Pappi Erik Augustin kyydissä

Pappi Erikin koti sisältä; missä kodissa kuva on otettu, ehkä Iniön aikaa. Urkuharmoni kuvassa vasemmalla, tyylikäs kirjoituspöytä - ei turhaa roinaa. Erik August Göransson oli syntynyt 19.08.1868 Hammarlandissa ja opiskeli Turussa. Erik August valmistui ylioppilaaksi vuonna 1892 ja vihittiin papiksi 1896. Erik Augustin ensimmäinen papintoimi oli "extraordinarie"-virka, nykytermein vt. kappalainen, viransijaisena ensin 1897 Kuopiossa ja sen jälkeen Pyhäjoella. Sen jälkeen hänet valittiin kappalaiseksi Iniöön 1900 - Iniössä ovat syntyneet vanhin tytär Irma ja Marta. 1909 Erik August Göransson valittiin kirkkoherraksi Kumlingen seurakuntaan, Kumlingessa syntyi ainakin Helga-tytär, sen jälkeen Eckeröön ja 1919 Erik August valittiin kirkkoherraksi Maarianhaminaan alkaen 1. heinäkuuta minkä moster Sagan päiväkirjakin vahvisti. 1927 hän siirtyi vielä viimeiseksi Jomalaan; ehtikö edes eläkkeelle, kun Erik kuoli 1935, 68-vuotiaana. Jomalaan, kirkon viereen on hänet ja vaimonsa Olga Matilda Göransson os. Jansson on haudattu niin kuin tyttärensä Margit ja Irma. Erik August Göransson ehti palvella siten neljässä ahvenanmaalaisessa seurakunnassa kirkkoherrana. Moni ahvenanmaalainen tuli Erik Augustin hautajaisiin, vielä useampi tunsi tai oli hänet aikoinaan tavannut. Kuva vedostettu aikoinaan niin kutsutulla sinikopiomenetelmällä (Syanotyyppi, kts. alla). Kuva: Erik Göransson.

Syanotypia- eli sinikopiotekniikka.

Syanotypia- eli sinikopiotekniikka on vanha vuodelta 1842 peräisin oleva valokuvatekniikka. Syanotypia perustuu kahteen rautasuolaan, jotka yhdistetään ja valotetaan UV-valolla (UV-lamput, aurinko). Valottamisen tuloksena syntyy preussinsininen pigmentti, joka on hyvin säilyvä (ei vesiliukoinen, valoa kestävä). Syanotypiatekniikkaa kutsutaankin syystä myös aurinkokuviksi.
Syanotypia on edullinen, koska se perustuu rautasuoloihin, ei hopeaan. Kahden rautasuolan valottuessa UV-valolla syntyy ei-vesiliukoinen pysyvä pigmentti preussinsininen. Kuvasävy on syvän sininen. Synotapiamenetelmän kemikaalisarja sisältää 250 ml herkistysliuosta A ja 250 ml herkistysliuosta B. Liuokset ovat UV-valolle herkkiä kun ne yhdistetään suhteessa 1+1. Vain kertakäytön vaatima määrä liuoksia kannattaa yhdistää kerralla. Pakkauksen kemiamäärästä riittää noin 500 kpl 13x18cm vedokselle. Kemikaalit toimitetaan kuvina, akkuvettä (tislattu vesi) lisättävä.
Prosessi:
Pohjamateriaali: Mikä tahansa tasainen huokoinen materiaali, johon herkistysliuos voi imeytyä. Puu, keramiikka, kankaat ja nahka käyvät paperin ohella hyvin. Paksu, hyvin päällystetty tasainen akvarellipaperi on kuitenkin suositeltavin. BERGGER COT-320 puuvillapaperi on hyvin sopiva myös syanotypiatekniikalle.
Herkistys: Herkistysliuoksia A ja B yhdistetään suhteessa 1+1. Syntyvä liuos väriltään kellanvihreä, ja herkkä vain UV-valolle. Liuos voidaan sivellä pohjamateriaalille keinovalossa.
Duplikaattinegatiivi: Kontrastiltaan normaali negatiivi, joka ei ole tiheydeltään liian ohut (vaalea), kelpaa syanotyyppien pinnakkaisvedostukseen. Jos negatiivia ei haluta käyttää, mikä tahansa litteä, osin läpinäkyvä materiaali sopii syanotypia fotogrammien tekoon.
Valotus: Pinnakkain lasin alla UV-valolla 10-30 minuuttia. Auringon valo käy parhaiten valotukseen.
Valotuksen määrä: Kuten muillakin ilmikopioimismenetelmillä, tulee kuva valotuksen aikana näkyviin. Valotusta on jatkettava kunnes varjoalueet ovat solarisoituneet, eli olleet ensin tumman siniset ja tulleet sitten selvästi vaaleammiksi (siniharmaa) kuin mitä niiden tulisi olla. Tätä efektia voi tarkastella esim. negatiivin läpinäkyvien reuna-alueiden kohdalla.
Kehitys: Mitään varsinaista kehitettä ei tarvita. Valotettu kuva huuhdellaan niin kauan kuin kellertäviä rautasuoloja irtoaa kuvalta. Huuhtelun aikana kuva vaalenee (paitsi solarisoituneet kohdat, jotka tummenevat), ja huippuvalojen alueilta poistuu valottumaton kellanvihreä herkistysliuos. Huuhtelun pituus 10-30 minuuttia. Jos kuva vaalenee liikaa, on kuvaa valotettu liian lyhyen aikaa. Jos kuvan vaaleat alueet jäävät kellanvihreiksi tai sinisiksi, on kuvaa valotettu liian kauan, tai sitten pohjamateriaali on epäsopiva.
Jälkikäsittely: Kuvan väri muuttuu syvänsiniseksi ilman kanssa hapettuessaan kuivumisen aikana. Tämä tapahtuu hitaasti ilman tarvetta varsinaiseen jälkikäsittelyaineeseen (vetyperoksidi).
Kiinnitys: Kiinnitysvaihetta ei tarvita, kuva on säilyvä kun ylimääräiset rautasuolat on huuhdeltu pois.
Käyttöturvallisuus: Kemiasarja perustuu rautasuoloihin, jotka ovat haitallisia. Vältettävä ihokosketusta ja kemikaaliroiskeita. Sinistyttyään roiskeet eivät pesussakaan poistu vaatteista.