tiistai 29. joulukuuta 2009

Eino Penttilä: Panssarilaivat ILMARINEN ja VÄINÄMÖINEN




Panssarilaiva Ilmarisesta ja Väinämöisestä on Eino Penttilä kirjoittanut kirjan vuonna 1986. Panssarilaiva Ilmarisella oli sisaralus Väinämöinen, joka myytiin 1947 Venäjälle osana saksalaissaatavia. Molemmat alukset olivat nk. monitorialuksia, rannikkoaluella liikkuvia tykistölinnoituksia eivätkä soveltuneet avomerellä käytäviin taisteluihin. Panssarilaiva Väinämöinen oli venäläisten sukellusvenemiesten asuntolaivana 1961 ja se romutettiin 1966 Wyborg-nimisenä.

Seitsemän minuuttia merellä


 

Panssarilaiva Ilmarinen tuhoutui 13.9.1941 operaatio Nordwindin seurauksena venäläisen mekaanisen 250 kg trotyyliä sisältävän  miinan räjähtäessä aluksen kääntyessä Utön kohdalla takaisin. Miina räjähti sellaisessa paikassa alusta missä eri osastot yhtyivät, jolloin vauriot olivat erityisen suuret. Aluksen kylkeen tuli halkaisijaltaan noin 2,50 m kokoinen aukko, minkä seurauksena alus nopeasti kallistui. Tuhosta on kirjotettu Vilho Heinämiehen kirjoittama kirja Seitsemän minuuttia merellä. Rannikkolaivaston ja panssarilaivan päällikkö Komentaja  Erik Ragnar Göransson oli pelastuneiden joukossa. Laivaston komentaja Eero Rahola johti operaatiota ja myös hän pelastui. Ilmarisen miehistöstä on elossa vielä kymmenkunta merisotilasta mm. radisti Tauno Sorsa, joka asuu Turussa. Kirjastossani ovat sekä suomen- että ruotsinkieliset painokset.

maanantai 28. joulukuuta 2009

Napialan Nahkatehdas osa Janakkalan historiaa



Onni Oja 1950, Janakkalan vaakuna


Kirjassa Veikko Kerkkonen: JANAKKALAN HISTORIA kirjoitetaan ansiokkaasti Janakkalan historiaa aina vuoteen 1976 saakka. Kirjan on kustantanut Janakkalan kunta ja se on painettu Suomalaisen kirjallisuuden kirjapainossa Helsingissä. Kirjassa on 710 sivua  tiiviisti kirjoitettua tekstiä ja paljon kuvia. Janakkalan kunta suunnittelee parhaillaan uuden historiakirjan kirjoittamista.

JANAKKALAN HISTORIA-kirjassa kirjoitetaan Napialan Nahkatehtaasta seuraavasti:
Salomon Waara s. 18.7.1855, k. 11.1.1926 Napialan Nahkatehtaan johtaja 1882 - 1926. Puoliso Julia Wilhelmiina Ölander s. 24.9.1859, k. 7.5.1921. Salomon Waara oli voimakas ja originelli persoonallisuus. Hän oli innostunut hevosmies. Hän piti kisällinsä kurissa, heitä oli kahdeksan. Aamulla aikaisin aloitettiin työt. Vaara oli urheilun ystävä. Täsät oli merkkinä, että hän lahjoitti pokaalin Tervakosken urheiluseuralle kilpailtavaksi juoksussa.

Vuonna 1880 vuokrasi Torniossa oppinsa käynyt nahkurimestari Salomon Waara Napialan kylän Knuutilan tilalta ruotusotamiehen torpan ja perusti nahkurinverstaan. Työ oli luonteeltaan käsityötä, joka tuotti aluksi mäntti- ja parkkinahkaa. Yritystä laajennettiin 1882. Aluksi nahan ja valjaitten myyntiäharjoitettiin markkinoilla, mutta eräässä vaiheessa yrityksellä oli oma myymälä Helsingissäkin. Nahkurinliikkeen ohella harjoitettiin vuosisadan alussa jonkin aikaa suutarinliikettä. Vähitellen muutaman työntekijän nahkurinverstaasta alkoi muodostua tehdasmainen yritys.

1900-luvun puolella Salomon Waaran aloittama nahanvalmistus sai teollisuuden mitat. Salomon Waara kuoli vuonna 1926, minkä jälkeen yritys joutui hänen poikansa Oskari Waaran käsiin. Hänen johtajakaudellaan valmistui uudenaikainen tehdasrakennus vuonna 1938. Yrityksestä muodostettiin osakeyhtiö vuonna 1948. Yritys siirtyi vuonna 1949 insinööri Erkki Vaaran johtoon ( s. 7.6.1924). Tähän saakka yritys on pysynyt Vaaran perheen käsissä. Tehdasrakennusta laajennettiin jonkin verran. Nykyisin (siis v. 1976) tehtaan tuotantoon kuuluvat erilaiset nahkatuotteet, hihnat, valjaat, selkäreput jne.
___________________________________________
Napialan Nahkatehdas lopetti toimintansa vuonna 1991


lauantai 26. joulukuuta 2009

Moster Saga och Arthur till bröllop




Moster Saga, Saga Rakel Matilda Göransson ja Artur Bertil Cederqvist menivät naimisiin 8.12.1945. Muistoksi vihkimisestä he saivat vihkikirkoltaan ja Sagan isän Erik August Göranssonin vihkimänä Jomalan seurakunnalta ruotsinkielisen raamatun, Bibelnin. Kirjanmerkkinauha on edelleenkin todennäköisesti vihkimisestä saakka ollut Pauluksen ensimmäisen kirjeen korinttilaisille kohdalla: 13. Kapitlet Kärlekens lov, rakkauden lupaus. Saga, Marta ja Ragnar olivat sisaruksia keskenään. Kumpikaan heistä, ei Saga eikä Arthur ole Waaroja mutta Göranssonit niveltyvät hyvin voimakkaasti Waaran sukuun. Artur oli syntynyt 1890 ja moster Saga 1904 - mitä pienistä ikäeroista, kun rakkautta riittää, niin, elämän loppuun saakka!

Teini-Martan piirros vuodelta 1920




Marta Göranssonin (vuodesta 1923 Waara) varhainen piirros; säilynyt skissikansiossa vuosikymmenien ajan muiden myöhempien tuotosten kanssa.  Piirretty kesäkuussa 1920 - Martan itse ollessa 18-vuotias. Kuva kuitenkin esittää tuntematonta Majia. Marta ja Erik Ragnar olivat sisaruksia; Ragnar yhdeksän lapsen sisaruskatraan vanhin syntynyt 1898 ja Marta syntynyt vuonna 1902.

Erik Ragnar Göransson




Erik Ragnar Göransson isänsä kirkkoherra Erik August Göranssonin piirtämänä vuonna 1931; samoihin aikoihin kun panssarilaiva Ilmarinen laskettiin vesille, johon Erik August sai myöhemmin päällikkyyden ennen sen ajoa miinaan operaatio Nordwindissä tarkoituksena hämätä Neuvostoliittoa. Hämäys oli kaikkiaan turha, sillä Neuvostoliitto ei huomannut hämäystä ja lisäksi laiva upposi kääntyessään takaisin ja todennäköisesti paravaaniin tarttuneen miinan räjähdettyä ja vieden mennessään 291 miestä syyskuun 13. päivänä 1941. Erik Ragnarista tuli Vaara-suvun edustaja mennessään Fanny-Maija Waaran kanssa naimisiin vuonna 1922. Erik Ragnar Göransson säilyi hengissä panssarilaivan upottua, joskin väitetään hänen joutuneen nielemään diesel-öljyä veteen joutuessaan.

perjantai 25. joulukuuta 2009

Kai Vaaran arkikäytön ajannäyttäjä




Kai Vaaraa vuosikymmeniä palvellut tyylikäs täysmekaaninen sveitsiläinen Omega-ajannäyttäjä  nahkaisella hien parkkiinnuttamalla hihnalla. Lasi jo käytössä ehtinyt hieman naarmuuntua.

Vuoden vaihtumista odottaessa




IWC-merkkinen taskunauris, jonka Kai Vaara sai isältään Oskari Waaralta jouluna 1953. Täyskultainen tyylikäs sveitsiläinen laatuajannäyttäjä. Kultaisella kelloketjulla.

sunnuntai 20. joulukuuta 2009

Wanha rekikelkka muistelee




Tällä wanhalla  rekikelkalla työnnettiin 1920-luvulla ja 30-luvun taitteessa Napialan pihassa Waaran perheen pienimpiä, Erkkiä, Tattaa, ja Pelleä ja vieläpä ainakin 1970-luvun alussa Eini Liukko-Vaaran ja Pellen Satu-tytärtä. Kelkka on entisöity viimeisen päälle Einin ja Kain hyvän juuri edesmenneen perhetuttavan Jussi Laitisen toimesta. Kelkkaa ei ole kuitenkaan tarvinnut museoida: se makoilee Einin uuden Munkkiniemen kodin autotallissa odottaen Einin lähimaaston talvisia rekiretkiä vaikkapa asioinnille läheisiin kauppoihin. Eini kelkkaretkellä ohikulkijan kuvaamana Munkkiniemen talvisessa lumipyryssä maanantaina 21.12.2009!

lauantai 19. joulukuuta 2009

Napiala Oy:n tuoteluettelon kansilehti




Napiala Oy:n tuoteluettelon kansilehti 1980-luvun puolessa välissä. Kannessa tehtaan ja Janakkalan kunnan tunnuseläin ilves, joiden määräksi Suomessa arvioitiin tuolloin vähintään 300 yksilöä. Kuvan on ottanut Korkeasaaren intendentti Ilkka Koivisto, Korkeasaaressa tietenkin. Napiala Oy:n tärkeimmät tuoteryhmät jakautuivat  retkeilyssä, metsästyksessä ja urheilussa käytettäviin pääasiassa nahkaisiin tarvikkeisiin ja tuotteisiin.


Sukuhaudan hoitosopimus




Haudalle 275/140/9 - Vaaran sukuhauta Janakkalan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalla on tehty vuonna 1960 haudanhoitosopimus n:o 17 määräämättömäksi ajaksi. Rahaston pääoman korkoa käytetään vuosittain haudan hoitoon, jotka eivät enää vuonna 1989 pelkästään riittäneet haudanhoitokuluihin.

perjantai 18. joulukuuta 2009

Raittiuskilpakirjoituksen kunniakirja




Kai Vaara osallistui 10-vuotiaana vuonna 1941 Toivonliittojen raittiuskilpakirjoituksiin, jonka järjestäjänä oli Suomen Opettajain Raittiusliitto. Osallistumisesta annettiin ylläolevan mukainen todistus. Kiinnitysneulojen monista jäljistä päätellen osallistumistodistus on ollut perheessä näkyvällä paikalla esillä. Raittiuskilpakirjoituksia on järjestetty myöhemminkin; mm. polyteknikot järjestävät niitä keskuudessaan edelleenkin.
Toivonliitto oli monipuolinen harrastusmahdollisuus koulujen oppilaille. Ohjelmassa oli  näytelmien valmistusta, juhlia, urheilua, pelejä, laulua, askartelua, "rainojen" katselua. Raittius ja hyvät elämäntavat olivat kuitenkin mukana punaisena lankana ja raittiusjuhliakin pidettiin, kunnes ne vähitellen alkoivat "hiipua" 1970- ja -80 luvulle tultaessa.

Palveluskoiran kunniakirja




Oskari Waaran omistama saksanpaimenkoira Ria osallistui vartiokoirana taisteluihin sodassa 1941 - 1944. "Ylipäällikön, Suomen Marsalkka Mannerheimin käskystä annan tämän kunniakirjan Rian työstä puolustuksemme hyväksi ja uhrimielestänne". Helsingissä 15.5.1945. Puolustusvoimien viestikomentaja kenraalimajuri L. Ekberg.
Puolustusvoimien palveluksessa kuolleiden koirien omistajat saivat muistona ylipäälliköltä kunniakirjan yhtälailla  kuin sodissa menehtyneiden sotilaiden omaiset.

keskiviikko 9. joulukuuta 2009

Oskari ja Marta käsikkäin!




Jälleen rakastavaiset Oskari ja Marta; juhlapuvut päällä - kihlajaiset? Silloin olisi vuosi 1922 - hyvin mahdollista. Oskari 35-vuotiaana ja Marta nuorena 20-vuotiaana friiduna.

Exlibris - Eini ja Kai Vaara 1973




Eini Liukko-Vaaran ja Kai Vaaran yhteinen exlibris vuodelta 1973. Kailla jota Pelleksi myös kutsuttiin oli suuri kotikirjasto, kirjakauppias kun oli. Kirjasto sisälsi useita myöhemmin arvokkaiksikin tulleita kustantajien lähettämiä ensipainoksia. Jokaisen omalle mielikuvitukselle jätetään tilaa: vuota, nuotit/partituuri, Einin ja Pellen sivuprofiilit ainakin!

perjantai 4. joulukuuta 2009

Sotakoira




Waaroilla oli aikoinaan Napialassa monta koiraa, tosin yksi kerrallaan. Saksanpaimenkoira, sotakoiraksi koulutettu Ria (patsaassa lukee Turre) joutui sotaan ja kaatui rintamalla - Suomen itsenäisyyden puolesta; muistoksi koirasta jäi kipsinen veistos, joka muistuttaa koiran ja ihmisen välisestä rakkaudesta - nyt  Oskari Waaran tyttären Margaretan pojan Jukka Kinnusen hyllyssä arvoisellaan paikalla.

Hyvää itsenäisyyspäivää 2009!