sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Kirje Anni Vaaralta Maja-Lisa Göranssonille 1950


Vankkaa kansakoulunopettajan kaunokirjoituskäsialaa 1950-luvulta.

Rantalassa Janakkalan kirkonkylässä asuneen kansakoulunopettaja Anni Vaaran kirje Maja-Lisa Göranssonille joulukuussa 1950. Kirjeen sisältö ei ehkä muutoin ole juuri kiinnostava mutta loppuriveillä Anni kysyy: oletko tavannut Liukon väkeä? - Liukot ja Vaarat olivat hyviä perhetuttuja, liiketuttuja jo aikoja sitten, ehkä jo sodan ajan tiimellysten merkeissä tutustuneet.

Erik August Göransson´s familj 1919


 Erik August ja Olga - yhdeksän lapsensa kanssa Atelier Helioksessa 30.9.1919.

Maarianhaminassa 30.9.1919. Erik August Göransson oli kutsuttu Maarianhaminan seurakunnan kirkkoherran virkaan heinäkuun alussa 1919 ja pian sen jälkeen perhe kokoontui yhteiskuvaan kaupungin yhteen valokuvausatelieriin, Atelier Heliokseen. Kuvassa vasemmalta: Holger (s. 1909), Margit (s. 1906), Ragnar (s. 1898, merimiespuku), Olga-äiti, Irma (s. 1900), Saga (s.1904), Harald (s. 1908) - eturivissä: Erik August sylissään Gulle (s. 1913), Marta (s. 1902) ja Helga (s. 1911). 

Prince Knud of Denmark


Kuvassa Tanskan prinssi Knud 1900 - 1976.

Tanskan kuningas Fredrik IX ja veljensä prinssi Knudin Suomen vierailulla toukokuussa 1928 oli prinssin adjutantiksi kutsuttu Erik Ragnar Göransson. Ragnar sai oheisen kuvan muistoksi ja lisäksi arvokkaan kunniamerkin ilmeisen onnistuneesta vierailusta. 
- - -
Knud was next in line of succession to his brother Fredrik for the throne of Denmark but was not seen as a suitable Monarch. The Danish Act of Succession of 27 March 1953 allowed female succession to the Throne with sons having precedence over daughters. thereby enabling Frederik's daughter Margrethe to replace Knud in the line of succession.

torstai 16. joulukuuta 2010

Livorno vuonna 1989



Livorno vuonna 1989. Ragnar Göranssonin tyttären Maja-Lisa Salosen s. Göransson poika Kari Salonen on seurannut isoisänsä jalanjälkiä 1990-luvun vaihteessa Livornon Merisotakoulun maisemiin Italiaan. Kuvan ottohetkellä liki 30-vuotias Kari Salonen on innokkaana turistina päässyt tutustumaan oppilaitokseen kerrottuaan olevansa koulun  entisen oppilaan jälkeläinen. Hieno värikuvamuisto isoisänsä koulusta. Kuvassa harjoituslaiva "Alfredo Capellini" koulun pihalla.

Ragnar Göransson - 1950-lukua


Ragnar Göransson ystävänsä moottoriveneellä huviretkellä.

Ragnar Göransson - nyt oli aikaa vain varpaita lepuutella.

Ragnar Göransson oli aito meren ihminen jo nuoresta pitäen. Hänestä on säilynyt kuvia kipparilakki päässään aivan 1900-luvun ensi vuosilta, myöhemmin upeita merisotilaan, upseerin asuja ja lakkeja päällään tai päässään ja vuosikymmenien jälkeen vanhemmiten 1950-luvun lopulla ystävänsä moottoriveneessä huvimatkalla ja lakkikin nytkin jonkilainen merimiehen lakki.

Liverno - Italia 1920-luvun alkua



Ragnar Göransson oli yksi niistä kahdeksasta suomalaisesta merisotilaasta, jotka valittiin Merisotakorkeakouluun Livernoon Italiaan ennen 1920-luvun vaihdetta. Kuvassa kuitenkin vain neljä heistä, jotka ainakin myös valmistuivat koulusta. Koulu kesti usemman vuoden, 1919 - 1922 välisen ajan. Kuva on otettu 2. kesäkuuta 1921; kuvassa oikealta Aitto, Ikonen, Eero Rahola ja Ragnar Göransson. Muiden etunimet tarkistetaan. Eero Raholasta tuli kontra-amiraali ja jatkosodan jälkeen Merenkulkuhallituksen pitkäaikainen johtaja Vuotta Ragnaria vanhempi Eero Rahola oli Rannikkolaivaston komentajan ominaisuudessa panssarilaiva Ilmarisessa sen upottua syksyllä 1941 - niinkuin mukana oli Ragnar Göranssonkin. Molemmat selvisivät, joskin merestä selviäminen ei ollut aivan yksinkertaista. Villaiset upseerinvaatteet painoivat kastuessaan ja moni myöskään ei uskonut Ragnarin selviävän merestä elossa, sen verran huonoksi hänen uimataitonsa tiedettiin.

Ragnar Göransson nuorena koululaisena



Kuvassa nuori Ragnar Göransson. Nuori lukiolainen - elämä ja ura laivastossa siintää edessä. Kuva on todennäköisimmin Ragnarin isän Erik August Göranssonin ottama, sinikopiokuva vieläpä.

Ragnar Göransson panssarilaivalla



Kuvasta saa vahvan käsityksen siitä, että se olisi otettu laivassa, vieläpä panssarilaiva Ilmarisen päällikkö Ragnar Göranssonin päällikön kajuutassa; - nahkainen nojatuoli, nahkainen sohva takana ja vaaleaksi, valkoiseksi maalattu metalliseinä taustalla. Mitä mietti Ragnar kuvaa otettaessa - ei ainakaan katso suoraan kameraan päin, muitakin oli hytissä. Harvinainen kuva, jos asia pitää paikkansa ja pieni mukava muisto laivan hengestä vuosikymmenien takaa.

Ragnar Göransson 50 vuotta - 6.2.1948



Komentaja Ragnar Göranssonista julkaistiin oheinen 50-vuotissyntymäpäiväkuva ainakin Kansan Kuvalehdessä ja Suomen Kuvalehdessä. Kuvatekstinä on ollut: Ragnar Göransson Komentaja evp. Helsinki 50v. 6.2.1948.

Komentaja Ragnar Göransson - panssarilaiva Ilmarinen



Jos tämä vuosi, vuosi 2010 oli Napialan Nahkatehtaan perustamisen 130-vuotisjuhlavuosi, tehdas nimittäin perustettiin 1880 - niin ensi vuosi, vuosi 2011 on panssarilaiva Ilmarisen uppoamisen 70-vuotismuistovuosi. Ensi syksynä, syyskuun 13. päivänä tulee kuluneeksi tasan 70 vuotta panssarilaivan uppoamisesta, laivan ajettua miinaan Hangon edustalla ja upottua seitsemässä minuutissa. Asiaan ja teemaan voi hyvinkin ottaa ennakkoa nyt jo vuoden lähestyessä loppuaan. Kuvassa panssarilaiva Ilmarisen päällikkö, Rannikkolaivaston komentaja Ragnar Göransson komentajan virka-asussaan. 

keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Juhlajuomaa, sampanjaa - Napiala 100 vuotta





Salomon Waaran perustama Napialan Nahkatehdas Oy juhli vuoden 1980 kesäkuussa ansiokasta satavuotistaivaltaan. Tehtaan toimintaa oli juhlimassa suuri joukko asiakkaita, henkilökuntaa, janakkalaisia ja muuta tehtaan toiminnasta kiinnostunutta joukkoa. Suuren juhlan kunniaksi nahkatehdas valmistutti erän juhlasampanjapulloja juhlavieraille jaettaviksi. Kolme-neljännesvarttisen aidolla korkkikorkilla varustetun juhlasampanjapullon sai mukaansa kukin seurue, kuitenkaan aivan jokaiselle ei tainnut jaloa viini-, sampanjajuomaa riittää, niin runsaasti oli väkeä nahkuriverstaan pitkää taivalta juhlimassa. Oheinen pullo on ihmeen kaupalla säilynyt käsittämättömän pitkään avaamattomana, yli 30 vuotta  - tosin ei kuitenkaan aivan yhtä pitkään kuin Ahvenanmeren pohjasta viime kesänä löydetyt melkoiset sampanja-aarteet.  Kuitenkin juuri tämä pullo saattaa hyvinkin olla ainut  avaamattomana säilynyt Napialan Nahkatehtaan kunniaksi tehty juhlasampanjajuomapullo.  Eikä pulloa varmaan avata vielä heti  seuraavina kolmenakymmenenä vuotena, avataan ehkä vasta tehtaan kaksisataavuotisjuhlien merkeissä, jos silloinkaan. Juhlasampanjapullon oikea tai ainakin riittävän hyvä säilytyspaikka lienee kuitenkin oheinen kassakaappi. Jos kaappi olisi vielä sopivasti viilennettynä, niin juoman säilyminen olisi varmempaa.

Juhlapullon etiketissä on kuvattuna nahkatehtaan  perustaja Salomon Waara ja hänen poikansa Oskari Waara, tehtaan johtaja Salomonin jälkeen. Pullon kääntöpuolella on tehtaan perinteistä kertova teksti: "Napialan kylään, Janakkalan pitäjään päätyi 25-vuotias, Ylitorniossa syntynyt nahkurinkisälli Salomon Waara. Torniossa ja Helsingissä saamansa opin jälkeen hän alkoi mieliä omaa nahkurinverstasta. Tästä peräänantamattoman nuorenmiehen haaveesta saikin vuonna 1880 alkunsa Napialan Nahkatehdas Oy. 
Neljä värikästä ja vaiheikasta vuosikymmentä Salomon Waara hoiti nahkurinverstastaan suunnattomalla työtarmollaan ottaen vaikempina aikoina avuksi hänelle luonteenomaisen huumorinsa. Oskar Waara otti ohjat käsiinsä Napialassa isänsä Salomon Waaran jälkeen. Hän rakennutti nykyisin käytössä olevan tehdasrakennuksen ja johti jo tehtaaksi kasvanutta yritystä raskaimpina aikoina, jotka ravistelivat maamme nahkateollisuutta vielä 50- ja 60-luvuilla. 
Nykyinen toimitusjohtaja Erkki Waara on jatkanut Napialan  Nahkatehtaan perinnettä. Hän on  kehittänyt edelleen vuosisadan takaista käsityöläistaitoa tämän päivän vaatimusten tasolle säilyttäen kuitenkin jo Salomon Waaran aikana syntyneen aidon napialaisen yrittämishengen."


Miten tämä juhlapullo, aitoa Napialan Nahkatehtaan 100-vuotisjuhlajuomaa, sampanjaa, on sitten joutunut haltuuni. Se jääköön pieneksi salaisuudeksi.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Niinisalon harjoituskeskus 1945


Niinisalo. Kankaanpään harjoituskeskus.


Erkki Waara kirjoittaa nuoremmalle Kai-veljelleen Niinisalon harjoituskeskuksesta keväällä 1945: 

Niinisalo 22.4.1945. Terve Pelle! Olisin jo aikaisemmin kirjoittanut, mutta ei ollut hienoja merkkejä. Nyt sain kuitenkin hamstrattua pari uutta merkkiä ja lähetän tässä sinulle. Tässä kortissa on kuva meidän koulustamme, jossa on yli 1100 oppilasta. Jos näet joskus Behrin Oton niin sano terveisiä. Taidat päästä jo 15 p:nä toukokuuta kotiinkin? Koita lukea kovin ahkerasti Pelle, että pääset ilman ehtoja luokalta. Kirjoita nyt joskus minulle pieni kirje, kuinka koulunkäyntisi sujuu. Voi nyt hyvin. Terveisiä Hedeltä Kalle Kustaa korkin veljille. Terv. Erkki.
Sota oli loppunut mutta Erkki Waaralla jatkui sotilaskoulutus. Erkki Waara oli upseerikoulutuksessa keväällä 1945 Niinisalossa. Erkin Kai-veli kävi 13-vuotiaana Hämeenlinnassa keskikoulua viikot, asui siellä Lahdensivun pappilassa ja tuli viikonlopuiksi kotiin Napialaan. 

Niinisalossa toimi Reserviupseerinkoulu vuosina 1939 - 1945. Varuskunta tunnetaan rakennustaiteellisesti erittäin edustavasta vuonna 1935 valmistuneesta funkis-tyylisestä arkkitehti Kalle Lehtovuoren suunnittelemasta lamellirakennuksesta.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Saga och Marta Göransson Atelier Apollossa



Saga ja Marta Göransson ovat menneet yhteiseen potretti-valokuvaan Atelier Apolloon Turkuun noin vuoden 1920 aikoihin. Herkkä yhteiskuva nuorista naisista, neideistä - ikää Sagalla (s.1904) ehkä 16 vuotta ja Martalla (s.1902) pari vuotta enemmän eli noin 18-vuotias. Ylioppilaita? -- ei ainakaan tiedossa.

Irma och Ragnar yhteisessä yo-kuvassa



Olga ja Erik August Göranssonin kaksi vanhinta lasta Irma (s.1900) ja Ragnar (s.1898) Göransson yhteisessä yo-kuvassa Atelier Standard-kuvaamossa Helsingissä. Kirjoittiko Irma vähän aikaisemmin vai Ragnar vähän normaalia myöhemmin? Kuvan perusteella kuitenkin he ovat  samana vuonna ylioppilaiksi valmistuneet. Vuosiluku ehkä 1916 - 1917 ...

Studenten Irma Göransson



Ragnar Göranssonia kaksi vuotta nuorempi sisar Irma Göransson (s. 1900) ylioppilaskuvassa Atelier Standard-valokuvaamossa Helsingissä Pohjois-Esplanadi 37:ssä. Komea ruusupuketti kädessään - kaunis valkoinen juhla-asu, mekko. Mitä lienee Irma kuvanottohetkellä miettinytkään, mitä seuraavaksi elämä tuo tullessaan.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Studenten Erik Ragnar Göransson 1916



Studenten, ylioppilas  Erik Ragnar Göransson Atelier Standard-kuvaamossa Helsingissä Pohjois-Esplanadi 37:ssä. Ruusu rintapielessä, mietteliäs asento, katse tulevaisuuteen. Varusmiespalvelukseen ja koulutukseen merisotilaaksi Italiaan -  1930-luvulla panssarilaiva Ilmarisen päälliköksi.

Ragnar Göransson 17-vuotiaana vuonna 1915



Haraldin toinen veljistä, vanhin Erik August Göranssonin lapsista Erik Ragnar Göransson Maarianhaminalaisen Atelier Helioksen kuvaamana vuonna 1915. Ragnar kuvassa noin 17-vuotias, kaksirivisen puvun takin rintapielessä merkki tunnistamaton. Tyylikäs nuori herra, katse kamerasta poispäin, hiukset siististi kammattuina, kravatti suorassa. Kuvan kääntöpuolella teksti: Hjärtliga gratulationer på Martta-dagen av stora bror. Martan päiväähän vietetään naisten viikolla heinäkuussa.

Vista Geral - S. Vicente, Cabo Verde



Kuvassa Vista Geralin kylä Sao Vicenten saarella Kap Verdellä.

Harald Göransson (s. 1908 - 1967), yksi Olga ja Erik August Göranssonin lapsista lähti nuorena meriupseerioppilaana purjelaiva, kolmimasto-fregatti Suomen Joutsenen II-matkalle maailman ympäri. Matka suoritettiin lokakuun 1932 ja maaliskuun 1933 välillä. Matkalta on säilynyt paljon valokuvia ja lähettämättömiä postikortteja. Yksi harvoista säilyneistä lähetetyistä postikorteista on yllä, jonka Harald lähetti Kap Verdestä (Cabo Verde, port.) ennen lähtöä Atlantin yli. Harald lähetti sen yhdelle sisaruksistaan, Marta Vaaralle ja hänen perheelleen. Jostakin syystä muut sisarukset saivat siis olla ilman Haraldin joulutervehdystä. Marta asui (lastensa kanssa?) jonkin aikaa syksyllä 1932 Helsingissä Kasarminkadulla mutta joulun jo lähestyessä perhe oli kuitenkin siirtynyt kokonaan Napialaan Tervakoskelle juhlaa valmistelemaan.
Porto Grando 1.12.1932. Ollaan nyt täällä. Matka meni hyvin (4 vrk.) Trökig men intressant plats. Önskar Dig och dina egna en God Jul och ett Gott Nytt År. Det här är enda julhälsning jag sänder. Hoppas Ni har roligt i Jul. Harald.

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Matilda Janssonin haudalla



Matilda Janssonin haudalla. Matilda Jansson oli Olga Göranssonin s. Janssonin äiti. Hän asui viimeiset vuotensa, vuosikymmenensä Ahvenanmaalla tyttären perheen kanssa. Matilda Jansson kuoli 1913 ja on haudattu Eckerön hautausmaalle. Kuva. Erik August Göransson; - vuodelta 1913, heti hautauksen jälkeen.

Kumlinge kyrka



Kumlingen kirkko talvisaikaan. Talvikuvia on historiallisissa kokoelmissani kohtuullisen vähän, kuvaaminen talvella on ollut vaativaa, myös valon määrä on asettanut rajoituksia kuvaamiseen. Tätä kuvaa voi hyvin pitää erittäin onnistuuna albumikuvana. Kuva: Erik August Göransson, kuvausvuosi tuntematon, 1910-lukua kuitenkin.

Jomala 1932



Göranssonien ja Waaran perhettä Jomalassa, Jomalan pappilan pihamaalla vuonna 1932. Jomala oli viimeinen seurakunta, jota Erik August ehti palvella. Lierihattuinen mies takana keskellä on tietysti itse rovasti Erik August Göransson, viistosti oikealla hänen edessän on vaimonsa Olga Göransson. Olgan vieressä Maija Göransson s. Vaara. Oikeanpuoleisin mies lienee Erik Augustin hyvä ystävä taiteilija Santeri Salokivi, tupakka kädessään. Edessä oleva nuori herra on Olle Göransson (s. 1926), Maija ja Ragnar Göranssonin poika. Iloinen mies vasemmalla, kädet nostettuina päänsä päälle on Hokki, Holger Göransson, yksi Erik Augustin lapsista. Muitakin Göranssonin lapsia on kuvassa, nuoren naisen sylissä oleva tyttö on tietysti Maja-Lisa Salonen s. Göransson, Ollen sisko. Mainio yhteiskuva, kuvaajasta ei tietoa - mahdollisesti yksi Erik Augustin pojista - ehkä Ragnar Göransson. 

Iniö kyrka - Iniön kirkko 1905



Iniön kirkko kuvattuna Iniön saaren Norrbyn kylän puolelta. Kirkko tunnetaan myös nimellä Sofia-Vilhelmiinan kirkko. Kapea Norrbyn lahti aukeaa taustalla. Kuva: Erik August Göransson - kuvausvuosi noin 1905 - maisema, kirkon ympäristö on tänä päivänä jonkin verran erilainen.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Erik Augusts far och hans hustru



Valokuvassa on Erik August Göranssonin isä Eric (Erik) Göransson (4.10.1848 - 27.8.1908) Hammarlandin Vestmyrasta ja vierellään vaimonsa talollisenleski Serafia Karlsdotter, syntynyt 16.2.1846 Saltvikissa Ahvenanmaalla; Kysymyksessä on siis Ericin toinen avioliitto, joka solmittiin 20.11.1887. Erik Augustin oma äiti ja Eric Göranssonin ensimmäinen vaimo Sofia Karolina Pettersdotter oli syntynyt 14.6.1846 Djekenbölessä ja kuoli jo vajaa 31-vuotiaana 24.5.1877.  Valokuva lienee 1800-1900-luvun vaihteesta. Kirkonkirjojen mukaan Ericillä ja Serafialla ei olisi ollut yhteisiä lapsia.

Olga Göransson s. Jansson 1948


Olga Matilda Göransson 29.3.1948; sivuprofiili, lyijykynä.

Olga Matilda Göransson s. Jansson Marta-tyttärensä piirtämänä syntymäpäiviensä tuntumassa 29. maaliskuuta 1948 74-vuotiaana. Olga oli syntynyt 27.3.1874.

Oskari Waara II 1948


Sivuprofiili Oskari Waarasta 12.2.1948. Lyijykynä.

Oskari Waara, nyt silmälasien kanssa; muutamaa päivää myöhemmin eli 12. helmikuuta 1948. Piirros Marta Vaara.

Oskari Waara 1948


Oskari Waara 8.2.1948; sivuprofiili, lyijykynä.

Tehtailija, nahkuri Oskari Waara Marta-vaimonsa piirtämänä 8. helmikuuta 1948. Oskari kuvassa juuri  61-vuotta täyttäneenä.

torstai 23. syyskuuta 2010

Erik August Göransson - Negrolog



Erik August Göranssonista on kirkollisiin aikakirjoihin kirjoitettu lyhyt negrologi; - heti papiksi valmistumisensa jälkeen ensin vt kappalaisena 1897 Kuopiossa ja Pyhäjoella, kappalaisena Iniössä 1900  ja kirkkoherrana (toim. huom. puuttuu: Kumlingessa 1905), Eckerössä 1909, Marianhaminassa 1919 kunnes viimein kirkkoherrana ja rovastiksi nimitettynä 1926 ja virassa Jomalan seurakunnassa 1928 lähtien. Pitkään olen miettinyt hoitiko Erik August koskaan Raippaluodon kirkkoherran virkaansa, mitään dokumenttia ei ole siltä ajalta. Oheinen kirjoitus tarkentaa asiaa: hän sai kirkkoherran viran Raippaluotoon  (Replot) 1926 mutta ei ottanut sitä vastaan, vaan toimikin vuoden päivät 1926 - 1928 välissä kirkkoherran sijaisena Jomalassa kunnes sai lopulta sieltä kirkkoherran viran 1928. Kirjoitus ei jostakin syystä siis kerro mitään Erik Augustin Kumlingen ajasta, jossa hän toimi todistettavasti kirkkoherrana 1905 - 1909. Kumlinge kuuluu kuntana Ahvenanmaahan mutta Iniö kuntana kuuluu nykyään osana Länsi-Turunmaan kuntaa.

________

Erik August Göransson

En man av ett annat lynne var kyrkoherden i Jomala på Åland, prosten Erik August Göransson, född 19.8.1868 i Hammarland och död den 3. april 1935. Det var en lättrörd och livlig, älskvärd bohemnatur. Han var bondson från Hammarland socken, blev student 1892 och prästvigd 1896. Sedan tjänade Göransson som e. o. präst i Kuopio och Pyhäjoki, blev kapellan i Iniö 1900 samt återbördades åt Åland år 1909, då han blev kyrkoherde i Eckerö. Tio år tjänstgjorde han han där, sedan blev han åren 1919 - 1926 kyrkoherde i Mariehamn och fr. o. m. år 1928 kyrkoherde i Jomala. Däremellan var han utnämd kyrkoherde i Replot, men tillträdde icke tjänsten utan skötte vikariter kyrkoherdetjänsten i Jomala. Prostetitel erhöll han år 1926.
Erik August Göransson var en optimistisk natur med ett städse bevarat gosselynne. Folklig, men något oslipad i umgämget med människor, var han vänfast och hjärtlig. I det Görtanssonska hemmet med dess enkla vanor visades alltid stor gästfrihet och alla trivdes väl där.
Prosten Göransson var skapande konstnär. Otaliga äro de tavlor med motiv från Åland, vilka målats av honom. Hans predikningar voro också " målande". Han kunde "se" för sin inre blick det han talade om. De enkla, fjärdfria predikningarna, icke alltid hopsatta enligt homiletikens strängaste regler, voro därför åskådliga och lätt begripliga. Särskilt under de senare åren var han flitig i sin predikogärning och ivrade för kristlig ungdomsverksamhet. Göransson var ingen glänsande talare, men en präst utan later och åthävor vann han sina församlingsbors kärlek och hela den ålandska bygdens vänskap. Det må sist nämnas, huru han blev rörd till tårar, när han vid senaste biskopsvisitation erhöll bermligt vitsord. Det var en anspråkslös man, utan sinne för  de stora teologiska frågorna eller andliga djupheter, men en välmenande och uppriktig kristen. Nu får han, såsom vi hoppas, skåda långt härligare vyer än de karga åländska klipporna med deras fjärdar, skogar och väderkvarnor. I de himmelska boningarna skola också solskensnaturerna skåda ett annat ljus än här på jorden.

Erkki Waara 1948



Vastaavanlainen piirros toisesta pojasta, Erkki Waarasta: lyijykynäpiirros Marta Vaaran piirtämänä 8. helmikuuta 1948. Erkki oli syntynyt 7. kesäkuuta 1924 eli piirroksessa 23-vuotiaana. Martahan kouluttautui Turun piirustuskoulussa ennen naimisiin menoaan 1920-luvun vaihteen molemmin puolin, joten saamaansa oppia lienee tähänkin piirrokseen hyödynnetty.

Kaj Vaara 1948



Neljäkymmentä vuotta myöhemmin Erik August Göranssonin yksi tyttäristä innostui piirtämään vastaavasti omista lapsistaan lyijykynäpiirroksia: sivuprofiilipiirroksessa toinen Martan ja Oskarin pojista eli Kaj Vaara (1931 - 2008), paremmin tunnettu Pellenä; - 18 vuotiaana. Eikä ihan huono piirtäjä Martakaan ollut, piirretty Oskarin syntymäpäivän aattona 4. helmikuuta vuonna 1948, Oskarihan oli syntynyt Runebergin päivänä 1887 Napialassa.

Kumlinge prästgård 1908


Erik August Göranssonin lyijykynäpiirros Kumlingen pappilasta vuoden 1908 keväältä.  Kumlingen pappilaa ei enää ole, ehkä tämä piirros, yksityiskohta jostakin huoneesta palauttaa mieliimme vanhojen rakennusten säilyttämisen tärkeyden. Kakluuni nurkassa, sitä on siihen aikaan oikeasti käytettykin. Sama öljylamppu kuin Marta-piirroksessa. Erik August oli vuosien 1905 - 1908 välisen ajan Kumlingen kirkkoherrana.

Eriks teckning av Marta år 1908



Marta Göransson isänsä Erik August Göranssonin piirtämänä 27.4.1908. Mietteliäs asento, öljylamppu vieressä valaisemassa. Marta kuvassa juuri kuusi vuotta täyttäneenä (s. 8.3.1902).

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Eriks teckning av Ragnar år 1908



Ragnar Göransson isänsä Erik August Göranssonin piirtämänä vappupäivänä 1.5.1908. Ragnar kuvassa 10-vuotias, olihan hän lapsista vanhin, syntynyt vuonna 1898 helmikuun 6. päivä. Nyt kokovartaloprofiilina, Ragnar sivuttain istuen tuolilla.

"Mamma" - Eriks teckning år 1908



Erik August Göranssonin "mamma" poikansa piirtämänä 30.4.1908.  Tosin Erik Augustin äiti Sofia Karolina oli kuollut jo vuonna 1877 31-vuotiaana; - eli: piirros esittäneekin Erik Augustin Olga-vaimon äitiä Matilda Andersdotter Janssonia s. Illberg. Matilda asui nimittäin jo tuolloin heidän perheensä kanssa, oli jo asunut pitkään. Matilda toimi perheen lastenhoitajana ainakin silloin, kun vanhemmat lähtivät yhdessä esimerkiksi Helsingissä käymään lasten ollessa pieniä.

Eriks teckning av Irma år 1908


Irma Göransson, yksi yhdeksästä Göranssonien sisaruksista.

Irma Göransson isänsä Erik August Göranssonin piirtämänä 8-vuotiaana samaisena päivänä vuonna 1908. Valokuvia ja tätä piirrosta vertailemalla voi sanoa, että näköisensä on hyvinkin. Irma oli ammatiltaan sairaanhoitaja ja toimi myös röntgenhoitajana. Epäillään Irman saaneen yliannostuksen röntgensäteilyä ja altistuneen hermovauriolle. Irma joutui Nikkilän mielisairaalaan jo ennen 50-vuotispäiviään. Irman äiti Olga Göransson kirjoittaa vuoden 1950 päiväkirjassaan: "31.3.1950; Maija och jag var och hälsade på hos Irma ty det var Irma-dagen. Irma var så allvarlig och sorgsen, det är så synd om henne." Tosin esimerkiksi Irman Gulle-siskon Ann-Sofi-tytär oli ollut häntä tapaamassa aikaisemmin keväällä ja kertoi käynnistä Olga-mummulleen: "Irma hade varit på godt humor", jonka Olga oli sitten päiväkirjaansa kirjannut. Olgan päiväkirjasta löytyy vielä ainakin yksi merkintä koskien Irma tytärtä: "25.4.1950; Lördag, Ragnar, Harald och jag vi var till Nickby för att hälsa på hos Irma". Mieliala vaihteli, niinkuin kenellä tahansa terveelläkin ihmisellä. Irmaa ei kuitenkaan sairaalaan unohdettu, kirjeenvaihto oli vilkasta molemmin puolin, sukulaiset ja ystävät lähettivät postipaketteja hänelle ja häntä käytiin tapaamassa. Tänä vuonna tulee 110 vuotta Irman syntymästä.

Eriks teckning av moster Saga år 1908



Saga Göransson isänsä Erik August Göranssonin piirtämänä 30.4.1908. Erik perheineen asui silloin vielä Kumlingessa ennen vuotta 1909, jolloin siirtyivät Eckeröön. Piirustus 25 vuotta ennen Hermodsin piirustuskoulua, kirjekurssia; ehkäpä niitä taitoja olisi saattanut tarvita mahdollisesti 20 vuotta aikaisemmin niinkuin Erik Korrespondens-lehdessä kirjoittaa. Mainio piirustus siitä huolimatta.

lauantai 18. syyskuuta 2010

"Bättre sen än aldrig" - E. A. Göransson



Erik August Göransson harrasti piirtämistä ja maalausta; - sehän tiedetään. Mutta paljon ei puuttunut siitä, että papin ja kirkkoherran sijaan Erikistä olisi tullut taidemaalari ammatiltaan. Olihan hänellä arvostettuja taidemaalariystäviä Santeri Salokivestä lähtien. Tiedetään hänen tunteneen myös Viktor Vesterholminkin. Hän kirjoittaa nimittäin keväällä 1933 ilmestyneessä Korrespondens-lehdessä muun muassa seuraavaa: "... jag hade alltid velat bli konstnär, men far motsatte sig mina önskningar. Han (Eriks far) kallade konstnärsbrödet fattigmansbrödet, och så blev barndomstanken lämnad åt sitt öde."Erikin isä ei nähnyt taidemaalarin työssä riittävän ansion mahdollisuuttaErik August ei alunperinkään arvostanut kirjekursseja mutta hän päätti vanhoilla päivillään kokeilla mitä mahdollisuuksia ne tarjoavat, olisiko jotain sellaista mihin voisi mahdollisesti saada lisää oppia. Kirjekurssin ollessa päättymäisillään oli Korrespondens-lehti siis kiinnostunut Erikin ajatuksista, ne saattaisivat kiinnostaa laajempaakin yleisöä ja niin Erik pääsi ellei peräti joutunut kertomaan niistä hyvinkin yksityiskohtaisesti lehdessä. Eli seuraava kirjoitus on lainaus Korrespondens-lehdestä (kesäkuu 1933) kokonaisuudessaan:

Teckning ock målning - två intresanta hermodsämnen.

Det har blivit tradition, att vi i juninumret av Korrespondens tala något om Hermods kurser i teckning och målning. Denna gång skola vi emellertid inte själva föra ordet utan överlämna det till en av våra elever i porträtteckning, prosten E. A. Göransson från Jomala på Åland, som under flera år med verkligt intresse omfattat sin hermodskurs. Samtidigt reproducera vi några arbeten, som äro utförda av prosten Göransson. Han har hunnit med mycket; han har inte blott sänt oss porträtteckningar utan även akvareller och teckningar av landskapsbilder. Våra elever få nämligen, jämsides med de uppgifter, som föreskrivas i kursen, även insända självständiga arbeten och få således arbeta på egen hand efter naturen. Sådana arbeten bli av stort värde för eleven; han lär sig därigenom så småningom lita på sig själv, Vi ha många vackra bevis på att resultatet ej uteblir, om eleverna på detta sätt arbeta efter våra anvisningar. Prosten Göranssons här reproducerade arbeten vittna därom. Om sin hermodskurs skriver han själv:

Det skall bli mig ett nöje att få skriva om så intresanta ämnen som teckning och målning. Jag har alltid varit intresserad av dessa ämnen och hade gärna velat bli konstnär, men far motsatte sig mina önskningar. Han kallade konstnärbrödet fattigmansbrödet, och så blev barndomstanken lämnad åt sitt öde. Men oaktat att jag icke uteslutande fått hängiva mig åt konsten, har jag under hela mitt liv jagats av intresset därför, men att uppodla det har varit förenat med vissa svårigheter. Under ungdomsåren upptog skolan hela mitt tid, senare åter tjänsten, arbetet ute i livet. Jag har måst avstå, och först på äldre dagar har det givits mera tid. Ungdomsintresset har vaknat upp till nytt liv.
Jag har mera anlag för landskap men har haft en okuvlig lust och gjort mina försök, men till en början lyckades de ej, då jag var i avsaknad av erforderliga förkunskaper. Att på gamla dagar vid någon skola komma i åtnjutande av sådana har ej varit så lätt, då jag har haft mitt dagliga arbete. Jag har i långa tider sett annonsenra från Hermods, men jag måste säga att till dem har jag, innan jag blev hermodselev, inte satt någon tro. Jag har nämligen varit av den åsikten, att en kurs per korrespondens ändå icke kan bli tillfredsställande. Efter många om och men beslöt jag mig dock slutligen för att ta en kurs hos Hermods. Jag bestämde mig för en fullständig kurs i porträtteckning.
Jag vill nu berätta om mina intryck av denna kurs. Jag kommer ihåg, vad jag tänkte, då jag mottog de första uppgifterna, breven 1 och 2 i frihandsteckning. Jag måste säga, att mina betänkligheter från tidigare dagar döko upp på nytt. Vad kunde dessa streck och båglinjer ha för betydelse för porträtt? Jag hade genast velat ha ett ansikte eller åtminstone ett öga eller ett öra att teckna; det här var som att lära småpojkar a b c, tyckte jag, men nu, då jag jämför dessa två första brev med kursens sista, som nu ligger på mitt bord, förstår jag metoden. Det är den ända riktiga. Att teckna ett porträtt är en så pass svår konst, att det ej går i ett huj utan måste läras så småningom. Ögat måste vänjas, det måste sättas in i porträttets minsta detaljer. Kursen är väl inriktad på ett slutligt gott resultat. Den omfattar många olika avdelningar, om jag så får kalla dem; där ha vi perspektivlära, av vilken jag för min del haft stor nytta, och skugglära, som icke heller är att förakta; den lär de olika sätten och maneren att skugga. Ja, det är förvånansvärt, huru man med endast blyerts eller tuschpenna kan åstadkomma vackra saker. Att här beskriva kursen i sin helhet skulle ta alltför mycket utrymme i anspråk, varför jag sökt att fatta mig så kort som mögligt. Som ett helhetsintryck kan jag nämna, att den sporrar till fortsatt arbete. Det har varit ett sådant nöje att under de långa vinterkvällarna sätta sig vid ritbrädet för att teckna en figur, att nu, då jag mottog det sista brevet, kändes det riktigt vemodigt att tänka sig, att kursen är slut.
Jag måste också ägna några ord åt kursens lärare, konstnär Sandberg, som är rätte mannen på rätta platsen. Han är mycket noggrann och låter ej den minsta småsak gå sig förbi. Det är denna omständighet, som gör, att eleven måste beflita sig om noggrannhet vid utförandet av sina uppgifter; det är just detta, som slutligen för till gott resultat. Jag för min del måste säga, att jag fått de förkunskaper, jag tidigare saknade. Det går numera ganska behäntigt att få fram likheten och få fram det mjuka och vackra, ett ansikte erbjuder, varför det förefaller mig, som om de största svårigheterna nu vore övervunna. Man har åtminstone fått en säker grund, på vilken man kan bygga vidare. Då jag tänker på alla korrigeringar, jag fått mottaga under kurstiden, måste jag säga, att konstnär Sandberg har ett träffsäkert öga. Jag kommer bland annat ihåg korrigeringen av profilen av en gubbe. "Teckningen bra utförd, men månne icke örat sitter för högt", anmärkte min lärare. Då profilen kom tillbaka och jag såg anmärkningen, tänkte jag: ja, sannerligen, Sandberg har rätt, örat sitter för högt. Jag blev senare i tillfälle att betrakta gubben och hans öra; teckningen var nog riktig, ty gubben hade verkligen örat för högt, men det skulle jag aldrig ha kommit att fästa mig vid, om icke min lärare gjort mig uppmärksam därpå. Sen dess har jag blicken skärpt för sådana detaljer. Förutom föreskrivna uppgifter har jag under kurstiden insänt teckningar och målningar, som inte hört till kursen, och konstnär Sandberg har alltid varit vänlig att korrigera dem. Särskilt har jag att tacka honom för goda vinkar i färgbehandling vid akvarellmålning. Ett hjärtligt tack! Jag kan slutligen tillägga, att det är endast ett jag ångrar: att jag tog kursen så sent. För minst 20 år sedan hade jag bort taga en sådan kurs, men bättre sent än aldrig. 
Jomala, Åland i april 1933.
En Tacksam hermodselev
E. A. Göransson.
---
Tämän Korrespondens-lehden kirjoituksen myötä on voinut tutustua Erik Augustin maalaus- ja piirustustöiden taustoihin askeleen lähemmältä ja samalla voi hänen töitään tarkastella ja ihailla uudella otteella. Erityisesti hänen piirustuksensa ja akvarellinsa ansaitsevat tulla huomioiduksi keskusteltaessa EAG:sta, Erik August Göranssonista ja hänen töistään, niistä kymmenistä, ehkä sadoista, jotka ovat suvun piiriin levinneet. Kirjoituksen aikoihin Erikillä oli elinaikaa kevääseen 1935, noin kaksi vuotta, jolta ajalta kuitenkin on hänen kädenjälkeään tallentunut uudella otteella useisiin piirustuksiin ja maalauksiin, osin varmaan juuri tämän kurssin ansiosta. Erik Augustin viimeisen lauseen loppuosa, "bättre sen än aldrig"- sanonta sopii valitettavan usein moniin asioihin tänäkin päivänä.

lauantai 11. syyskuuta 2010

Livornon meriupseerikoulu 1920-22



Nuori merisotilas, vasta 22-23-vuotias upseerioppilas Erik Ragnar Göransson Livornon merisotakoulussa Italiassa 1920-luvun alussa. Jo silloin oli selvää Ragnarin pyrkimykset meriupseeriksi.

perjantai 10. syyskuuta 2010

Lähestyvän muistopäivän kunniaksi



Lähestyvän panssarilaiva Ilmarisen uppoamisen muistopäivän kunniaksi julkaistaan muutama kuva rannikkolaivaston komentajasta, panssarilaiva Ilmarisen päälliköstä Erik Ragnar Göranssonista. Maanantaina 13.9.2010 tulee kuluneeksi 69 vuotta aluksen ajosta miinaan, aluksen räjähdyksestä ja upppoamisesta; uppoaminen tapahduttui vain seitsemässä minuutissa. Melkein 300 merisotilasta hukkui ja vain 132 miehistön jäsentä pelastui onnettomuudessa. 

Hemmingin kotitalon edessä 1957



Waaran sisarukset kerääntyneet Hemming Waaran kotitalon edustalle joskus vuoden 1957 aikoihin. Vasemmalta itse Hemming, Hemminki, Hemmuksikin kutsuttu vaaralainen. Seuraavana tietysti itse Oskari Waara, Ossiksikin kutsuttu; Napialan nahkatehtaan toimitusjohtaja vuoteen 1953. Hänen vierellään Maija, oikealta nimeltään Fanny-Maija Göransson s. Waara. Oikealla Anni Waara, kansakoulunopettaja Janakkalassa. Viides sisaruksista eli Eino Waara hukkui Viipurissa 1938. Harvinainen kuva sisänsä, kaikki elossa olleet sisarukset yhteiskuvassa, ehkä jonkun merkkipäivää ollaan viettämässä.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Panssarilaiva Ilmarisen muistojuhla ja vuosikokous 12.09.2010 Naantalissa


Miltä amiraalivene näytti 1930-luvulla? Panssarilaiva Ilmarisen amiraali- ja päällikköveneen kuviteltu piirroskuva. Kuva: Ilpo Koskela.

Panssarilaivojen perinneyhdistys pitää jälleen ensi sunnuntaina 12.9.2010 panssarilaiva Ilmarisen muistojuhlan Naantalissa ja samalla yhdistyksen vuosikokouksen. Yhdistyksessä on vuoden aikana ollut monta eri tapahtumaa, johon sisältyy runsaasti myös perinnemateriaalin keräämistä. Myös panssarilaiva Ilmarisen amiraali- eli päällikkövene on ollut ensimmäistä kertaa yleisön nähtävänä. Senhän oli alkujaan kunnostanut lähes merikelpoiseksi Sovinto ry, jonka tarkoitus oli järjestää veneelle PR-matkoja merellä. Hankkeesta jouduttiin kuitenkin luopumaan, koska muun muassa merikelpoisuutta ei kuitenkaan voitu veneelle saada ilman että siihen olisi tehty suuria muutostöitä, jolloin veneen alkuperäisestä rungosta ei olisi jäänyt mitään jäljelle. Alun perin olisi ehkä ollut järkevintä säilyttää veneestä säilynyt aihio sellaisenaan pyrkimättä tehdä siitä alkuperäisen veneen kopiota, sellaisen olisi voinut tehdä kokonaan erikseen. Vuosikertomuksessa mainitaan lisäksi, että se saatiin pelastettua julkiselta myynniltä Forum Marinumin voimakkain ottein, johon liittyi myös toimittaja Jyrki Saarikosken merkittävä osuus yleisön mielipiteen muokkaajana. Vuosikertomus kertoo lisää: amiraaliveneen alkuperäinen moottori on löytynyt Matti Ketolan toimesta. Valtakunnallisesti merkittävä ja erittäin tyylikäs Turussa sijaitseva merimuseo Forum Marinum on käynnistänyt hankkeen moottorin hankkimiseksi uuteen katettavaan tilaan museoveneen vierelle. Kuten muistetaan, veneeseen oli asennettu uusi venemoottori, joka ei siis seurannut venettä museolle. Onneksi museolla on mahdollisuus lähitulevaisuudessa mahdollisesti esitellä veneen ohella amiraaliveneen alkuperäinen moottori. Panssarilaiva Ilmarisen muistojuhla alkaa sunnuntaina 12.09.2010 Naantalin kirkossa Jumalanpalveluksella. Kuvia amiraaliveneestä blogissa toisaalla - juuri ennen sen siirtymistä keväällä 2010 Jätkäsaaresta Turkuun Forum Marinumin museoalueelle.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Fidelio Savonlinnassa 1967



Eini Liukko-Vaara  Leonoren roolissa oopperassa Fidelio Savonlinnassa 1967. Hänen vierellään ohjaaja Peter Klein vaimonsa kanssa. Mitä yhteistä kuvalla on Napialan Nahkatehtaan kanssa? Nahkatehtaan pohjanmaalainen nahkuri Otto Suutari on tehnyt Einin upeat mustat roolinahkasaappaat, australialaisen nahan parkitsemisesta lähtien. Ainoa mitä saappaista saattoi moittia oli se, että kuulemma korot olisivat saaneet olla hieman korkeammat. Savonlinnan Oopperajuhlat heräsivät vuonna 1967 uudestaan henkiin; edellisen kerran niitä pidettiin vuonna 1930. Valokuva KV.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Lilla Holmen Mariehamn 1969



Lilla Holmen; ahvenanmaalainen suosittu uimaranta  ja puistoalue Maarianhaminan itärannalla. Lilla Holmenin puistoalueella steppailee riikinkukkoja, samoin rannalla on ollut aikoinaan polkuveneitä - onkohan enää? Postikortti vuodelta 1969. Valokuva: Göran Harberg/ Ålands Sjöräddningssällskap.

En åländsk väderkvarn



En åländsk väderkvarn. Postkortet är från början av 70-talet. Moster Saga Cederqvist har sänt det till Kai Vaara i Tervakoski den 27.5.1970 och skriver mm. : "mina hjärtligaste lyckönskningar till din födelsedag". Kai Vaara hade 30.5.1970 sin 39-födelsedag.  Åland är mycket känd av sina myllor och väderkvarnor.

VW -kuplavolkkari 1968



Yksi 1960-luvun suosituimmista henkilöautoista oli VW-kupla; oheinen saksalaisen Victor Mundorffin suunnittelema mainospostikortti on keväältä 1968. Volkkari maksoi siihen aikaan hieman alle 10.000,- markkaa ja oli siten monelle mahdollinen tavoiteltava automalli, sillä ajoivat muunmuassa niin Kai Vaara kuin veljensä Erkki Vaarakin.

"Pysyäksenne terveenä ja toimeliaana
tarvitsette silloin tällöin lepoa ja
virkistystä - samoin on Volkswageninne 
laita. Pitäkää se kunnossa säännöllisen huollon ja alkuperäisten 
VW-varaosien avulla."