Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen postikortti vuodelta 1984. Panssarilaiva Ilmarinen 1933 - 1941 ja toinen laiva vastaavasti myös nimeltään Ilmarinen mutta Valtion satamajäänmurtaja 1918 - 1922.
Tarkempaa tietoa mikä tilaisuus Ahvenanmaalla ollut mutta paljon sukua on kokoontunut yhteen niin Napialasta kuin Lappeenrannasta ja Ahvenanmaalta. Jos tiedät tilaisuudesta enemmän niin kerro mielellään.
Rintamalla 8.7.44
Johtaja Veikko Liukko
Kerimäki
Tänne osoitetun tiedustelun johdosta ilmoitan, että poikanne kaatumisesta on lähetetty virallinen kaatumisilmoitus sekä lisäksi Helsingin osoitteellanne tarkempi selvitys tapahtumasta. Poikanne Pauli Liukko kaatui 16.6.1944 taistelussa Kivennavan Ahijärvellä. Hän oli juuri palanut lomalta ja kävi palatessaan sidontapaikalla, jossa hänet tapasin. Hän kyseli komppaniaansa, joka sillä hetkellä ei ollut muun pataljoonamme yhteydessä, vaan alistettu rykmenttimme toiselle pataljoonalle. Lähdettyään komppaniaansa oli hän ehtinyt olla siellä vain n. 15 min., kun erääseen puuhun sattunut kranaatti räjähtäessään löi häneen kuolettavan sirpaleen. Haavoituttuaan hän oli hypännyt vielä korsuunsa lausunut sanat "ai, ai" ja kuollut siihen.
Hänen ruumiinsa vietiin kaatuneiden kokoamispaikalle, mutta ei ole tietoa, ehdittiinkö enää sieltä evakuoida. Jäämistönsä lähetin 8387/2 Kpk:lle ja jäämistötodistukseen merkitsin Helsingin osoitteenne, jonka korpr. Pauli Liukko oli yksikölleen antanut. Se, että ette aikaisemmin ole saanut asiasta varmuutta, johtuu siitä, että osoitteenne on muuttunut.
Surunne on raskas, tiedän sen. Lohduttakoon Teitä kuitenkin tieto siitä, että poikanne oli todella sotilas, joka täytti aina tunnon tarkasti tehtävänsä. Hänet oli valittu nyt alkaneelle upseerikurssille, mutta hän ehti ennen sitä antaa kaikkensa. Ja ennen kaikkea lohduttakoon teitä kaikkia hänen omaisiaan kaiken lohdutuksen Jumala, jonka kädessä on elämämme ja kuolemamme.
Samalla pyydän tuoda pataljoonamme komentajan ja oman osanottoni raskaaseen suruunne. Herra maatamme armahtakoon!
Osanottoterveisin
Veikko Huttunen
Sotilaspastori 3469/2
Veikko ja Hilja Liukon lapsia oli kahdeksan, neljä tytärtä ja neljä poikaa. Toiseksi vanhin oli Pauli Liukko. Kuten kirjeestä käy selville, lienee hyvinkin totta, että perheellä oli syvää huolta siitä, onko heidän rakas perheen jäsenensä Pauli enää elossa. Tiedetään, että kun Paulin äidille tuli viesti pastorilta kirjeen muodossa, niin Hilja-äiti oli kuuleman mukaan todennut, että hän tietää kirjeen sisällön. Itse asiassa Paulin tiedetään tokaisseen kotoaan lähtiessään, että voi hyvinkin olla, hän ei palaa enää rintamalta elävänä. Mikään ei ole perheessä surullisempaa kuin se, että oma lapsi, nuori, vasta elämänsä alkutaipaleella oleva, kuolee sodassa. Perhe joutui vieläpä olemaan pitkään epätietoisuudessa asiasta, kuten kirjeestä käy ilmi. Kirje kirjoitettiin vasta 8. heinäkuuta, kun kaatuminen oli tapahtunut jo 16. kesäkuuta. Kirjeen julkaisuun olen saanut luvan Paulin Ilmari-veljen pojalta Ossi Liukolta.
Oululainen nahkatehdas Osakeyhtiö Weljekset Åströmin valjastehtaat valmisti 1930-luvulla myös valjaita kuten janakkalainen Napialan Nahkatehdas. Weljeksien nahkatehdas työllisti parhaimmillaan puolitoista tuhatta työntekijää ja oli pohjois-Euroopan suurin nahka-alan tehdas.
Weljeksien nahkatuoteluettelo (kts. alla) oli mitä ilmeisemmin hankittuna Napialaan nähtäväksi mitä muut alan tehtaat alalle tuottavat. Ehkä tehtaiden esimiehet olivat kohdanneet toisensa alan messuilla ja vaihtaneet silloin kuulumisia. Luettelo löytyy kokonaisuudessaan Kansalliskirjaston digitaaliaineistosta.
Nykyisin tehtaan päärakennuksessa toimii Oulun taidemuseo.
Erik Göransson Olga-vaimonsa kanssa tyylikkäässä potrettikuvassa. Kuva lienee 1910-luvulta ja silloin ollaan Eckerön ajoissa.
Erik Ragnar Göransson, rannikkolaivaston komentaja ja panssarilaiva Ilmarisen päällikkö sen uppoessa 13. syyskuuta 1941. Tänä vuonna tulee 80 vuotta aluksen uppoamisesta.
