keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Marta ja nainen 1906



Marta Göransson, "brunöga", ainoa sisaruksista, jolla oli ruskeat silmät. Nainen vierellä ei tunnettu. Miksi vain Marta kuvassa, lieneekö Martan kummitäti tai jokin muu vastaava yhteys mitä emme voi tietää. Kumlingessa ollaan kuitenkin, Marta kuvassa 4-5-vuotias (s.1902).

Kumlingen lapsia 1907



Pari naapurin lasta on sommiteltu mukavasti kuvaan: oikealta - Marta, Irma ja Ragnar. Keskellä lierihattuinen tyttö voisi olla hyvinkin Saga, joka tapauksessa hänen vieressään oleva poika ja tyttö vasemmalla eivät ole tunnettuja saati sukua. Nuoret lapset ovat hyvin puettuja, siistit puhtaat vaatteet ja kaikilla hatut päässään. Erik August Göranssonin perheen Kumlingen aikaa, itse Erik August kirkkoherrana siellä loppuvuodesta 1905 alkaen.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Kansallisteatteri 1907



Papin hommassakin oli pidettävä välillä vähän vapaata - matka pääkaupunkiin Helsinkiin ja Kansallisteatteriin. Mikä oli esitys? - tietenkin Aleksis Kiven Seitsemän Veljestä. Kuvassa vasemmalta Ragnar, Marta, Irma ja selin Olga Mathilda Göransson. Hienoa kaupunkikuvaa tallennettu. Miten matka sitten taittui Iniöstä Helsinkiin? - Uleåborg-höyrylaivalla tietenkin koko matka Turun kautta Helsinkiin.

Göranssonin sisarukset 1907



Erik Augustin ja Olga Mathildan lapset vuonna 1907. Vasemmalta Irma, Saga, Ragnar, Margit ja Marta. Viisi vanhinta siis. Neljä vielä syntymättä - koko nippu yhdeksän lasta, on siinä ollut vaipanvaihtoa tai pikemminkin vaipanpesua kerrakseen, sillä silloin ei ollut vielä jätevuoria kasvattavia kertakäyttövaippoja. 1907 ei enää oltu Iniössä,  Kumlinge oli ensimmäinen seurakunta, jossa Erik August Göransson sai ensimmäisen kirkkoherran viran. Iniön kappalainen Eeva Vuola on tarkistanut kirkonkirjoista, että Göranssonit muuttivat jo 20. lokakuuta 1905 Kumlingeen, kiitos Eeva tiedosta. Margit, nuorimmainen tuolin päällä seisova tyttönen, on tässä kuvassa noin puolitoista vuotias, joten kuvan vuodeksi tarkentuu hyvinkin vuosi 1907; samoin Margit oli syntynyt Kumlingen aikaan.

maanantai 29. maaliskuuta 2010

Kumlingen maantietä 1907



Maantiet olivat sata vuotta sitten mutkikkaita, kivisiä - kuitenkin niitä pitkin oli helppo siirtyä paikasta toiseen. Erik August onnistunut jälleen kuvan sommittelussa. Negatiivit lasinegatiivejä 9 x 12 sm; tosin kuva skannattu samankokoisesta pinnakkaisvedoksesta. Olisi mukava tietää,mitkä rakennukset taustalla häämöttävät.

Kumlinge 1907


Kumlinge vuoden 1907 aikaan. Göranssonin perhe siirtyi Kumlingeen lokakuussa 1905.  Kuvassa sisarukset Irma, Margit (s. 1906)  Ragnarin sylissä ja edessä Saga ja Marta. Lienee Olga-äiti itse ommellut suurimman osan lasten vaatteista.

Iniön kallioilla 1905



Iniön kalliot ovat suoneet mitä parhaimmat olosuhteet lasten leikeille kuten pienen purjeveneen uittoon lammikossa. Kuvassa vasemmalta Marta Göransson  (s.1902) ja siskonsa Irma (s. 1900); Ragnar-veli (s.1898) uittaa pientä purjevenettä, lieneekö itsekin vieläpä tehtykin. 

Präst och prostinnan i Kumlinge 1906



Erik August löysi usein kodissaan sopivat "studio"-olosuhteet, tasaisen taustan, sopivan rekvisiitan ja ulkoa tulevan luonnon valon. Kuvassa Erik August itse Olga Matilda-vaimonsa kanssa Kumlingen aikaan 1906. Kamera on laukaistu itselaukaisimella - hetki on myös mennyt toimivan rajauksenkin saamiseen.

Kumlingen kirkko 1907



Kumlingen kirkkoa vuoden 1907 aikaan. Kirkkoa on siihen aikaan ympäröinyt paksu kivimuuri. . Kirkot ovat tietysti kuuluneet Erik Augustin kuvauskohteisiin niin kameralla kuin siveltimellä. Erik Augustin säilyneet kuvat ja negatiivit ovat pääsääntöisesti oikein valottuneita ja teräviä - vieläpä useimmiten sommittelu on osunut nykynäkemyksenkin mukaan aivan kohdalleen. Kiitos Hasse Mecklinille Iniö-yhdistyksen sihteerille ja Iniön kappalaiselle Eeva Vuolalle - kuvan kirkko onkin Kumlingen kirkko eikä Iniön kirkko; Göranssonit olivat  muuttaneet vuoden 1905 lokakuussa Kumlingeen - Iniön aika oli ohitse, kirkkoherran tehtävät odottivat Kumlingessa, Ahvenanmaalla.

Matilda Jansson ja tyttärenpoika Ragnar


Alkujaan helsinkiläinen, Matilda Jansson, Olga Mathilda Göranssonin äiti asui perheen kanssa ainakin jo Iniön ajasta eteenpäin. Kuvassa tyttärenpoika Ragnar vierellään. Matilda on haudattu Eckeröön. Potrettikuvaan on asetuttu, vakava ilme Matildalla siihen aikaan, kuvaamisen hauskuus tai ilo tullut vasta vuosikymmeniä myöhemmin. Kameran asetteluun on mennyt hetki, valotuksen mittaamiseen on mennyt hetki - siihen vielä hymyäkö päälle ...

Veneretki Iniössä 1905



Erik August Göranssonin perhe saapumassa pieneltä veneretkeltä kesällä 1905; kuvassa veneen perällä Olga Mathilda sylissään Marta-tytär. Veneen keskiosassa tähyilee eteenpäin Irma-tytär, airoissa itse Erik August. Ragnar kääntynyt keulassa kameraan päin. Ylioppilaslakki päässään olevaa henkilöä ei tiedetä, samoin kuin hänen vierellään olevaa naishenkilöä; kuulunevat kuitenkin Göranssoneiden lähipiiriin, ovat monessa kuvassa olleet mukana. Ragnar siis keulassa - enteellisesti mietteissään; tuleva pnssarilaiva Ilmarisen päällikkö.

Iniön pappilan pihamaalla 1905



Göranssonien perhe kokoontunut Iniön kotinsa, pappilan pihamaalle varhaiskeväisenä ja aurinkoisena päivänä. Knallipäinen, puku päällä oleva isä Erik August istuu pienellä lasten kokoa olevalla tuolilla ja maalaa. Paletti vasemmassa kädessään, sivellin oikeassa ja kangastaulualusta nojaa penkin syrjää vasten. Olga Mathildan äiti Matilda Jansson kuvassa heti penkin takana, hänen edessään lapset Marta ja Saga sekä seisoen oikealla Ragnar. Istuva nainen on Erik Augustin vaimo eli Olga Mathilda ja hänen oikealla puolella istuen Irma-tytär. Muun kahden naisen nimeä ei tiedetä. Koivu on ilman vielä ilman lehtiä. Kamera asetettu itselaukaisin asentoon jalustalle. Kirkkoherralla on jälleen aikaa myös maalaamiseen, ehkä on vieläpä sunnuntai, kirkonmenot on jo pidetty, samalla aikaa perheelle.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Olga Mathilda Göransson 1874 - 1956


Olga Göransson, Erik August Göranssonin vaimo kuoli leskenä äkillisesti Tervakoskella Napialassa Marta-tyttärensä luona juhannuksena 1956. Itse kirkkoherra Erik August oli jo kuollut huhtikuussa 1935. Olga osallistui prostinnan työnsä ohella, äitinä olemisen ohella - olihan niitä lapsiakin yhdeksän peräti - aktiivisesti moneen tärkeään kotia ja perhettä lähellä oleviin asioihin, kuten Marttoihin ja oli myös mukana aktiivisesti pyhäkoulutyössä. Martat edistävät tänä päivänä kotien ja perheiden hyvinvointia sekä kotitalouden arvostusta. Olga osallistui myös aktiivisesti Erik Augustin saarnojen kirjoittamiseen, näin huhutaan, eihän Erik August muutoin olisi aina ehtinyt pensseliä tai kameraa kaivaa niin usein  esille ... ... ehkä onneksi niin, sillä nyt saamme nauttia hänen siveltimen vedoistaan, värien käytöstä, ajankuvasta, ympäristön taltioinnista ... seuraaville sukupolville ihmeteltäväksi ... ... kiitos Erik August ja Olga Mathilda..


Tisdagen den 26 juni 1956, skriver Åland, enda tidning för Mariehamn och Åland jämte kringliggande skärgård, följandet:



Under helgen - natten mot lördagen - avled hastigt prostinnan Olga Göransson under besök hos en dotter i Tervakoski. Ännu helt nyligen såg man henne i staden. Hon var vid sitt frånfälle fyllda 82 år.
Olga Göransson var helsingforsbo till börden och ingick för 59 år sedan äktenskap med pastor Erik August Göransson, som då var adjunkt i Pyhäjärvi. Hon följde sin make till Åland och här utförde hon sin livsgärning som maka, moder och prästgårdsvärdinnan. I fyra församlingar på Åland var Göransson kyrkoherde, nämligen, Kumlinge, Eckerö, Mariehamn och Jomala, där han gick ur tiden.
På dessa orter deltog fru Göransson livligt i allmänna strävanden. Vad som särkilt låg henne om hjärtat, var Martharörelsen. Hon var sålunda länge ordförande i Östra Jomala Marthaförening och styrelsen för Ålands Martha-distriktsförbund tillhörde hon en följd av år. Som ett uttryck för uppskattning av hennes levande intresse och hängivna arbete för marthaiden blev hon kallad till distriktets hedersledamot. Marthorna var ofta samlade på Jomala prästgård och höll rådslag under prostinnans värdinneskap. Söndagsskolarbetet och den kyrkliga ungdomsrörelsen hade i prostinnan Göransson en varm förespråkarinna. I mån av krafter var hon verksam ännu i sin ålders höst. Hon arbetade troget inom Strandnäs syförening till förmån för församlingenshemmet i Jomala.
Den gamla blida prostinnan har gått ur tiden. Hon sörjes närmast av barn och barnbarn och äldre församlingsbor på de orter, där hon var verksam, minnas henne med vemod.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Satu Vaaran ristiäiset



Vaaran ja Liukon suku jatkuu. Eini Liukko-Vaaran ja Kai Vaaran tyttären ristiäisiä vietettiin helmikuun alkupäivinä 1969 Napialassa.  Kastetoimituksen suoritti sotilaspappi, nyt jo eläkkeellä oleva lääninrovasti Aslak Kettunen. Aslak on Einin sukua, Einin Veikko-isän puolelta. Tyttären nimeksi tuli Satu Inkeri Leonora. Leonora, oopperasta Fidelio tietenkin; Eini esitti Leonorea Savonlinnan Oopperajuhlien Fideliossa kesällä 1967! Kastetoimituksen avustajana toimi Einin äiti Hilja Liukko, Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy jatkaja vuodesta 1945 miehensä Veikko Liukon jälkeen. Taustalla tapahtuman todistajana valkopaitainen nuori herra on Jukka Kinnunen, nahkurimestari, tehtailija Salomon Waaran jälkeläinen neljännessä polvessa. Aslak muistaa hyvin kastetoimituksen, Vaarojen kodin yläkerrassa pidettiin, Aslak vihki myös 90-luvulla Sadun ja Tarmo Eskelisen Koivikossa sekä kastoi myös heidän nyt jo esikouluikään ehtineen Emma-tyttärensä.

torstai 25. maaliskuuta 2010

Kuningas tuli kylään



Karjalainen tyttö ei kuvia kumartele. Belgian kuningas Baudouin I oli vuonna 1967 Suomessa valtiovierailulla ja kävi presidentti Urho Kekkosen kanssa tutustumassa muun muassa Tervakoski Oy:n tehtaaseen syyskuussa 1967. Eini Liukko-Vaara oli valmiina Napialan risteyksessä ojentamaan tarvittaessa kukkakimpun tervehdyksenä kuningattarelle ja niin kuningas Baudouin laski samalla ikkunaa tervehtiäkseen Einiä. Einin vieressä on Einin veljen Ansa-tytär ihmettelemässä iloisen kuninkaan meininkiä. Aviomies Kai Vaara tietysti tallensi  mukavan tilanteen filmille. Belgian kuningas Baudouin I hallitsi Belgiaa peräti 42 vuotta vuosien 1951 - 1993 välisen ajan.

Fiat 125 vuonna 1970

Helmikuussa 1970 autona Kai Vaaralla oli jo modernimpi Fiat 125, täälläkin jo kerran esitelty. Sama piha Napialassa, auto vain menosuuntaan. Kuvattu samalla kameralla tosin, neliömuotoisia kuvia, filmityyppi 126 muistaakseni.

Volkswagen Kupla 1966


Värivalokuvaus paperikuvana alkoi yleistymään 1960-luvun loppupuolella; siihen asti oltiin kuvattu mustavalkoista tai väridiaa, värikuultokuvaa. Kai Vaaran Volkwagen, vaalean sininen kupla-volkkari syksyllä 1966 Napialan kotiportaiden edustalla; niinpä, ihan kotioven eteen saattoi autonsa ajaa. Kuplan rekisterinumerohan oli  HPN-15. H-kirjain = Hämeen lääni.

Napialan Nahkatehdas 75 vuotta 1955



Napialan Nahkatehtaan henkilökunta kokoontunut yhteisvalokuvaan Oskari ja Marta Vaaran kodin portaille todennäköisesti 1955, nahkatehtaan 75-juhlan merkeissä kesäkuun alussa. Kuvassa tunnistettavia henkilöitä: vasemmalla Kai Vaara, hänen takana olevan miehen vieressä itse Oskari Waara, jonka takana seinän vieressä Oskari toinen poika Erkki Vaara. Oskarin takana Pekka Ahokas, Tapani Vitikainen on oikealta lähtien toinen lähinnä seinää. Takana keskellä silmälasipäinen herra on työnjohtaja Esko Tammisto; vahvasti epäilen myös Aili Pajusen oloa kuvassa Tammiston edessä viistosti vasemmalle kameran suunnasta katsottuna. Aili Pajunen viettää 100-vuotisjuhliaan tänä keväänä. Reippaan ja iloisen oloinen Pajusen  rouva, kun hänet syksyllä 2009 viimeksi tapasin. Muillekin toivotaan nimiä.

Kai Vaara ja Eini Liukko-Vaara kanoottiretkellä



Kumpaakaan en ole nähnyt, en Pellen skootteria Zyndapp Bellaa enkä Pellen kanoottia - molemmista on paljon puhuttu. Oheinen kuva on harvinainen, ainoa säilynyt kuva kanootista, Eini ja Kai kanoottiretkellä Joutjärven saaressa, nuotion teko meneillään. Bellan Pelle myi 1958, miten kävi kanootille?

Erik August ja vähän muitakin Iniössä 1905



Toinen nainen vasemmalta on Olga, keppiin nojaava herra itse Erik August vierellään Olgan äiti Matilda Jansson. Lapset edessä vaemmalta lähtien Irma, Marta ja Ragnar. Kahvitarjoilu meneillään.  Om ni kännar till några andra  här i bilden, berätta gärna!

Erik August Göranssonin perhettä Iniön pappilassa 1905



Erik August Göranssonin perhe asettunut kahvitauolle pappilan pihamaalle kesällä 1905. Yksi rouva on asettunut peräti kuvausasentoon kahvikuppi kädessään. Vasemmalta: "brunöga" Marta, Olga-äiti sylissään moster Saga. Seuraava raitapukuinen nainen, kuka onkaan, seuraava tiukkailmeinen nainen on Matilda Jansson, Olgan äiti. Seuraavakin on pimennossa, vielä ainakin, häneen nojaamassa Irma-tytär. Oikealla Erik August itse ja käsi maahan nojaten Ragnar. Iniössä ollaan.

Iniö 1905



Olgan päivät jatkuvat. Valokuvaaminen oli tapahtuma, jolloin kuvattavat asetettiin tai asettuivat tiettyihin ryhmiin kuvaajan toivomusten mukaan. Arvokas tilaisuus, viesti seuraaville sukupolville. Matilda Jansson, Olgan äiti katsoo tapahtumaa ikkunan sisäpuolella.

Olgan päivät heinäkuussa 1905 Iniön pappilassa



Erik August Göranssonin Olga-vaimon nimipäiväkutsuille oli saapunut 23.heinäkuuta 1905 ystäviä ja sukulaisia. Olga itse kauniin juhlan kunniaksi tehdyn seppelekaaren alla vieressään tyttärensä Marta. Oikealta lähdettäessä Irma, Ragnar, isä Erik August, Olga Matildan äiti Matilda Jansson. Iniön pappilan pihamaalla kestejä vietettiin. Todennäköisesti Marta-neidin viereisen naisen sylissä on moster Saga noin yksivuotiaana.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Iniön pappilan pihamaalla 1905 - Iniö prästgård 1905



Iniön pappilan pihamaalla vuonna 1905. Kuvassa Erik August Göranssonin perhe. Vasemmalta puujunan kanssa tytär Irma, tuolilla istuva "brunöga" Marta, hevosvaunun kanssa ja tyylikäs baskeri päässään on vanhin lapsista Ragnar. Ragnarin takana isä Erik August. Oikealla Olga levittelee kauranjyviä rotukanoille. Itselaukaisemella lienee varmimmin otettu. Vuosiluku tarkentuu vuodeksi 1905 - Ragnar on  syntynyt 1898, Irma 1900 ja Marta 1902, joka on kuvassa noin kolmevuotias. Saga-tytärkin (s. 1904) on jo syntynyt mutta nukkuu sisällä päiväuniaan.

Olga Göransson ystävättäriensä kanssa



Ovatko Olgan kummallakin puolella olevat keskellä olevan Olgan ystäviä tai Erik Augustin sukulaisia; sitä en lähde arvaamaan. Tyylikkäät kesähatut kaikilla kolmella. Kuva: Erik August.

Iniön pappilassa 1905



Erik August Göranssonin työhuone Iniön pappilassa; oviaukosta aukeaa pääsy muihin huoneisiin; harmoni nurkassa odottamassa kirkkoveisuun harjoituksia.

Iniön pappila 1905



Iniön pappilaa 1900-luvun allkupuolella - ehkä noin 1905. Pihamaalla saivat kirkkoherra Erik Augustin ja Olga Göranssonin kanat juosta vapaasti ja lapset leikkiä. Irma syntyi 1900 Iniössä samoin kuin Martakin vastaavasti 1902.

Kirjeitä rintamalta: I

8.1.44     Hyvä Kotiväki!

Kirjoitan taas jonkun rivin sinne kotiin. On lauantai-ilta ja ilta kulunut pikku hiljaa. Olen tullut niin kovin laiskaksikin samoin kuin kaikki muutkin täällä eivät lue yhtikäs mitään. Minun paketille kävi aika surullisesti. Sille, jonka sain kotoa. Vein sen vinttiin ja se oli yli viikon siellä, niin sille ei tapahtunut mitään mutta eilen illalla kävin taas vintillä niin rotat olivat syöneet koko paketin. Onneksi ei ollut suklaata siellä, eikä marmelaadiakaan mutta keksipaketin ne roistot söivät mutta mitäs se, aina vaan viisastuu. Ken olisi uskotut, että ne ovat niin rohkeita ne rotat. Puhu papalle, jos se voisi lähettää yhdet puolipohjat saappaaseen. Ei sen niin paksua tarvitse olla ihan tavallista vaan kyllä hyvä krounikin kelpaa. Pane samaan pakettiin vähän leipää ja voitakin syömistä varten. Voin ei tarvitse olla sellaisessa askissa. Kyllä se ilmankin kelpaa tavallisessa voipaperissakin. Niin ei mulla juuri asiaa ole mutta lähetä vähän voita ja leipää kun ennätät kun rotat söivät edelliset loppuun.

Monet terveiset kaikille    
Erkki
_____________________________________
Talvisodan 70-vuotismuistoa vietetään nyt maaliskuussa. Erkki Vaara, Salomon Waaran pojanpoika, Oskari ja Marta Vaaran vanhin poika "ehti" mukaan rintamalle vaikka ei ihan vielä talvisodassa ollutkaan; kirjeiden sisältö kertoo tunnelmista kaukana kotoa. Erkki oli kirjeen kirjoittamisen aikoihin vuonna 1924 syntyneenä vasta 19-vuotias sotamies, 20-vuotta hän täytti kesäkuun 7. päivänä - aivan eturintamalle hänen ei tiedetä joutuneen.

Iniö kyrka - Iniön kirkko sisäpuolelta vuonna 1905



Erik August tallensi lähiympäristöään maalaamalla, piirtämällä ja valokuvaamalla, myös kulttuurihistoriallisesti arvokasta ympäristöä; Iniön kirkkoa sisältä yli sadan vuoden takaa, vuodelta 1905 - on varmaan siitä ajasta jonkin verran muuttunut. Kirkkosalin alttaritaulu ilmestyi paria vuotta myöhemmin vuonna 1907 Vivi Musterhjelmin maalaamana. Lainaus Museoviraston sivuilta kertoo kirkon sisustuksen, itse rakennuksen ja ympäristön lähihistoriaa tarkemmin:

Den fasta inredningen i Iniö kyrka förstördes i en brand år 1880. Kyrkan byggdes om åren 1880-1881 enligt ritningar av länsarkitekt C. J. Von Heideken. I samband med ombyggnaden fick tornets övre del i trä sin nuvarande utformning medan spetsen fick sin nuvarande form enligt förebild av Åbo domkyrkas torn ritat av C. L. Engel. Förutom inredningen förnyades också fönsteröppningarna och innertaket. Kyrkan renoverades åren 1967-1968 enligt ritningar av Arto Sipinen. Då höjdes golvet i sakristian till samma nivå som golvet i kyrksalen och valvet i gången mellan koret och sakristian avlägsnades. Inredningen förnyades delvis. Träinhängnaden runt kyrkogården ersattes på 1820-talet med en mur i gråsten. Kyrkogården utvidgades år 1867.


tiistai 23. maaliskuuta 2010

Iniön kirkko 1905



Iniön kirkko Turun saaristossa, jossa Erik August palveli pientä Iniön kunnan seurakuntaa 1900-luvun alkuvuosina. Iniön kuntaa ei enää kuitenkaan ole; Houtskär, Nauvo, Korppoo ja Parainen ovat jo vuoden verran muodostaneet yhden yhtenäisen kunnan, Länsi-Turunmaan kaupungin, pienet kunnat yhdistyivät viime vuoden alusta yhdeksi hallintokunnaksi. Iniö on kuitenkin edelleen yhtä lähellä mannerta, sinne on vain puolen tunnin lauttamatka Kustavista. Lautta kulkee 7-8 kertaa päivässä Iniön saareen. Kirkkokin on muuttunut. 1960-luvulla sen sisätiloja uudistettiim voimakkaasti, modernimpaan suuntaan. Iniö seurakuntakin on yhdistynyt:  kirkkoa ja seurakuntaa palvelee tänä päivänä vt. kappalainen Eeva Vuola, asuu samassa pappilassa missä Erik August Göransson perheineen reilut sata vuotta sitten; Eeva Vuola  muistaa hyvin Erik Augustin Iniön seurakunnan historiikista. Hienoa -vanha tunnelmallinen pappilakin on paikoillaan!

Erik August ja Olga Mathilda



Erik August Göranssonin ensimmäinen kirkkoherran virka oli Iniössä. Oltuaan Kuopiossa papin apulaisena oli Erik lyhyen aikaa papin apulaisena myös Pyhäjärvellä. 1900 tuli muutto Iniöön, pieneen  lähempänä Turun saaristoa sijaitsevaan saaristokuntaan.

Erik August Göranssonin pappisuran alkutaipaleelta ...

Pappisluettelo - Kuopion maa- ja kaupunkiseurakunta

Ylimääräiset papit:

Jooseppi Joakim Simelius, kirkkoherran apulainen (1893-98)

Erik August Göransson, kirkkoherran apulainen (1897)

Frans Petter Vuornos, kirkkoherran apulainen, vt. kirkkoherra (1897-1902)

________________________
Erik August Göranssonin pappisura alkoi Kuopiosta, jossa hän oli lyhyen aikaa ylimääräisenä pappina, kirkkoherran apulaisena 1897 ennen ensimmäisen lapsen, Ragnarin syntymää. Ragnar Göransson syntyi vuonna 1898.

EAG - grafiikkaa 1920 - 1934


1.2.1934 E.G.

20.8.1920 E.G.

Jonsas Kvarn; 24.7.1933 E. G.

1.8.1933; E. G.

31.7.1933; E. G.

24.8.1933; E. G.

Erik August Göransson piirsi ja maalasi melkein joka päivä, aina oli maalausvälineet mukana. Grafiikat toimivat useimmiten luonnoksina, niitä saattoi olla useampia samasta kohteesta ehkä vähän eri kulmasta tai etäisyydeltä. Kaikki ylläolevat ovat jo ajalta, jolloin Erik August oli Jomalassa kirkkoherrana paitsi 1920 piirretty, joka on Maarianhaminan kaudelta, siihen saattaisi myös viitata taustalla näkyvät purjeveneetkin. Tuulimyllyt, vesi hallitsevat aiheita. EAG:n - Erik August Göranssonin grafiikat on muuten piirretty Tervakoski Oy:n käsintehdylle sinetti-puristinleimalla varustetulle akvarellipaperille.


Tervakoski Oy:n käsintehtyä akvarellipaperia.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n osakekirja



Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n perusti kolme miestä tammikuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1925. Veikko Liukko oli vuonna 1925 30-vuotias ja jo pitkään yrittäjänä ja kauppamiehenä tunnettu ja toiminut liikemies. Osakkaiksi leipomotehtaaseen ryhtyivät silloin Veikko Liukko, Adolf Myöhänen ja T. Saari. Adolf Myöhäsen kuoltua hänen osakkeensa jakautuivat Veikko Liukon ja T. Saaren kanssa. Sodan jälkeen Wiipurin Keksi ja Rinkeli joutui lähtemään Wiipurista; minkälainen oli Veikko Liukon osakkuuden wiipurilainen leipomorakennus rauhan aikana, ennen sotia - rakennusmestari Arvi Rostilan suunnittelema neljäkerroksinen leipätehdas? Yrityksen yhtiöjärjestyksen 1.  pykälän mukaan yhtiön nimi on Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy, sen kotipaikka Wiipurin kaupunki ja yhtiön tarkoitus leivosten ja rinkelien tehdasmainen valmistaminen ja kauppaaminen. Jossakin vaiheessa 30-luvun lopulla myös T. Saari luopui yrityksen osakkeista ja Veikko Liukko jäi yksin vetämään teollisuusmuotoiseksi muodostunutta taikinan jalostusta.

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Salomon Waaran kuolinpesän huutokauppa



Salomon Waaran, Napialan Nahkatehtaan perustajan perikunnan suuri kuolinpesän huutokauppa järjestettiin  alkuvuodesta 1926, jossa tuli myyntiin suuri osa Salomonin omaisuudesta. Tosin lienee todennäköistä, että Salomonin omat perilliset ovat olleet ostajina ainakin osalle omaisuudesta. Salomon Waara omisti Oekland-merkkisen auton - siitä löytyy kuvia, auto ainakin käymässä Göranssoneiden luona Ahvenanmaalla.

Pappilan pihamaalta - utsikten från fönstret



Erik August Göranssonin perhe muutti heinäkuussa 1919 Eckeröstä Maarianhaminaan, kun Erik August sai sieltä kirkkoherran viran. Turun piirustuskoulua käynyt 19-vuotias Marta-tytär piirsi/maalasi 21. lokakuuta 1921 pappilan ikkunasta maisemaa naapuripihan suuntaan - lehdet ovat jo puista karisseet. 

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Tehtailia Herra O. Waara Rouvineen!



Tehtailia Herra O. Waara Rouvineen! Täten toivomme, että otatte hyväntahtoisesti vastaan meiltä tämän pienen muiston 16. päivän johdosta.
Napialassa 20.6.1923.
Kunnioituksella: Tehtaan työmiehet.

Napialan Nahkatehtaan työntekijät halusivat muistaa toimitusjohtajaansa hänen mentyä naimisiin Marta Göranssonin kanssa. Oskar Aleksander Waara ja Marta Regina Göransson menivät Ahvenanmaalla Maarianhaminassa naimisiin 16.6.1923, joten työntekijöiden onnittelut tulivat 20.6.1923, sen jälkeen kun uusi aviopari oli saapunut kotiinsa Napialaan. Tiedossa ei ole mikä oli se pieni muisto minkä työntekijät antoivat uudelle pariskunnalle. 

torstai 18. maaliskuuta 2010

Poika oli Pohjan Torniosta


Salomon Waaran lempilaulu, Poika oli Pohjan Torniosta, silloin sitä laulettiin, kun oli otettu vähän vettä väkevämpää, ainakin kesällä Salomoninpäivänä - olihan Salomon Tornion suunnalta itsekin, tosin Ruotsin puoleisesta Övertorneåsta, Aapuan kylästä:

Poika oli Pohjan Torniosta,
sillä lailla, tällä lailla Torniosta,
poika oli Pohjan Torniosta,
ja tyttö oli lapualainen.
Ventovieraasta tytöstä tuli,
sillä lailla, tällä lailla tytöstä tuli,
ventovieraasta tytöstä tuli
heili mulle vakituinen.
Lepäsinpä rannalla koivua vasten,
sillä lailla, tällä lailla koivua vasten,
lepäsinpä rannalla koivua vasten,
ja se oli huojuvainen.
Lepäsinpä heilini rintoja vasten,
sillä lailla, tällä lailla rintoja vasten,
lepäsinpä heilini rintoja vasten,
ja se oli samanlainen.

Napialan Nahkatehdas Oy 100 vuotta 1980




Helsingin Sanomat kirjoittaa  taloussivuillaan 7. kesäkuuta 1980 seuraavasti:

Tervakoski. Vähän sen jälkeen kun Jukolan talo eteläisessä Hämeessä vuokrattiin nahkapeitturille tapahtui vastaavanlainen sopimus myös Janakkalan pitäjässä.
Talollinen Karl Siljander Eskola hyyräsi Nuutilan ruotusotamiehen torpan Napialan kylästä karvarimestari Salomon Waaralle viidenkympin vuotuista arenttia vastaan.
Kunnon karvarin toimilla on ollut menestystä; yritys täyttää näinä päivinä täydet sata vuotta maan vanhimpana yhtäjaksoisesti toimineena nahkatehtaana.
Napialan Nahkatehdasta johtaa nyt Salomonin pojanpoika Erkki Vaara. Neljäskin johtajapolvi saadaan aikanaan omasta talosta.
Napialassa ei ole koko sen historian aikana tyydytty pelkkään nahkavuotien muokkaamiseen nahkaksi, jatkojalostusta on harjoitettu kaikkina vuosikymmeninä. Alkuvaiheissa yritys tuotti jopa kenkiä ja saappaita, mutta jätti sitten jalkineiden teon toisille ja keskittyi valjaisiin. Nykyisin tuotevalikoimiin kuuluu erilaisten urheiluvälineiden lisäksi mm. kenneltarvikkeita, reppuja ja muuta nahkahihnoin varustettavaa tavaraa.
"Raaka-aine tulee yhdeksänkymmentäprosenttisesti ulkomailta, pääasiallisesti Australiasta ja Etelä-Amerikasta. Nahkana myymme pois vain parikymmentä prosenttia, loput jalostamme edelleen", kertoo Vaara.
Raakavuotia tehdas muokkaa jokaisena työpäivänä tonnin verran. Tälle vuodelle on budjetoitu 4,8 mmk:n liikevaihto. Töitä talo tarjoaa puolelle sadalle janakkalaiselle.

Suomi haaskaa siannahkansa.

Vaara pitää kansantaloudellisena vahinkona sitä, että meillä haaskataan jokainen miljoonista siannahkoista jätteiksi lautasenreunalle. Muualla maailmassa siannahka arvostetaan korkealle käsine- ja laukkumateriaalina. Sitä tuodaan jatkuvasti Suomeenkin ja hyvin kalliista hinnasta.
"Myös vuosittain kaadettujen 50 000 hirven nahkoista suuri osa tuhlataan. Ne on opittu arvioimaan vain seinäkoristeiksi, vaikka niistä saisi vaikka mitä, pukimiakin".
Napialaan muokattaviksi tuoduista hirven- ja peuranvuodista on suuri osa pilattu alkuvaiheessa. Nylkijät ovat taitamattomia tai sitten ruhoa on raahattu kivien ja kantojen yli niin, että se on ruhjoutunut pilalle.

Satulaseppä Olavi Alutoin työssään.

Karvarin työ ei juuri muutu.

Vuotien jalostus käyttönahaksi ei ole vuosien saatossa muuttunut kovinkaan paljon. Niitä joudutaan parkitsemaan, kuivaamaan, venyttämään ja värjäämään kuten aina ennenkin.
"Oikeastaan vain käytetyt parkitsemisaineet ovat vaihtuneet: ennen parkinta tapahtui kotimaisilla pajun- tai kuusenkuoriparkeilla, nyt aineet ostetaan ulkomailta ja joukossa on paljon synteettisiä tuotteita", kertoo markkinointipäällikkö Markku Kotajärvi.
Käsiteltäväksi nahkurit ottavat kerralla 800-1000 kilon painoisen vuotaerän, postin. Siitä irroitetaan karvapeite kalkin avulla ja mahdolliset lihakerrokset kaavitaan nekin ennen parkitsemista.
 Se puolestaan voi tapahtua joko kromi- eli mineraalimenetelmällä tai sitten kasvisuutos parkituksena käyttötavan mukaan. Kasvisuutokset - mimosat ja kastanjat - ostetaan ulkomailta. Suomesta saatavat kuoriparkit ovat niihin verrattuina perin laimeita.
"Aikoinaan parkin keruu merkiksi seudulla naisille ja lapsille jokakesäistä tienestiä. Ostimme kuivattua kuorta kuormakaupalla".

Nahkuri Kasper Tuhkio työssään.

Legendaarinen Salomon Waara.

Kun yritys on koko historiansa ollut saman suvun hallussa, on sen arkistoihin jäänyt poikkeuksellisen paljon hauskaa tietoa vanhoilta ajoilta.
Perustaja-Salomon on kaikesta päätellen ollut melkoinen legenda eläessään. Erityisesti muistetaan hänen joka kesä työväelleen pitämänsä Salomonin päivät, joihin kuului niin torvisoittoa kuin miestä väkevämpää.
Väkevyyttä arvostettiin myös hihassa, - jos joku miehistä pystyi voittamaan ukon väkikartun vedossa, sai hän siitä jopa markan palkinnoksi.
Satakiloisen, valkopartaisen tehtailjan pankissakäynnit parivaljakolla Hämeenlinnassa oli myös rituaali. Perillä käytiin aina Seurahuoneella, tulomatkaan kuului laulu Poika oli Pohjan Torniosta ...
(Waara oli todella sieltä kotoisin, mutta ammattioppia etsiessään oli ajautunut etelään).

Tuotekehittely on tulevaisuutta.

Hevoskannan romahdettua Napialassa on liu´uttu valjaista joustavasti muihin nahkatuotteisiin. Kotajärvi uskoo, että tulevaisuutta leimaa paljolti erikoistuminen erikoisurheilulajien vaatimiin tarvikkeisiin.
Jo nyt ampujat, suunnistajat, kennel- ja raviväki on mukana kehittämässä tarvitsemiaan tuotteita. Eräretkeilijät ovat saaneet mieleiset reput, polkupyöräväki sivulaukkunsa.
"Aiomme jatkaa tällä tiellä edelleen. Kokemuksien mukaan olemme voineet korvata hyvinkin monella alalla tuontia ja sehän on kaikki kotiinpäin".
Seitsemäntenä kesäkuuta vuotarummut eivät pyöri Napialassa, mutta sensijaan kuuluupa puistosta jälleen kerran jokseenkin reipasta torvisoittoa. Perinteet velvoittavat. Jyrki Maunula HS.

_________________________________________
Ketä siellä Jukolan talossa asuikaan ... vuotarummut hiljenivät juhlan kunniaksi ...

...jäin ihmettelemään, mitä sitten tarkoittaa sana arenti,  onpa sitten ihan Oululaisittain ...

Sata vuotta tuli Napialan Nahkatehtaalle täyteen 7. kesäkuuta 1980; tehtaan johdossa oli silloin Salomonin pojanpoika Erkki Vaara. Ehkä silloin oli jo aavistus siitä kuinka keinokuidut ja muoviperäiset materiaalit olivat tulossa kovaa vauhtia valtaamaan perinteistä nahka-alaa edullisuudellaan, kestävyydellään ja käytettävyydellään. Samoin kuin esimerkiksi perinteisten nahkarukkasten teko kotimaassa ei ole kannattanut enää useaan vuosikymmeneen. Nahalla on kuitenkin edelleen monissa tuotteissa kuitenkin voittamaton etu: se on tyylikäs, patinoituu käyttäjänsä mukaan ja käyttöarvo vain lisääntyy. Ja aina kannattaa tietenkin suosia kotimaista valmistetta mikäli se on vain mahdollista - nahastakin tehdään edelleen hyviä tuotteita.  - Mikä on muuten sinun mielestäsi hyvä nahkatuote tai tuotteena parempi nahkaisena?

Vintage-Eini 1957



Kesäkuu 1957 ja Eini Liukko, nyttemmin Liukko-Vaara. Tyylikäs hame, kengät, pusero, aurinkolasit - kaikki! Sulkapallon pelaaminen on meneillään, välillä poseeraus kameraan päin.

Eini ja Pelle häämatkalla Norjassa!



Mennään välillä ajassa taaksepäin:Eini Liukko-Vaara ja Kai Vaara tekivät Audi Donaulla häämatkan vuonna 1961 Norjaan. Majoitus oli tarpeen vaatiessa maastossa, telttamajoitus.

Napialan Nahkatehdas Oy:n pääovella



Napialan Nahkatehtaan, Napiala Oy:n  pääovella 1960-luvulla. Villiviini kiipeää ulko-oven reunastaa. Oven päällä on vuosiluku 1880, jolloin tehtaan toiminta alkoi  Salomon Waaran toimesta. Ektachrome-kuultokuva.

Kai Vaaran Fiat Ritmo Napialan pihassa



Kai Vaaran uusi auto Napialan pihassa: jälleen Fiat mutta uusi malli eli Fiat Ritmo. Ritmo oli alustaltaan Fiat 128:n jälkeläinen ja auto  tullut markkinoille 1978. Enää ei ollut rekisterinumerossa numeroa 15 - nyt HMM-791. Kuva kolmenkymmenen vuoden takaa, vuoden 1979-80 aikoihin.