torstai 29. huhtikuuta 2010

Johan Adamsson Waaran perhettä 1923



Johan Adamsson Waara, Salomon Adamsson Waaran ja Matilda Adamsintytär Waaran veli, meidän kesken Juhani vaan, Salomonkin häntä Juhaniksi kutsui, hulppean hirsimajansa, kotitalonsa edessä, perheensä keskellä. Kuvassa on osa henkilöistä numeroitu mustekynällä. N:o 1 on itse Johan Adamsson, n:o 2 hänen tyttärensä Hanna (Johanna), n:o 3 on tyttären mies ja n:ot 4 -5 ovat heidän lapsiaan. Muut kylän väkeä. Johan Adamsson on kuvassa 74-vuotias, pitkä parta, jaloissaan upeat lappalaiset nahkasaappaat , saattavat jopa lapikkaat olla. Valokuvaan ei ihan joka päivä 1920-luvulla päässyt; joka miehellä lakki päässään, miehen merkki. Pellonkin rakennukset joutuivat lähestulkoon poltetuiksi Lapin sodassa 1944; tuskin tätäkään rakennusta on enää jäljellä.

Tuula ja Zyndapp-Bella 1955



Kai Vaaran Zyndapp-Bella-skootterin ohjaimissa Erkki Waaran Tuula-tytär vuonna 1955. Matkustajina varmaankin lempinukkensa ja karhunpoikanen. Skootteri oli punainen väriltään. Kuva: KV.

Mariehamns kyrka 1962



Maarianhaminan kirkko vuonna 1962. Erik August Göransson oli Maarianhaminan seurakunnan kirkkoherrana 1919 - 1926; tämä Lars Sonckin, ahvenanmaalaisen arkkitehdin suunnittelema kirkko valmistui vuotta myöhemmin eli 1927. Missä kirkolliset toimitukset, jumalanpalveukset suoritettiin ennen kirkon valmistumista? Kirkon läheisyydessä oli kansakoulu, jonka juhlasali oli sisustettu kirkkosalin muotoon, siellä Erik Augustkin suoritti usein vaimonsa Olga Matildan laatimat saarnansa. Kuvan ottanut: MV,  Zeiss Ikon 6 x 9 cm-negatiivia kuvaava 120-filmikoon kamera. Mitä ulkoisia muutoksia Maarianhaminan kirkko ja sen ympäristö on kokenut lähes 50 vuodessa? Alkuperäinen Sonckin määräämä peltikatto on uusittu kuparikatoksi; asfaltoitu tie on tuotu aivan kirkon viereen - kirkon luonnonmukainen lähiympäristö on muuttunut kaupunkilaiseksi tiukkaan kaavoitetuksi, hyötynäkökohdat ovat voittaneet luonnonmukaisen ympäristön kustannuksella. Onneksi kukaan ei muista millainen kirkko ja sen ympäristö on ollut, toivottavasti ei muista. Erik August Göransson oli muuten peruskiven laskutilaisuudessa 1926, ellei peräti itse laskenut peruskiveä, peruskiven laskussa oli ainakin mukana piispa Max von Bonsdorf, asiaa tarkistetaan.

Jomala kyrka 1964



Jomalan kirkkoa ja  ympäristöä Ahvenanmaalla kuvattuna nk. Cocis-kameralla; alkuperäinen kuva on Agfan paperille vedostettuna kokoon 12,5 cm x 12,5 cm. Kirkkoherra, niin nyt jo rovasti Erik August Göranssonin seurakunta 1928 - 1935. Erik Augustin Marta-tytär vieraillut kotisaarellaan sisaruksiensa perheitä tapaamassa.

keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy


Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n nimi Helsingin kauppakorkeakoulun rakentamisen tukijaluettelossa.

Laiva, jossa tukijoiden nimet ovat.


Teksti Kauppakorkeakoulun aulan seinässä: "Tämän talon rakentamista korkeimman taloudellisentutkimuksen ja opetuksen tyyssijaksi ovat tukeneet:"

Monet yritykset ovat tukeneet Helsingin Kauppakorkeakoulun rakentamista ostamalla yhden tai useampia nimikkotiiliä, näiden yritysten joukossa oli myös Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy. Kauppakorkeakoulu muutti nykyisiin tiloihinsa Runeberginkadulla 1950, kun Hugo Harmian ja Woldermar Baeckmanin suunnittelema päärakennus valmistui. Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, talousneuvos Hilja Liukko tuki muutenkin yleishyödyllisiä yhteisöjä, esimerkiksi nykyistä Journalistiliittoa sananvapauden puolesta samoin kuin leipomon Käpylän toimipisteen alueen nuorisourheilua.

J.W. Lehto - Johan Werner Lehto



J.W. Lehdolla oli oma kauppa Pellossa. Johan Werner Lehto oli Matilda Lehdon os. Waaran yksi pojista.  Vieläkin haalistuneet kirjaimien jäljet ovat liikkeen seinässä näkyvissä vaikka rakennuksessa ei enää vuosikymmeniin ole ollut kauppaa. Ruotsin puoleisessa Pellossa on kauppa ollut; sillan jälkeen vanhaa kylätietä pitkin pohjoiseen noin puoli kilometriä. Talossa asuu nykyään Iivari Lehto, Johan Werner Lehdon poika. Vanhin herra takana on tietysti itse J.W. Lehto. Muiden henkilöllisyyttä tarkistetaan.

tiistai 27. huhtikuuta 2010

Johan Adamsson Waara 1923



Kamera esille ja kuva Juhanista, Salomonin veljestä kotipihallaan 1923. Juhanin oikea nimi oli Johan Adamsson Waara ja oli Salomonia viisi vuotta vanhempi, syntynyt 1850, - 160 vuotta sitten. Salomon vietti Pellossa varmaan muutaman viikon tavaten vanhoja ystäviään ja kotikyläänsä aikoinaan jääneiden sisarusten perheitä.

Arvid Lehto, Matilda Lehdon mies



Arvid Lehto, Matilda Lehdon os. Waaran mies airojen kimpussa. Vuonna 1923 Napialan Nahkatehtaassa vaihtui johtajuus,  Salomonin oli aika jäädä eläkkeelle, hänen osaltaan oli aika jättää nahkurin työt. Uudeksi toimitusjohtajaksi nahkatehtaaseen tuli Salomonin poika Oskar Salomon Waara. Samalla Salomon päätti, että nyt on sopiva hetki omalle ajalle, on lähdettävä sukujuuria katsomaan Pelloon, Torniojokilaakson tuntumaan. - Ja perille päästyään, mikäs olisikaan ollut mukavampaa kuin lähteä saman tien souturetkelle Torniojokeen. Kamera ei ollut 1920-luvulla aivan tavallinen kapistus; sen Salomon piti matkallaan mukana, otti jopa veneeseenkin mukaan ja taltioi kuvien kääntöpuolelle tärkeimpien henkilöiden nimet ja tapahtumat ajankohtineen, mihin se täsmällisyys olisi kadonut vaikka eläkkeellä olikin. Salomonin edellisestä vierailusta on saattanut kulua jonkin aikaa, siksi melkoisella  kiinnostuksella ja uteliaisuudella Arvid Lehto tarkkailee Salomonia kameransa kanssa samalla kun vene hiljaa lipuu eteenpäin -tuoreita kuulumisia on samalla mukava vaihtaa puolin ja toisin.

maanantai 26. huhtikuuta 2010

Waaran sukua - Lehtoja



Kai Vaara Janakkalasta  kävi 1952 Torniojokilaakson Pellossa tutkimassa juuriaan,  isoisänsä Salomon Waaran synnyinseutujen maisemia.  Kuvassa vasemmalta alkaen: Bror Lehto ja Märtta Lehto edessään tyttärensä Britt-Mari, valkopuseroinen nainen takana on Iiris, Brorin vaimo. Takana vanhempi mies on Johan Werner Lehto edessään poikansa vasemmalla Birger Lehto ja oikealla Ber Lehto. Bror Lehto kuin Märttakin ovat myös Johan Wernerin lapsia; - ja Johan Wernerhän oli Salomon Waaran  siskon Matilda Lehdon os. Waaran yksi lapsista.  Taustalla oleva rakennus on nk. Lehdon vanha pirtti, joka on purettu ja siirretty Ruotsin Jarhoisen kylän eteläpäähän ns. Saajoon. Jarhoisissa on sitten Sten Bohm tehnyt rakennuksesta navetan tilalleen. Johan Wernerillä, jonka lapset siis olivat Kai Vaaran kanssa pikkuserkuksia keskenään, oli vielä yksi lapsi Iivari nimeltään, elää Ruotsin puoleisessa Pellossa.

Mariehamns prästgård



Maarianhaminan pappilan pihan puolelta. Kuvassa takarivissä Eino Vaara, itse kirkkoherra Erik August Göransson vierellään vaimonsa Olga Mathilda Göransson os. Jansson. Lapsista edessä ainakin oikealta Saga ja Harald ja nuorin on ilmeisesti Gulle, - 1913 syntynyt. Kaikki eivät tosin ole Göranssonien lapsia. Kuva 1920-luvun puolen välin jälkeen. Eino Vaara muodostaa ilmeisen linkin Vaarojen ja Göranssoneiden sukukujen välillä; Eino tunsi Erik Augustin perheen jo 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana, viimeistään 1910-luvun vaihtuessa. Mutta miten tutustuminen on tapahtunut? Onko Eino mahdollisesti tullut aluksi Ahvenanmaalle kieltä opiskelemaan? Voi olla, että asiaan ei saada vastausta.

Mariehamns prästgård 1926



Maarianhaminan pappila 1920-luvulla, noin 1926 kadun puolelta kuvattuna. Kirkkoherra Erik August Göranssonin perhettä parvekkeella. Itse Erik Augustin ottama valokuva tietysti.

Jomala Kyrka 1958



Jomalan kirkko Ahvenanmaalla; ruoko, korsikattoiset kirkkotallit ovat ilmeisesti jo hävitetty. Harvinainen värikuva 1950-luvulta  Erik August Göranssonin viimeisestä kirkkoherran aikaisesta seurakunnasta 1928 - 1935.

Anna Elisabeth Carlsdotter Eriksson



Bondehustrun Anna Elisabeth Carlsdotter Eriksson, född 16.01.1816 i Jomala Ytterby N:o 3, Enka 01.07.1856. Bonde å Westmyra - Norrgårds 1856 - 1877. Mor till 5 barn = 3 flickor + 2 pojkar, gift 25.10.1839. Dog 17.05.1900 i ålderdomssvaghet. - Kuka sitten olikaan Anna Eriksson? - asiaa ei ole vielä tarkistettu mutta lienee ollut Erik August Göranssonin isän äiti Wesrmyrasta Ahvenanmaalta.

Holger Göranssonin Tatraplan 1958 Nauvossa



Holger Göransson on tullut poikansa Lars Erikin sekä Harald Göransson vaimonsa Hilkan ja Helga Andersson os. Göransson ovat tulleet vierailulle Saga Göranssonin Nauvon kesähuvilalle.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

VirtuaaliViipuri - Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy


Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy vuonna 1939 Wiipurissa.

Virtuaalikuva Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n tehtaasta Wiipurissa 1939. Veikko Liukon leipomorakennus on suuri, hyvin tehdasmainen nelikerroksinen rakennus. Rakennusmestari Arvid Rostila suunnitteli tämän modernin rakennuksen 1938 Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy:lle. Tehtaan sisältä on olemassa valokuvia. Oheinen leipomorakennuskuva on lainattu Tampereen ammattikorkeakoulun  VirtuaaliViipuri 1939 - projektista, joka on suunniteltu opiskelijoiden 3D-koulutukseen. Projekti etenee koko ajan ja ammattikorkeakoulun tarkoituksena on tehdä katutason kuvaus Wiipurista 1939 raitiovaunuineen ja kadulla kävelevine ihmisineen. Onnea projektin edistymiselle!

Salomon Waara ja Lehdon perhettä



Salomon Waara on tullut kotikylilleen peräpohjolan Pelloon käymään; vasemmalta lähtien: Gustav Lehto (portailla), Emma Lehto, Arwid Lehto, Elina Lehto, valkolakkinen mies takarivissä Salomon Waara. Salomonin edessä viistosti oikealla kamerasta päin katsottuna on siskonsa Matilda Lehto os. Waara siis. Oikean puoleisin on nimeltään Johan Werner Lehto.  - Matilda ja Arwid Lehdon lapsia ovat näistä ainakin Emma.  Keitä ovat tarkalleen Gustav, Elina ja Johan Werner Lehto? Portailla oikealla Matildan Beedan tyttären tytär, nimi ei tiedossa. Kuvattu 1920-luvun alussa. Valokuva: Jari Korteniemen kokoelmat.

Edward Lehto



Edward Lehto; yksi Arwid ja Matilda Lehdon os. Waaran lapsista. Arwid ja Matilda Lehdolla oli yhteensä viisi lasta. Vakavalla ilmeellä ollaan liikkeellä. Valokuvaamo Östling & Andersson, Boden. Valokuva: Jari Korteniemen kokoelmat.

150 vuotta Matilda Waaran syntymästä ... !


Matilda Lehdon os. Waaran kuolinilmoitus.

Että elämän ja kuoleman Herra hyväksi näki luoksemme kutsua rakkaan äitimme ja mummon Matilda Lehdon os. Waara, joka vanhuuden heikkouden murtamana sai kotikutsun kotonaan Pellossa kesäkuun 23 p:nä klo 2.30 aamulla uskossa turvaten Vapahtajansa ansioon 85 vuoden, 6 kuukauden ja 29 p. ikäisenä jääden häntä lähinnä suremaan 5 lasta, lastenlapset ja suuri joukko sukulaisia, uskonveljiä ja sisaria on täten raskas velvollisuutemme ilmoittaa. Pello 27/6 1946. LAPSET.
--------------------------------------------------------
Ruumiinsiunaus toimitetaan Svansteinin kirkossa 3/7 1946 klo 13. Pyydetään kaikkia, jotka tahtovat tehdä vaivajalle viimeisen palveluksen kokoontumaan vainajan kodissa klo 9, joka täten hautauskutsuna ilmoitetaan.

------------------
Tänä vuonna tulee tasan 150 vuotta Matilda Lehdon os. Waaran syntymästä. Juhlavuosi! Matilda Lehto oli omaa sukua Waara; Salomon Adamsson Waara ja Matilda Adamsdotter Waara (24.11.1860 - 23.06.1946)  olivat sisaruksia. Salomonin ja Matildan vanhemmat olivat Adam Johansson Waara (11.12.1825 - 09.07.1884) Övertorneåsta Aapuan kylästä ja Anna Greta Persdotter Waara os. Törngren (1815 - 13.05.1906) Övertorneåsta, Pellon kylästä kotoisin. Hautausilmoitus poikkesi siihen aikaan jonkin verran nykykäytännöstä; itseasiassa monelta osin, kuten ilmoituksesta voi selvästi huomata. Myös läheiselleen saattoi antaa viimeisen tervehdyksen ennen hautausta. Lehtileike: Jari Korteniemen kokoelmat.

Salomon Waara



Salomon Waara (1855 - 1926); Napialan Nahkatehtaan perustaja, alunperin Peräpohjolasta, Pellosta, Aapuan kylästä kotoisin. Muutti 20-vuotiaana 1870-luvun puolessa välissä Tornioon opiskelemaan ja Helsingin kautta nahkurimestarin tutkinnon nahkuri Adam Themanin nahkimossa suoritettuaan perusti varsin nuorena vain 25-vuotiaana nahkatehtaan Napialan kylään Janakkalaan 1880. Kuva Jari Korteniemen kokoelmista. Jari on Anitta Korteniemen poika ja Anitta on Heikki Rötkösen yksi neljästä tyttärestä. Heikki puolestaan on Juulian os. Lehdon ja Aate Rötkösen toinen pojista. Juulia Rötkönen oli Matilda Lehdon os. Waaran tytär. Ja lopulta Matilda Waara ja Salomon ovat sisaruksia. Näin se menee.  Kuvassa Salomon lienee noin 40-vuotias, jolloin kuva olisi otettu noin 1895 - nahkatehdas ilmeisesti jo hyvän matkaa laajentanut toimintaansa. Kiitos Jari kuvista; mielenkiintoista tietoa sukujemme historiasta! Atelier Ovesen, Helsingfors, Unionsgatan 22.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Pauli Liukon kirje


Pauli Liukon kirje isälleen Veikko Liukolle Viipuriin Karisalmelle. Postileiman päiväys 10.6.1942. Kenttäpostia.

Katkelma Paulin kirjeestä.

Pauli Liukko, yksi Hilja ja Veikko Liukon lapsista kirjoitti kirjeen varusmiespalveluspaikastaan perheelleen  Viipuriin Karisalmeen osoittaen sen Veikko-isälleen. Oheinen kirje on kirjoitettu 8. kesäkuuta 1942. Pauli miettii miksi kotiväki ei ole kirjoittanut hänelle; perheellä on ollut omia kiireitä ja askareita, aina ei ole muistettu, ehditty muistaa varusmiespalveluksessa tai rintamalla olijoita. Niinkuin Oskari Vaaran perhekin, Liukkojen hyviä ystäviä, niin Liukotkin ovat olleet ahkeria grammarin soittajia, Pauli odotti innokkaana levytilaustaan. Pauli oli syntynyt 1923; kirjeen kirjoittamisen aikaan siis 19-vuotias. Kirjeen takana lukee: läh. opp. Pauli Liukko, Kpk 8, 0802 - x. Siitä selviää myös kirjeen lähetyspaikka.

Terve Kotijoukko!
Täss yksin istun enkä muuta voi kuin kirjoitan ma teille breivin. Niin, kauniiksi uneksi se loma minulle jäi. Nyt istun täällä komppaniamme toimistossa jälleen, niin että huokaukseen onkin oikeutettu syy. Loma, aurinko ja luonto takana. Kaikki! Edessä häämöttää vain palanen harmaata, kuivahkoa tulevaisuutta. Kylmä ja kitsas UK:kin lähestyy päivä päivältä lähemmäs ja lähemmäs. Ehdotukset UK:hon lähtevät nim. lähitulevaisuudessa. Kuinkahan olisi sen mukaan lähdön aika? Ne kestävät; kurssit nim. siinä viitisen kk:tta. Mitä tuumaatte? On muuten ihmeellistä, että ette ole kirjoittanut tänne mitään? Kirjoitelkaahan pian? Joko levyt ovat saapuneet? Monin terv. toivoo Pauli.

Monin terv. toivoo Pauli.

Pauli Liukko kaatui rintamalla sodan loppuvaiheessa kesäkuussa 1944. Kunnia hänen muistolleen.

Emma Lehto




Emma Lehto, Juulia Rötkösen os. Lehdon sisko on lähettänyt joulukortin Martha (Marta) Vaaralle Napialaan 22.12.1966 Ylitorniosta, från Övertorneå.  Siskokset olivat Matilda Lehdon tyttäriä. Matilda Lehto oli puolestaan Salomon Waaran yksi sisaruksista.  Emma Lehto ja Juulia Rötkönen sekä hänen lapsensa Heikki ja Hannes Rötkönen pitivät Vaaroihin yhteyttä Oskarin (1887 - 1958) jälkeenkin. Huomaa: Napiala-bruk, Napialan tehdas. Emma asui Ruotsin puoleisessa Övertorneåssa kuten kortistakin näkyy. Emma Lehto on haudattu Svansteinin hautausmaalle 20 km:n päähän Ruotsin puoleisesta Pellosta.

Margit Göransson 1908 Kumlinge



Pappilassa Kumlingessa. Kuvassa lienee Margit Göransson (1906 - 1967), yksi Erik Augustin tyttäristä, keskimmäinen yhdeksästä lapsesta muuten, pappilan kivijalan ääressä potkukelkan kanssa. Lasinegatiivi 9 x 12 cm.

ERGÖ - Erik Ragnar Göransson



Erik August Göransson on sommitellut studio-olosuhteet kotiinsa. Kohteena vanhin poika Erik Ragnar. Kuvattu noin vuonna 1908; Ragnar 10-vuotias, syntynyt 1898. Katse sivuun kamerasta, rauhallinen asento, kädet ristissä. Näyttäisi, että Ragnarilla on puvuntakki päällään. Kukkakuvio, onko se tapettia taustalla. Kumlingen pappilassa kuvattu todennäköisimmin. Lasinegatiivi 9 x 12 cm. Lasinegatiivi on Harri Göranssonin (s. 1947 - ), Ragnar Göranssonin Holger-veljen (1909 - 1959)  pojan kokoelmista. Moster Saga, Saga Göransson (1904 - 1978)  kuvan kohteen sisko lahjoitti Harrin haltuun suuren lasinegatiivikokoelman 1960-luvun lopulla uskoen, että Harri ymmärtää niiden arvon: ne  ovatkin säilyneet vuosikymmenien ajan omissa laatikoissa, jokaisen negatiivin välissä ohut kangaspala erottamassa ne toisistaan. 

torstai 22. huhtikuuta 2010

Salomon elää - Torniojokilaakso-lehti tänään!



Pello. Harva pellolaisista lienee tietoinen Hämeessä Janakkalan Napialan kylässä vaikuttaneesta nahkatehtailija Salomon Adamsson Waarasta (s.1855) ja hänen pellolaisista juuristaan. Tämä eläkeläisen sukututkimusharrastus tarjoaa silloin tällöin aina yllätyksiä, milloin rapakon takaa, milloin lähempää.
Kotisivujen palautteena sain tässä päivänä muutamana viestin eräältä Salomonin jälkeläisistä. Viestissä kerrottiin olettamus, että sukujuuremme kohtaavat. Asiaa piti tietenkin ryhtyä selvittämään ja yllättäen selvisi, että sukutiedoistani löytyi Salomon, mutta ei kylläkään mitään tietoja Salomonin myöhemmistä vaiheista.
Salomonin vaiheita selvitellessäni jouduin ihmettelemään, miten värikäs ja vaiherikas on mahtanut tuo nuoren miehen tie olla, kun hän 25-vuotiaana nahkurimestarina päätyi perustamaan nahkuriverstaan Janakkalan Napialan kylään.
Salomon oli suvun perimätiedon mukaan kotoisin Pellosta. Hän oli saanut nahkurikisällin opin Torniossa ja suorittanut nahkurimestarin oikeuden antavan ammattiin perehtymisen Helsingissä.
Salomon oli ehtinyt avioitua alle 25-vuotiaana ja muutti sitten nuoren Turusta kotoisin olleen vaimonsa Julian ( os. Ölander) kanssa 1870-luvun lopulla Napialaan.
Salomon perusti Napialan Eskolan tilalta vuokraamansa ruotusotamiehen torpan paikalle nahkaverstaan 1880. Toimeliaan miehen johtama yritys laajeni ajan myötä tehtaan mitat täyttäväksi. Tehdas oli nimeltään Napialan Nahkatehdas Oy.
Salomonin perilliset johtivat tehdasta toistasataa vuotta, aina vuoteen 1992, jolloin teollinen kehitys johti monet suomalaiset nahkan jalostusta harjoittaneet yritykset samankaltaisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi oululainen Åströmin nahkatehdas oli lopettanut jo 1970-luvulle tultaessa.
Salomonin kuollessa 1926 oli tehtaan johdossa jo hänen poikansa Oskar Vaara ja tämän jälkeen Salomonin pojanpoika, Oskarin poika, Erkki Vaara.
Salomon Waarasta sanottiin, että hänestä uhosi luontainen johtajuus ja käskijän lujuus; lyhyehkö mies, mutta pysty ja ryhdikäs - originelli persoonallisuus. Häntä ei aina ymmärretty mutta kunnioitettiin.
Salomon oli kaikesta päätellen ollut legenda jo eläessään. Erityisesti muistetaan hänen joka kesä työväelleen pitämänsä Salomonin päivät, joihin kuului niin torvisoittoa kuin miestä väkevämpää.
Väkevyyttä arvostettiin myös hihassa. Jos joku miehistä pystyi voittamaan ukon väkikartun vedossa, sai hän siitä markan palkinnoksi ja Salomon päivän päätteeksi laulaa kajautettiin yhdessä.
Salomon oli innokas hevosmies ja vanhemmuuttaan jo pyylevöityneen valkopartaisen tehtailijan pankissa käynnit parivaljakolla Hämeenlinnassa oli myös oma rituaalinsa. Perillä käytiin aina Seurahuoneella, missä otettiin myös miestä väkevämpää. Tulomatkalla kajahteli Poika oli Pohjan Torniosta. Ehkäpä tuo Salomonin mielilaulu kertoo, että hän oli ylpeä peräpohjalaisista juuristaan ja halusi sen tuoda myös esille laulussaan. Salomonin isä oli Adam Johansson Waara (s. 1825) Ruotsin Aapuan kylässä ja äiti oli Anna Greta os. Törngren (s.  1815 todennäköisesti Ruotsin Pellossa). Törngrenit ovat alun perin pellolainen sotilassuku. Törngrenin sotilastorppa sijaitsi Väylänmukassa eli nykyisessä Ruotsin Pellossa.
Adam Waaran äidin puoleiset juuret johtavat Jarhoisen ja Kaartisen kyliin ja isän puolelta tullaan Sattajärven ja Kolarin kautta Pellon Kyrön taloon.
Salomonin äiti oli aikaisemmin ollut aviossa Salomon Ollinpoika Lindin kanssa Olgamangista. Lindin suku on lähtöisin Pellon Nivanpäästä Nivan eli Kyllin talosta. Kahdesta avioliitosta lapsia oli yhteensä 11.
Salomonin äiti Anna Greta on Ruotisin väestölaskennassa 1890 kirjattu itsellisenä Ruotsin Pelloon.
-------------------------
Torniojokilaakso-lehti kirjoittaa pitkän tarinan Salomon Waaran vaiheista tämän päivän numerossaan. Jutun on kirjoittanut Pellon läheisyydestä itsekin kotoisin oleva oululainen Esko Orajärvi. Orajärven artikkeli tuo uutena asioina mielenkiintoista tietoa Salomon äidistä ja äidin juurista; Salomonin äiti Anna Greta oli Törngrenin sotilassukua. Samoin Salomonin Adam-isän äidin juurien tiedot Jarhoisen ja Kaartisen kylistä on uutta ennen julkaisematonta tietoa. Orajärvi on perehtynyt sukumme vaiheisiin mielenkiintoisella otteella ja yhteistyö jatkuu; kiitos Esko. Eskon kotisivut, jonka perusteella lähdin epäilemään meidän mahdollista sukulaisuutta. Esko onkin todistanut verisukulaisuutemme. Sukulaissuhteemme selvitys tulee erillisessä jutussa.

keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Olga ja Erik - 1800-lukua



Olga Mathilda ja Erik August Göransson valokuvaajalla; häät olivat olleet 1897, vuotta aikaisemmin 1896 Erik August oli vihitty papiksi ja nyt tarvittiin yhteinen visiittikortti. Valokuvaamo oli Atelier Helios Maarianhaminassa. Tänä vuonna nyt huhtikuun alussa tuli 75 vuotta Erik Augustin kuolemasta. Erik August, kirkkoherra, maanviljelijäperheen poika, on edelleen ajankohtainen: hän ja hänen perheensä suuntaa meitä seuraavia sukupolvia ajatteluun, moraalin perustaan.

tiistai 20. huhtikuuta 2010

Napialan Nahkatehdas Oy 100 vuotta 7.6.1980



Napialan Nahkatehdas täytti 7.6.1980 100 vuotta. Nahkatehdas oli vielä silloin Suomen vanhin alallaan.  Tehtaan perustamisen teki mahdolliseksi todennäköisesti pelkät sattumat: Napialan Nahkatehtaan perustaja Salomon Waara aviotui varakkaan kirjansitojan tyttären Julia Ölanderin kanssa, jolloin alkupääoman hankinta oli tavanomaista helpompaa. Toinen ylipäätään nahkatehtaan perustamisen mahdolliseksi tehnyt asia lienee se, että Salomonille ei löytynyt sepän töitä Torniosta, jolloin hän päätti lähteä nahkurin oppiin Johan Åströmin tehtaalle samalla paikkakunnalla. Jonkin aikaa Torniossa harjoiteltuaan pääsi Salomon Waara Helsingissä  nahkurimestari Adam Theman oppiin ja työnjohtoonkin, jonka pajassa työskentelyn aikana Salomonille virisi lopullisesti ajatus oman tehtaan perustamisesta. Kuinka Salomon joutui juuri Napialaan ei ole tiedossa mutta Salomon lienee kuitenkin miettinyt muitakin mahdollisia paikkakuntia tehtaan toiminnan aloittamiseen. Kun tehdas oli aloittanut toimintansa, muutti Salomon perheineen muutamiksi vuosiksi Helsinkiin, jossa teki nahkatuotteiden kauppaa omassa liikkeessään. Toiminnan ylläpitäminen ja tehostaminen vaati kuitenkin melko pian Salomonin muuttoa takaisin Napialaan. Helsingin ajalta lienee Turun maakuntakeskuksen tallessa nahkurin kilpi. Riihimäen Sanomat kirjoitti torstaina 29. toukokuuta 1980 tasavuosia täyttävästä tehtaasta oheisen artikkelin. 
---------------------
Satavuotiaan Napialan Nahkatehtaan vaiheissa taitekohdaksi muodostui viime sodan jälkeinen aika, jolloin hevosten lukumäärä laski rajusti. Sitä mukaan putosi myös valjaitten tekotarve ja niin yritys joutui etsimään uusia linjoja.
Hevosvaljaita valmistuu Napialassa edelleen, mutta tärkeimmäksi ovat tulleet retkeilyvälineet, asetarvikkeet, koiran hihnat ym. Nahan rinnalla käytetään paljon muitakin materiaaleja.
Suomen vanhin toimiva nahkatehdas on aina käyttänyt nahkaa väljästi. - Ei ole kuitenkaan itsetarkoitus luoda tuote nahan ympärille, huomauttaa yhtiön toimitusjohtaja Erkki Waara. - Tuotteet kehitellään käytännöllisiksi tarpeiden mukaan.
Napialan tehtaan tuotevalikoima sisältää noin 350 eri lajiketta. Erityinen tuoteraati kokoontuu kerran viikossa pohtimaan tuotteiden kehittelyä. Suunnittelussa nojaudutaan testiryhmän ja käyttäjäpiirin kokemuksiin. Selkärepulle ei voi antaa muotoa taiteilijan pöydällä, niinkuin esimerkiksi lasialan tuotteille.
 Esimerkkinä suunnittelusta johtaja Waara mainitsee painonnostovyön. Sen leveydestä, paksuudesta, nahan laadusta ja muistakin ominaisuuksista on saatu tarkat ohjeet Painonnostoliitolta. Samoin on Pesäpalloliitto sanonut sanansa räpylän mallista jne. Nahkatehtaalla riittää töitä.
- Tehtaalla menee nyt hyvin, myöntää johtaja Waara. Juuri hiljattain on otettu 8 uutta työntekijää. Kokonaisvaahvuus on nyt 48 ja vuoden loppuun mennessä se vielä kasvaa 5-6 paikalla.
Rakennushankkeita ei ole nyt näköpiirissä, saneerauksia -38 rakennetussa tehtaassa kylläkin on. Kaksi vuotta sitten uusittiin konttori, viime vuonna ompelimo ja tänä vuonna remontti jatkuu. Tekniikassa seurataan myös kehitystä. - Ei täällä vanhentuneita masiinoita ole, vaikka yritys onkin näin vanha.
Nahkatehtaan toiminta on sikäli erikoista, että se joutuu hankkimaan 80 % raaka-aineestaan ulkomailta. Vientiin taas menee vain 20 %. Ruotsi on tällä hetkellä Napialan tehtaan vilkkain kauppakumppani. Johtaja Waara kertoo yhtiön pyrkivän hiljalleen hakeutumaan myös Neuvostoliiton markkinoille.
Vuotien tuottaminen kaukaa Australiasta tai Etelä-Amerikasta on yksi syy siihen, että nahkateollisuuden luonne pitkäjänteisempää kuin monen muun alan. Parhaillaan on Napialassa nahkimo lähes seisokissa, koska Ruotsin satamalakko on pysäyttänyt vuotakuorman Göteborgiin.
Napialan Nahkatehdas jakaa ansiomerkit pitkään yhtiössä työskenneille jo ensi perjantaina. Varsinainen satavuotisjuhla torvisoittoineen pidetään 7. kesäkuuta. Riihimäen Erämessuilla Nahkatehtaalla on juhlanäyttely. Jarmo Tuominen.


Asekotelo on oiva esimerkki Napialan Nahkatehtaan nykyisistä tuotteista. 
Koteloita niittaavat Hannele Kuosmanen (edessä) ja Eila Pakkanen.

Napialan Nahkatehtaan syntyvaiheet sijoittuvat aikaan, jolloin Suomessa oli yleisesti alkanut nahkateollisuuden voimakas nousukausi. Kotimainen tuotanto valmisteli läpimurtoaan ja eri puolilla maata käynnistyivät tehtaat kasvavaa kysyntää tyydyttämään.
Napialan tehtaan perustamisajankohdaksi on katsottava kesäkuun seitsemäs päivä vuonna 1880, jolloin nahkurimestari Salomon Waara vuokrasi Janakkalan pitäjän Napialan kylästä vanhan ruotusotamiehen asuinrakennuksen, pirtin ja kaksi kamaria, joissa aloitti nahan ja valjaitten valmistuksen.
Saman suvun omistuksessa ollutta yritystä johtaa nyt kolmannessa polvessa perustajan pojanpoika, toimitusjohtaja Erkki Waara.
Vanhimpana suomalaisena nahkatehtaana pitää Napialan Nahkatehdas Oy tiukasti kiinni korkean käsityötaidon ja nykyaikaisen koneistuksen avulla niistä laatuvaatimuksista, jotka se jo se vuosikymenien saatossa on itselleen asettanut. Nahan valmistuksen lisäksi laajaan tuotevalikoimaan kuuluvat tänä päivänä retkeilyvälineet, repuista rinkkoihin, monipuoliset asetarvikkeet, koiratarvikkeet, työrukkaset, pesäpalloräpylät aina hevosvaljaisiin asti.
20-luvulle saakka markkinointi oli etupäässä torikauppaa, joka muun kehityksen mukana on muuttunut koko maan kattavaksi myyntiverkostoksi.
Tehtaan markkinointipäällikkönä toimii nyt Markku Kotajärvi.

Onni löytyi Suomesta.

Ruotsin Ylitorniosta, Pellon kylästä syntyisin olevan Salomon Waaran mieli paloi etelään. Niinpä hän 18-vuotiaana tuli Tornioon päästäkseen siellä sepän oppiin. Sepällä ei sattunut sillä kerralla olemaan oppilaan paikkaa ja niin hän joutui nahkurioppilaaksi Johan Åströmin verstaaseen Torniossa.
Onni hymyili tarmokkaalle nuorukaiselle myöhemminkin, sillä suunnattuaan kulkunsa kohti etelää, hän työskenteli Helsingissä nahkuri A. Themanilla työnjohtajana parin vuoden ajan ja avioitui varakkaan kirjansitojamestarin tyttären kanssa ja sai myötäjäisinä alkupääomaa oman liikkeen perustamiseksi.

Valjaat valtaavat tuotannon.

1920-1930-luilla erikoistui Napialan Nahkatehdas entistä enemmän valjaitten valmistukseen. Tehdas laajeni. Sen tuotteet saivat tyytyväisiä ostajia kautta koko Suomen. 1940-luvulle saakka olivat valjaat huomattavin tuoteryhmä.
Napialan Nahkatehtaan tuotannossa on perinteisesti kiinnitetty suurta huomiota työn laadun korkeaan tasoon. Osoituksena tästä ovat eri laatukilpailuissa saavutetut kunniamaininnat.
Ratkaisevalla tavalla tuotannon laatuun on vaikuttamassa käytettävän raaka-aineen laatu. Tämä muodostaa keskeisen kysymyksen tehtaan toiminnassa. Esivalmistelujen kautta on tultu siihen ratkaisuun, että nahkatuotteet on valmistettava korkealaatuisimmasta raaka-aineesta. Ensiluokkaisia sonnin-, härän- ja lehmänvuotia tuotetaan pääasiassa Australiasta ja Etelä-Amerikasta.


Nahalla on aina oma viehätyksensä. - Moni poika on yrittänyt löytää korviketta nahalle, 
mutta ei ole onnistunut, toteavat toimitusjohtaja Erkki Waara (oik.) ja markkinointipäällikkö 
Markki Kotajärvi.

Kehitystä kaikilla rintamilla.

Rinnan sisäisen kehittymisen kanssa on seurannut myös tehtaan ulkoinen laajeneminen. Vaatimattomasta ruotusotamiehen asuinrakennuksesta muodostettiin erikoinen nahkimo kohta erityksen perustamisen jälkeen.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä hankittiin ajan vaatimuksia vastaavia koneita ja vuonna 1938 valmistui uusi tehdasrakennus, jota jo kymmenen vuoden kuluttua oli pakko laajentaa uusien konehankintojen takia.
Koneiden vaikutuksesta tuotanto on huomattavasti noussut, vaikka henkilökunnan lukumäärä on pysytellyt suurin piirtein samana.
Napialan Nahkatehdas Oy on perustamisesta asti ollut saman suvun hallussa. tehtaan perustajan Salomon Waaran uraauurtava työ on saanut oman perheen piiristä arvoisiaan työn jatkajia. Oskari Waara jatkoi isänsä jälkiä tehtaan johdossa vuosina 1925 - 1953 ja hänen jälkeensä astui vuoroon poikansa, tehtaan nykyinen toimitusjohtaja Erkki Waara.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Olga 70 år 27.3.1944



Lotta Svärd-toiminta perustettiin tai alkoi Ahvenanmaalla syksyllä 1941; Olga ei epäröinyt ryhtyä toimintaan mukaan jopa Jomalan paikallisyhdistyksen puheenjohtajaksi, kun sitä häneltä kysyttiin. Korjauksena aikaisempiin teksteihin mainittakoon, että prostinnan Olga oli "kyrkoherdskan" siihen saakka kunnes Erik August sai rovastin nimityksen 1928 siirryttyään Jomalan seurakunnan palvelukseen. 
------------------------
70 år fyller den 27 mars prostinnan Olga Göransson i Jomala på Åland. Vid  startandet av Lotta Svärd verksamheten på Åland hösten 1941, tvekade hon ej, trots sin höga ålder, att låta välja sig till ordförande för Jomala lokalavdelning. Detta var en stor förmån för Jomala lottorna, som till följd av ett visst måtstånd i socknen, annars kanske alls icke blivit organiserade. Genom sin djupa fosterlandskärlek och sin av sann godhet stråladende personlighet, har hon verkat mycket inom sin lokalavdelning och som suppleant inom distrikstyrelsen.
På sin högtidsdag blev prostinnan Göransson varmt hyllad, främst av sina nio barn av vilka sju besökte henne på Åland, av repsesentanter för Ålands Lottadistrikt och Martha förbundet.
Jomala lottor och Marthor jämte vänner hade inbjudit jubilaren till ett aftonsamkväm på skyttepaviljongen, där lottor och andra i varma ord tolkade sin tacksamhet och beundran för vad prostinnan Göransson varit och är för alla som komma i beröring med henne.

Ressu - Helsingin lyseo 1891 - 2010



Ressu eli Helsingin suomalainen reaalilyseo, lyhyemmin Helsingin lyseo Kalevankadulla Helsingissä on koulu, jota ovat monet Vaarat kuin Liukotkin käyneet. Tiedetään jo Hemming Waaran aloittaneen oppikoulunsa Ressussa 1890-luvulla ja Seppo Liukko on entinen lyseolainen. Kuva voisi olla 1950-luvun toiselta puoliskolta, Seppo oli syntynyt 1940 ja on kuvassa oikeanpuoleisin silmälasipäinen ulsterimiehenalku. Ensi vuonna koulu täyttää 120 vuotta. Kuva otettu Lönnrotinpuistikosta, koulun etelän puoleiselta sivulta. Alkuperäisessä lyseossa ennen peruskoulun siirtymistä siis oli aikoinaan vain poikia (tai tyttöjä - tyttölyseossa). Rasvalettififtarimeininkiä sanoisin! Aito Ressu tietää myös miten Ressu eroaa Norssista ... 

1952 Pellossa



Bror Lehto, Johan Werner Lehdon yksi pojista ja Kai Vaara kaulakkain!  Johan Werner Lehto oli Matilda Lehdon os. Waaran poika. Torniojoki virtaa taustalla.  Lossiliikennettä joen yli ei enää ole, tilalle on rakennettu silta hieman pohjoisemmaksi. Täältä Salomon Waara lähti 1870-luvun lopulla etelään leivän ja nahkuriyrittämisen perään ja onnistuikin siinä. 

Waarojen maisemaa - Pello



Kai Vaara teki ystävänsä Yrjö Haltilan kanssa 1952 automatkan pohjoiseen. Yhtenä pysähdyspaikkana oli Kain isoisän Salomon Waaran kotimaisemat, Pellon kylä Tornionjokilaaksossa. Pellossa Kai tapasi Salomonin Matilda siskon Julia-tyttären pojat, ainakin toisen pojista, Heikin tai Hanneksen, pikkuserkkuja Kaille molemmat. Vaarojen maisemaa - useampiakin kaukana aukeaa.

Veikko Liukko ja Wiipurin linna



Hilja Liukon aviomies Veikko Liukko poseeraa taustanaan Wiipurin linna; ennen sotaa? Raitioliikenne oli Wiipurissakin, kevättalvea, lumi sulaa auringon paisteessa. Kenen patsas; johon jo vastaus tulikin - Torkkeli Knuutinpoikahan siinä katselee linnan suuntaan; kuvaajan takana Wiipurin entinen kaupunginmuseo. Knuutinpoikaa on pidetty Wiipurin perustajana.

Liiketuttavat Hilja ja Oskari



Oskari Waara ja Hilja Liukko olivat hyviä liiketuttavia; Oskari hankki sodan aikana 1940-45 Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy:lle raaka-aineita ulkomailta ja vastaavasti Hilja järjesti asiakkaita Napialan Nahkatehtaan tuotteille. Kuva Savonlinnassa 7.8.1950; kuvan poika on Hilja ja Veikko Liukon nuorin lapsi eli Seppo Liukko kymmenen vuotiaana.

Olga Mathilda ja Erik August Göransson



Olga Mathilda Jansson ja Erik August Göransson menivät naimisiin 1897. Heti seuraavana vuonna syntyi ensimmäinen yhdeksästä lapsesta - Erik Ragnar. Erik August oli vihitty papiksi edellisenä vuonna 1896 ja siitä merkiksi liperit kaulassa ja papin sormus vasemman käden etusormessa. Erik August oli 29-vuotias ja Olga Mathilda 23-vuotias. Huomioitavaa, että kumpikaan ei katso suoraan kameraan. Rakennusmestarin tyttären Olga Mathildan vaalea, valkoinen hääpuku vaikuttaa äärimmäisen tyylikkäältä, jopa modernilta.

Holger Göransson



Holger Göransson ( 1909 - 1959), yksi Erik August Göranssonin yhdeksästä lapsesta taidemaalari, taidegraafikko Santeri Salokiven piirtämänä vuonna 1932. Holger kuvassa 23-vuotiaana iloisena kiharapäisenä kemiantekniikan ylioppilaana.

Sjöbodarne - Eckerön merenlahtea




Sjöbodarne - parti fr. Eckerökyrkoby af E. G. 25.2.1913. Erik August Göranssonin merenlahti-akvarelli Eckerön kirkonkylästä; koko 20 x 30 cm.  Meri on osittain auki, helmikuussa - vain vähän lunta, puut heleän valkoisia, pakkasta kuitenkin on.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Ylioppilasmatrikkeli 1853 - 1899


Henkilötiedot Erik August Göransson

18.10.1892 ERIKSSON (→ GÖRANSSON) Erik August (Länsis.). * Hammarsland 19.8.1868, vanht talollisenpoika Erik Göransson ja Sofia Karolina Peterson. Yo Åbo klass. lyc. TEt ja vih. pap. 1896. Kumlingen khra 1905-09, Eckerön 1909-19, Maarianhaminan 1919-26, Raippaluodon 1926-28, Jomalan 1928-. Rovasti 1928. † Jomala 3.4.1935. – Pso 1897 Olga Matilda Jansson.


Ylioppilasmatrikkeli 1800-luvulta vuosilta 1853 - 1899 löytyy nyt sähköisessä muodossa. Sieltä löytyy myös Erik August Göransson, kirjoittanut ylioppilaaksi 1892, hetkinen syksyllä - reputtiko keväällä ja uusinut syksyllä? Erik August oli syntynyt Hammarslandissa Ahvenanmaalla ja kirjoitti ylioppilaaksi nimellä Erik August Erikssonina, isänsä nimen mukaisella sukunimellä, Eriksson, Erikin poika, niinpä hyvinkin, muutti sitten sukunimensä samaksi isänsä kanssa. Raippaluoto mainittu virkaluettelossa, Erik August perheineen asunut siellä ennen Jomalaan muuttoa.

Pellosta - suoraan sanoen!




Salomon Waara oli Pohjolasta kotoisin; Pellosta, jossa tähän aikaan vuodesta ja huhtikuisena iltana kahdeksan aikaan aurinko paistaa vielä mukavasti. Tornionjokilaakson Pellosta. Syntynyt 1855 Ruotsin Övertorneån Aapuan kylässä, josta perhe muutti 1859 Pelloon. Salomon Waaralla oli sisaruksia, joista yksi oli Matilda Waara. Matilda meni aikoinaan naimisiin Arvid Lehdon kanssa ja heille syntyi tytär nimeltään Julia; lieneekö Julia nimi tullut Matildan Salomon-veljen Julia-vaimon mukaan. Julia meni sitten naimisiin Aate Rötkösen kanssa, Aate oli savolaismies alkujaan, ja heille syntyi kaksi poikaa, Heikki (s. 1932) ja Hannes (1927 - 1999). Heikki elää edelleen Pellossa ja voi hyvin. Hannes meni Auran (s. 1924) os. Salmelan kanssa naimisiin. Hanneksen vaimo Aura elää nykyään Kannuksessa. Oheinen joulukortin ovat siis Aura ja Hannes Rötkönen lähettäneet Marta Vaaralle 20.12.1969, Oskari Vaaran leskelle. Oskari sisaruksineen olivat Julia Lehdon serkkuja niinkuin vastaavasti Heikki ja Hannes Rötkönen ovat Erkki ja Kai Vaaran sekä Margareta Kinnusen os. Vaaran pikkuserkkuja. Toisin kuin Hanneksella ja Auralla Heikki Rötkösellä on Eeva-vaimonsa kanssa neljä lasta, tyttäriä kaikki, Anitta (s. 1957), Leena, Anneli ja Seija, joiden kanssa Juha Waara, Tuula Korvenmaa os. Waara, Jukka Kinnunen, Satu Eskelinen os. Vaara ja allekirjoittanut ovat pikkupikkuserkkuja! Yhteiset verisukulaiset meillä on Salomon ja Matilda Waaran vanhemmat. Salomon Waara muutti etelään, ensin Tornion kautta nahkurin oppiin Helsinkiin ja sen jälkeen Janakkalaan Napialan kylään 1880,  minne perusti nahkatehtaan. Salomonin Matilda-sisko jäi Pelloon. Hyvin voi todeta kuitenkin, että Salomonin jälkeläisten sukujuuret on vahvasti Pellossa, viikinkejä ei kuitenkaan sentään olla ... !

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Flakartillerieschule in Berlin - Erkki Vaara




Salomon Waaran pojanpoika, Oskarin toinen pojista Erkki Vaara sai tutkakouluksen Saksassa lähellä Berliiniä vuonna 1943. Koulun nimi oli Flakartillerieschule III, lyhyemmin F. A. S. III. koulun jälkeen Erkki Vaara osallistui sotilaana Suomen Neuvostoliiton vastaisella rintamalla, ainakin lähellä rintamaa. Erkki Vaara oli tutkakoulutusaikaan vasta nuori 18-vuotias sotilas.
---------------------
Berlin 23.3.43 Hei, hei!

Kiitos ensimmäisestä kirjeestä, jonka sain tänään päivällä juuri jonkun minuutin ennenkuin lähdin Berliiniin lomalle. Klo on jo 23, söin leipää, voita ja maksamakkaraa juuri äsken kaupungista tultuani. Keitin myös pakin kannellisen oikeata kahvia siitä peltipurkista, jonka silloin otin kotoa mukaani. Yks pojista on jo sängyssä, toinen syö ja minä kirjoitan, neljäs on vielä Schiller-teatterissa, mutta tulee kai kohta sillä teatterit alkavat tavallisesti 1/2 18.
Tänään olin kaupungissa ja yritin ostaa jotain sinne kotiin Suomeen, mutta aivan turhaan. Siis älkää odottako mitään minulta, niin mielelläni kuin toisinkin niin ei vaan. 20 - 30 aika fiksua piirrettyä postikorttia olen ostanut niinkuin varuulle, mutta nekin ovat kohta sluut, sillä sellaisiahan ei nykyaikainen sota kaipaa. -
- En tiedä minne menen huomenna sunnuntaina kai vaan kaupunkia katsomaan. Keskikaupungin osaan kyllä kuin viisi sormea ja on osattavakin kun iltaisella ei pala edes taskulamputkaan.
- Tänään oli myös parturissa leikkaamassa tukan, silllä saksalaisilla on tapana noin kerran kuussa käydä parturissa. Siellä parturissa oli niin suuri herra, ettei olis luullutkaan semmosen tulevan parturiin.
- No, jos taas lopetan ja voikaa hyvin. Luultavasti jo viikon päästä lähdemme pois tai viimeistään kahden.
Monet terveiset, Erkki.
Aws. Sold. Erkki Waara, F.A. S. III Lehrgr. D, Berlin Heiligensee, Post Tegel.
------------------------
Erkin kirje kotiin kertoo paljon; kirje kertoo mm. tunnetusta saksalaisesta täsmällissyydestä ja huolellisuudesta, parturin tärkeydestä, ulkonäön siistiydestä. Elämä sodan keskellä koulutuksessa oli kuitenkin erilaista, tavaraa ei kaupoissa ollut, mitään ei ollut kotiin vietäväksi. Sotilaat saivat nauttia teatterin riemua, vastapainoa ankaralle kurille ja koulutukselle. Erkin vaiheita Saksassa selvitetään, oliko hän vain lyhyen tutkakoulutusjakson siellä.

torstai 15. huhtikuuta 2010

Hyllningarna för prostinnan Olga Göransson



Olga Göranssonin 70-vuotissyntymäpäivät raportoitiin yksityiskohtaisesti ahvenanmaalaisessa Åland-lehdessä; ei riittänyt että kerrottiin etukäteen, että syntymäpäiviä vietetään vaan haluttiin kertoa lukijoille mitä juhlissa tapahtui ja keitä merkittäviä vieraita juhlissa kävi.
-------------------
Hyllningarna för prostinnan Olga Göransson

På sin 70-årsdag senaste måndag blev prostinnan Olga Göransson i Jomala föremål för hjärtliga hyllningar, vilka pågick dagen lång och slutade först sent på kvällen.
Vänner i Jomala voro de första uppvaktande genom fruar Ester Ahlstrand och Maria Friman, vilka överlämnade en adress jämte penninggåva och blommor samt inbjöd jubilaren med familj till ett samkväm på kvällen i skyttepaviljongen i Hindersböle. Jomala östra Martha uppvaktade genom fruar Agda Ehrsgränd och Thyra Häggblom, varvid fru Ehrsgränd framförde marthornas hjärtliga hälsning och överlämnade presentkort på böcker tillika med blommor. Marthaförbundets distriksstyrelse framförde sin hälsning genom prostinnan Elsa Beckman och magister Axa Karlsson. Fru Beckman talade till jubilaren och erinrade om dennas mångåriga värdefulla insats i styrelsens arbete samt överlämnade som minne Bertel Gripenbergs bok "Det var de tiderna". På distriksstyrelsemedlemmarnas vägnar talade magister Axa Karlsson och lämnade ett fång blommor. Konsulinnan Elin Nylund överräckte blommor och framförde en hjärtlig hälsning hälsning från Marthadistriksförbundets ordförande, frken Fanny Sundström, samt lyckönskade på egna vägnar. Vänner i Mariehamn uppvaktade genom fruar Hilda Lönegren och Jenny Lundqvist - fru Lönegren framförde de gamla vännernas varma välönskan och bad dagens jubilar mottaga en address tillika med en hedersgåva. På Lotta Svärds distriksstyrelses vägnar uppvaktade borgmästarinnan Lula Kuffschinoff och magister Axa Karlsson, som talade. Som minne av dagen överlämnades Rolf Tiivolas bok "Vi offrade livet". Fru Kuffschinoff medförde blommor från styrelsens medlemmar. Med blommor uppvaktade även överste N. Heiro och överstelöjtnant L. Lundenius. Kyrkoherden Georg Malmsten, fruar Svea Cederqvist och Hildur Häggblom infunno sig på vännernas omkring Jomala prästgård vägnar - kyrkoherden framförde de gamla grannarnas varmaste lyckönskningar och prästgårdens forna värdinnan fick mottaga en hedersgåva jämte blommor. Kyrkoherden framförde även en hälsning från Kyrkans Ungdom i Jomala och överräckte boken "Tjänen två herrar".
Under dagens lopp anlände ett stort antal telegrafiska  hälsningar, av vilka många från släktingar och vänner på fastlandet.
Vid 8-tiden på kvällen vidtog jubileumssamkvämet i skyttepaviljongen. Då 70-åringen med familj trädde in hälsades hon med sång. Ett 100-tal personer hade samlats och på gästernas vägnar hälsades prostinnan välkommen av fru Aina Sjöblom. Till  jubilaren talade under  kvällens lopp missionären Erika Lindström, pastor J. R. Häggblom, fru Aina Sjöblom  och läraren Runar Ehrsgränd. Fruar Karin Svahnström och Thyra Häggblom uppvaktade här fru Göransson på Lotta Svärds Jomala-lokalavdelnings vägnar. Fru Svahnström tackade varmt avdelningens förra ordförande och överlämnade som minne av dagen bildverket om Zachris Topelius "Från Kuddnäs till Helsingfors" Under kvällens lopp ljöd sången titt och ofta och kaffe serverades. Stämningen var mycket varm.
Prostinnan hade på dagen hemma hos sig ofta tagit till orda för att tacka för hykkningarna och även nu på kvällen frambar hon ödmjukt sitt hjärtas varma tack till alla för den vänlighet hon fått röna på högtidsdagen.
----------------------
Olgan syntymäpäivästä kerrottiin koko Ahvenamaan kansalle hyvin tarkkaan, lahjat, keneltä tuli kukkia, kuka puhui ja minkälainen oli tunnelma.  Syntymäpäivät olivat kuitenkin keskellä sotaa, keväällä 1944, vaikka Ahvenanmaa ei siihen varsinaisesti osallistunutkaan mutta tapahtumia ja sodan edistymistä seuratttiin kuitenkin hyvinkin tarkkaan.

Prostinnan Olga Göransson 70 år



Aika oli jo jättänyt kirkkoherra Erik August Göranssonista vuonna 1944, jolloin maaliskuun 27. päivänä Erik Augustin leski prostinnan Olga Göransson vietti 70-vuotispäiviään. Olga Göranssonilla on ollut merkittävä yhteisöllinen asema Ahvenanmaalla, hän on ollut mukana aktiivisesti monessa tärkeässä kansalaistoiminnassa. Hänen syntymäpäivänsä kunniaksi kirjoitti ahvenanmaalainen Åland-lehti seuraavasti:
--------------------
Prostinnan Olga Göransson i Johannebo fyller måndagen den 27 mars 70 år. 
Prostinnans hem hade kyrkliga intressen, hennes fader var nämligen kyrkobyggmästare i Helsingfors. År 1897 ingick hon äktenskap med den ålandske prästmannen E. A. Göransson, som då var adjunkt i Pyhäjärvi. Under sin mångårige vistelse på Åland, dels på landsbygden såsom i Kumlinge, Eckerö och Jomala, dels i Mariehamn, har prostinnan verksamt deltagit i allmänna strävanden och särkilt erinrar man sig vid hennes jubileumsdag den insats hon gjort inom Martharörelsen, som hon omfattat med det livligaste intresse. Hon var sålunda ordförande inom östra Marthaföreningen i Jomala och styrelsen för Ålands Marthadistriktsförbund ha prostinnan länge tillhört. På Jomala prästgård voro marthorna ofta samlade till rådslag under den älskvärda prostinnans värdinneskap.  Söndagsskolearbetet och den kyrkliga ungdomsrörelsen har alltid haft en varm främjande i prostinnan Göransson, vars ideella läggning och religiösa sinnelag tagit sig så många vackra uttryck. Även Lotta Svärdrörelsen har i henne haft en intresserad medarbetare, och på samma gång hon står i spetsen för Lottaarbetet i sin hemkommun, är hon även medlem av distriktsstyrelsen.
--------------------
Olga Göransson toimi aktiivisesti Marta-järjestön ahvenanmaalaisessa sisarjärjestössä Martha-liikkeessä, kuten myös sodan aikaan tärkeässä ja korvaamattomassa Lotta Svärd-liikkeessä; jossa hän lienee ollut mukana jo vuoden 1918-sodan ja taisteluiden aikaan, samaan aikaan, kun Erik August puolusti tavallisia kansalaisia venäläisiä vastaan. Venäläiset riehuivat Ahvenanmaalla vaikka heille oli jo määrätty poistuminen maasta ja saaresta ja olihan Erik August hetken, ainakin yhden yön ryssien, venäläisten vankinakin.