi, jos niin haluaa. Kuka enää tänä päivänä päiväkirjaa mahtaa pitääkään, tietokonetta ei lasketa, bitit häviävät kuitenkin taivaan tuuliin?

Moster Sagan päiväkirjasivua vuodelta 1919.

Söndag, den 1:sta juni 1919.
I dag är det regn och fultväder. Klockan 9 ringer Elin upp och frågar om, vi, Margit, Helga, Gurli & jag komma dit. Vi lovade. Elva gingo vi hemmifrån och Jenny Ekblom, Enny Vestman och Elin Johansson mötte oss vid simstrand. Plättar och god mat åto vi. Helga &  jag sov hos Jenny, Margit och Gurli hos Enny. Helga och jag sov mellan broderade lakan.