tiistai 31. elokuuta 2010

Signe Brander ja Erik August Göransson


Signe Branderin ottama kuva laulu- ja musiikkijuhlilta 1907.

Erik August Göranssonin ottama kuva samaisilta laulu- ja musiikkijuhlilta 1907.

Kaisaniemen puistossa pidettiin upeat "Folkskolans Vänners Sång- och Musikfestival"-juhlat vuonna 1907. Molemmat ylläotetut kuvat ovat kyseisiltä juhlilta, toinen arvostetun helsinkiläisen ammattikuvaajan Signe Branderin ottama ja toinen pappi Erik August Göranssonin kuvaama. Etteipä vielä olisi niin ihme jopa käynyt, että ovat olleet samana päivänä liikkeellä mikä hyvinkin todennäköistä voisi olla; kuvauskohtakin on aika lailla sama. Väkeä Erik Augustin kuvassa on kohtalaisesti enemmän mutta muuten kuvakulmat on ihmeen lähellä toisiaan, Erik August on vain tuonut kameransa lähemmäksi laululavaa. Ehkä ovat jopa jutelleetkin keskenään, kuvaamisesta, kameroista, juhlista yleensä. Signe Brander kuvasi 18 x 24 cm:n kokoisille lasinegatiiveille, Erik August "vain" 9 x 12 cm:n lasinegatiiveille. Branderin kuva on Helsingissä Hakasalmen huvilassa pidetystä näyttelystä: Foto Signe Brander, joka päättyi viime sunnuntaina.


Signe Branderin 18 x 24 cm:n kokoinen lasinegatiivi.

torstai 26. elokuuta 2010

Erik Augustin ja Olga Matildan perheen lapset 1913



Erik August ja Olga Matilda Göranssonin perheen lapset pituus- ja ikäjärjestyksessä vuonna 1913 - nuorin eli Gurli, usein Gulleksikin kutsuttu syntyi vasta myöhemmin samana vuonna eli ei ole vielä tässä kuvassa. Erik August oli Ahvenanmaalla Eckerön kirkkoherrana vuonna 1913, Eckerön pappilassa siis ollaan, kakluuni oikealla. Keitä kuvassa sitten on? - Sehän selviää alla olevasta kuvan kääntöpuolen tekstityksestä, - niin ja kuvituksesta, kääntöpuolen kuva esittänee itse isää Erik Augustia; kenen lapsista piirtämänä, sitä voi vain arvata.

Ragnar, Irma, Marta, Saga, Margit, Harald, Holger, Helga - yhteensä lapsia oli vuonna 1913 kaikkiaan 8 henkeä.

sunnuntai 22. elokuuta 2010

Helsingin lentoasemalla 1969



Helsingin lentoasemalla 1969. Super Caravellen takaportti on auki, matkustajat ovat juuri poistuneet koneesta. Tyylikäs lentoemäntä tarkkailee tilannetta ja ohjaa matkustajia terminaaliin. Vastaanottajat nojaavat aitaan teminaalin vierssä. Hyvin samanlaista kuin tänäkin päivänä - mittasuhteet vain vähän erilaiset. Postikorttikuva vuodelta 1969. Moster Saga matkusti yhtenään ja niin sai sukulaiset postikortteja pitkin Eurooppaa ja kotimaata.

Turku - Åbo 1969



Postikorttikuvassa vuodelta 1969 näkyy tietysti Aurajoki nyt jo vanhoine upeine puuveneineen. Taustalla oikealla vaalea rakennus joen toisella puolella on Väinö Aaltosen museo sekä takana vasemmalla teatteritalo. Mitenköhän edessä oleva KUNTO-vene mahtaa voida tänä päivänä? Moster Saga Cederqvist onnittelee Marta siskoaan hänen toisen nimen, Regina-päivänsä kunniaksi syyskuun 5. päivä 1969.

Utsikten från Mariehamns prästgård 1920



"Utsikten från västra vindkammar fönstret", målad den 10. april 1920 - lukee kortin kääntöpuolella Marta Vaaran s. Göranssonin kirjoittamana. Erik August Göranssonin postikorttikokoinen akvarellimaalaus Maarianhaminan kirkkoherran ajalta.

Irma Göranssonin akvarelli ja runo 1918


Irma Göranssonin postikorttikokoinen akvarellimaalaus vuodelta 1918.

Irma Göranssonin runo Marta-siskolleen akvarellipostikortin kääntöpuolelta.

Till kära syster Martha!
Se stugorna lysa så röda
bland ängblomster och gröda.
Se solen bländav den ljusa skyn.
Hej, det är sommar i byn!

Glöm icke byn, där fars prästgård låg.
hemmet, där barndomens lycka du såg.
Tag de minnena med dig i stigen,
när du fram dig skall kämpa i striden.

Eckerö Prästgård 24/XII 1918.

Irma

Eirik August Göranssonin lapsista usea piirsi ja maalasi ja kirjoitti, niin myös vanhin  tyttäristä Irma Göransson (s. 1900). Irman runo on äärimmäisen herkkä 18-vuotiaana kirjoitettu viesti nuoremmalle Marta-siskolleen.

Kastelholman linna - Kastelholms slott



Postikorttina tai akvarellina - Kastelholman linna, Kastelholms slott Ahvenanmaalla. Maalannut kirkkoherra Erik August Göransson (EG) 1920-luvulla. Alkuperäinen maalaus postikorttikokoa.

Turku Åbo - Aurajoki Aura Å


Turku ja Aurajoki vuonna 1969

Turku on merkittävä kaupunki, entinen Suomen pääkaupunki mutta myös Göranssonien ja Waarojen historiassa. Erik Ragnar Göranssonin perhe asui 1940-luvun alussa Turussa Linnankadulla Ragnarin palvellessa  rannikkolaivastoa panssarilaiva Ilmarisen päällikkönä. - Hokki, Holger Göransson asui perheineen Turun linnalle vievän tien varressa samoin 1940-luvulla; Hokki oli tuolloin Turun Saippuan palveluksessa kemistinä. Turun hautausmaalle on haudattu muun muassa moster Saga, Saga Brenning aik. Cederqvist s. Göransson samoin kuin hänen miehensä Atte, Artur Cederqvist. - Ja vähän myös nykypäivää: Turkua asustaa nykyisin Erkki Waaran poika Juha Waara perheineen, samoin Turussa asuu lisäksi ainakin Erik August Göranssonin tyttären Helga Anderssonin s. Göranssonin pojan Erik Anderssonin perhe. Turusta ja liepeiltä löytyy kyllä lisää, ainakin Waaroja, Hemmingin Veikko-pojan yksi tyttäristä Ulla-Maija Groth s. Vaara perheineen asuu Kuusistossa. Postikorttikuva vuodelta 1969; upeita puisia purjeveneitä ranta täynnä, kaukana vasemmalla siintää Turun tuomiokirkko.

Åland - Kastelholms slott


Kastelholman linna - Kastelholms slott - The Castle of Kastelholm - Das Schloss Kastelholm

Harvinainen ilmakuva Kastelholman linnasta Ahvenanmaalla. Postikorttikuva vuodelta 1969.

Turun linna - Åbo slott - The Castle of Turku



Turku, Suomen entinen pääkaupunki ja yksi Euroopan kulttuuripääkaupungeista vuonna 2011. - Kuvan Turun linna, yksi Suomen merkittävimmistä kaupunkilinnoituksista. Postikortti vuodelta 1968, moster Saga Cederqvist s. Göransson on lähettänyt kortin sisarelleen Marta Vaaralle s. Göransson Tervakoskelle Napialaan.

lauantai 21. elokuuta 2010

Napialan nahkatehdas Oy 80 vuotta VI


Napialan Nahkatehdas Oy 80 vuotta 7.6. 1960.

Napialan Nahkatehdas vietti 7. kesäkuuta 1960 80-vuotispäiviään.  Erkki Waara oli jo siirtynyt Oskari Waaran jälkeen toimitusjohtajaksi. - Ja onnittelijoita riitti. Tervakoski Oy kuvassa onnittelukäynnillä,  muuten Suomen vanhin paperitehdas ja ainoa suomalainen paperitehdas, joka on erikoistunut: tupakkapaperi, kondensaattoripaperi ja setelipaperi muunmuassa kuulunevat edelleenkin paperitehtaan tuotanto-ohjelmaan.

Oskar Aleksander Waara 1887 - 1958


Nahkuri Oskari Waara 1887 - 1958

Oskar Aleksander Waara, tuttavallisemmin Oskari tai Ossi tuli isänsä Salomon Waaran jälkeen Napialan Nahkatehtaan  toimitusjohtajaksi 1920-luvun alussa ja toimi tehtävässä vuoteen 1953, jolloin oli vuorostaan Oskarin vanhimman pojan Erkki Waaran vuoro siirtyä nahkuriverstaan johtotehtäviin. "Väsynyt sydän on tauonnut, ahkera käsi on rauennut". - Tosiaan, Oskari tunnettiin ahkerana miehenä, ahkeruutta vaditaan tänäkin päivänä työelämässä menestymisessä.

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Mariehamn, Svibyviken



Lähettämätön postikorttikuva, valokuva Maarianhaminasta - lahti nimeltään Svibyviken. Pommern lienee nelimastoparkki-laiva. Kuvan ottajasta ei ole kortissa merkintää mutta lienee turkulaisen Georg Ekholmin ottama. 1960-lukua. Huutonetissä vastaavasta kulkeneesta kortista pyydetään 15 euroa.

tiistai 17. elokuuta 2010

Åland - postkort från 1960-talet


Lähettämätön aito Åland-aiheinen valokuvapostikorttikuva 1960-luvulta.

Postikortit olivat vielä 1960-luvulla usein mustavalkoisia; - niin ja aitoja valokuvia, kuten oheinen Åland-aiheinen postikortti. Aiheet ylhäältä vasemmalta: Grottformationer i Geta-bergen, Åländsk väderkvarn, Vy från Lumparland ja alhaalla oikealla: Lemböte, Norrhamnen. Foto & Ensamrätt: O. T. Beckman, Mariehamn. Hyvin säilyneillä aidoilla valokuvapostikorteilla on myös huomattavaa keräilyarvoa, esimerkiksi tällaisesta kortista saatetaan keräilypiireissä pyytää jopa 6-8 euroa.

Mariehamn, Varuhuset Varmans - 1960-talet



Tavaratalo Varmans, Varuhuset Varmans Maarianhaminan keskustassa Torikadulla 1960-70-luvun vaihteessa.  Postikorttikuvan foto & copyright: T. Beckman, Mariehamn. Moster Saga Gederqvist on lähettänyt kortin 14.3. 1972 Eini Liukko-Vaaralle ja mm. toivottanut hänelle hyvää Italian matkaa. Ajankuvaa parhaimmillaan.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Post- och Tullhuset i Eckerö, Åland


Ahvenanmaalla on ollut oma postimerkki jo 1980-luvulta lähtien, tarkemmin vuodesta 1984,
(Posten Åland). Postimerkki kuvaa Maarianhaminan kaupungintaloa, jonka seinillä on 
taidemaalari Santeri Salokiven maalauksia.  Postikortti on leimattu Eckerön (Storbyn) 
Post- och Tullhuset -leimalla  9.8. 1989.

Post- och Tullhuset i Eckerö.

Eckerön Posti- ja tullitalo, Post- och Tullhuset Ahvenanmaalla. Upean talon on suunnitellut arkkitehti C. L. Engel 1820-luvulla. Postikorttikuva on 1980-luvun lopulta, kuvaaja, foto & copyright: O. T. Beckman, Mariehamn. Eckerö oli myös Erik August Göranssonin seurakuntaa; vuosien 1909 - 1919 välisen ajan Göranssonien perhe asusti Eckerön pappilaa.

Jomala kyrka - 1960-luku


S. Olofs kyrka i Åland nära Mariehamn.

Jomalan kirkko, Jomala kyrka Ahvenanmaalla lähellä Maarianhaminaa. Käytetään myös nimeä Pyhän Olavin kirkko, S. Olofs kyrka, St. Olofs Church, St. Olofs Kirche. Erik August Göransson palveli Jomalan seurakuntaa kirkkoherrana 1929 - 1935 ja on haudattuna aivan kirkon viereen, hauta taitaa ollakin aivan oikeanpuoleisen puun juurella. Lähettämätön postikorttikuva 1960-luvulta,  - kustantaja Kuultokuva.

keskiviikko 11. elokuuta 2010

Maija Muinonen ja hotelli Marski Viipurissa


Lehtileike 1990-luvun lopulta karjalaisen siirtoväen liiketoimista Lahden seudulla.

Lahti ja Lahden seutu on karjalaisen siirtoväen runsaasti asuttamaa. Alunperin karjalainen, Viipurista kotoisin ollut Maija Muinonen oli Hilja Liukon hyviä ystäviä jo Viipurin ajoilta. Maija Muinonen oli samanlainen bisnesnainen kuin Hiljakin, kun tuli hyvä sijoitustilaisuus, niin siihen osattiin heti tarttua eikä jääty jahkailemaan. Niin tapahtui myös Lahdessa, jossa tarmokkaat ja aikaansaavat rouvat yhdessä rakennuttivat Suomen suurimman Arava-lainoitetun kerrostalon Asemakatu 2:een aivan rautatieaseman läheisyyteen. Paikalle suunniteltiin aluksi hotellia ja ravintolaa Viipurin menetyksiä korvaamaan mutta asuintalo sinne sitten tulikin. Karjalainen siirtoväki oli muutenkin aikaansaavaa väkeä Lahdessa, Asemakadun lisäksi karjalaista osaamista ja rakentamistaitoa oli myös Hämeenportti, Karihovi, Suojalinna ja Starkjohannin liiketalo. Maija Muinonen joutui lähtemään muun siirtoväen kanssa kaksi kertaa Karjalasta, Viipurin kodistaan ja liiketoiminnat jäivät sinne. Maija ei kuitenkaan ollut Hilja Liukon kanssa Lahden 11-kerroksisen asuintalon rakennuttajina aivan noviiseja liikenaisia: Viipurissa Maija omisti Marski-hotellin ravintoloineen ja Hilja Liukko oli aktiivisesti mukana kehittämässä Viipurin Rinkeli ja Keksin Oy:n toimintaa miehensä Veikko Liukon kuoltua heti sodan jälkeen vuodesta 1945. Sieltäkö Maija Muinosen hotelli sodan riutomana on sitten siirtynyt turvaan Mannerheimintielle Helsinkiin - niin, ainakin nimenä. Mistä muuten mahtaisi löytyä kuva Viipurin hotelli Marskista?

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Olga Göranssonin äiti



Olga Göranssonin äiti.  tiedetään, että Olgan äiti oli kotoisin Sipoosta ja muutti sieltä Mäntsälään. Siellä hän lienee tutustunut tulevaan rakennusmestarimieheensä, jolla alkoivat jossakin vaiheessa rakennusurakat Bulevardilla Helsingissä, mikä tiesi perheen välitöntä muuttoa Helsinkiin. Näin Olga on suurella todennäköisyydellä syntynyt Helsingissä. Olgalla oli yksi veli, jonka kaksi kirjettä matkoilta maailman meriltä on tallessa.

Olga Göranssonin (s. Jansson) isä



Kuvassa on Olga Göranssonin isä. Olga oli kotoisin Helsingistä ja Olgan isä toimi rakennusmestarina erikoisalanaan kirkkorakennukset. Olgan isän henkilötiedot tarkistetaan. Kuvan kääntöpuolella lukee Marta Vaaran s. Göranssonin käsikirjoittamana morfar, on siis yhtä kuin Olgan isä, Olgahan oli Martan äiti. Herralla on hieno hattu, upeat pulisongit. 

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Punnuksen tyttö Hilja Maria Liukko


Sotia edeltäneen ajan Punnuksen kylä sijaitsi keskellä Kannasta Muolaan pitäjän koilliskulmassa. Sieltä on myös kahdeksan lapsen äiti ja yrittäjä Hilja Liukko s. Susi kotoisin.  Kannas eikä Viipuri ollut kuitenkaan kuin hetken kotiseutuna, kun sota tuli väliin. Talvisota verotti pitäjiä, talot poltettiin, monen koti tuhoutui. Välirauhan jälkeen osa asukkaista sai palata kotiinsa, jos se vielä oli olemassa mutta viimeistään 1944 sodan päätyttyä sieltä oli lopullisesti lähdettävä. Sitä ennen Hilja oli tutustunut jo 1910-luvun lopulla kiertävään kauppiaaseen Veikko Liukkoon. Hilja Liukko sai elää pitkän elämän ja elämään mahtui monenlaista yrittämistä, isoa perhettä ja paljon iloa. Huomioitavaa on myös, että Hilja Liukko teki runsaasti hyväntekeväisyystyötä, mikä on koitunut yhteiskunnan ja meidän kaikkien hyväksi. Punnuksen Kyläkirjatoimikunta on kirjoittanut vuonna 2004 kirjan Punnus - puoli pitäjää, jossa kerrotaan  Hilja Liukosta ja hänen perheensä vaiheista.

Vähän ennen joulua 1919 tuli Punnuksen kyläkauppiaan Mikko Suden kauppapuotiin jälleen kerran Viipurista, Tukkuliike Svartsröm & Drockilan nuori kauppamatkustaja Veikko Liukko. Eikä hän tullut tällä kertaa mitään kaupaamaan vaan hän tuli kihlaamaan talon tyttären, 18-vuotiaan Hilja Marian, ja kihlalahjaksi Veikko toi kultamedaljongin, jota Hilja Maria kantoi kaulassaan lähes 80 vuotta.
Häät vietettiin seuraavana vuonna 1920 ja nuori perhe asettui asumaan Viipuriin, jonne Veikon työnantaja oli järjestänyt neljä huonetta ja keittiön käsittävän asunnon.
Nuori perhe kasvoi vuosi vuodelta, eivätkä kaupparatsun tulot enää tahtoneet piisata ja niin Veikko perusti Agentuuriliike Veikko Liukon, mikä toimitti hiivaa, teetä, sakariinia ja ynnä muuta. Yritys toimi aluksi kotona. Koko perhe pakkasi sakariinia, kunnes vuonna 1924 perustettiin Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy yhdessä Adolf Myöhäsen ja Toivo Saaren kanssa. Molemmat yhtiökumppanit kuolivat ennen sotavuosia ja Liukot lunastivat koko leipomon itselleen-
Uutta leipomoa varten hankittiin tontti osoitteessa Kannaksenkatu 13. Tontilla oli toiminut tupakkatehdas ja sen tiloihin siirtyi ensin Agentuuriliike Veikko Liukon sakariinipakkaamo.
Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n uusi ajanmukainen, viisikerroksinen leipomo- ja liikerakennus valmistui 1939.
Lähtö tuli äkkiä. Mutkien kautta päästiin Mikkelin lähelle Harjumaalle, jonne Hilja-rouva lapsineen asettui. Veikko yritti sijoittaa tehtaan henkilökuntaa jonnekin ja saada heille jotakin tekemistä. Oltiin Iisalmessa, Hämeenlinnassa, Savonlinnassa ja monessa muussa paikassa.
Välillä valmistettiin karamellitehdas Nizzan puitteissa tikkunekkuja. Jauhoista oli kova pula, vaikka leipää olsi mennyt määrättömästi mutta sitä jokainen sai vain elintarvikekortilla.
- Kyllä se oli ankaraa aikaa. Kaiken huipuksi mieheni haavottui Mikkelin pommituksissa, kertoo Hilja Liukko 1970-luvun lehtihaastattelussa. Meillä oli suuren perheen kanssa ahdasta siellä Harjunmaalla ja minä odotin kahdeksatta lasta.
Vanhimmat pojat olivat sodassa. Pauli kaatui 21-vuotiaana sodan viime vaiheessa 1944 ja 23-vuotias sairastui vakavasti.
Sodan jälkeen jatkettiin Helsingissä.
Sotavuosien jälkeen löytyi ystävien avulla sopiva leipomon paikka Helsingistä. Entinen ahkera ja välitön viipurilainen henkilökunta haalittiin kokoon ja Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy aloitti täydellä teholla Käpylässä osoitteessa Taivaskalliontie 3.
Elokuun lopulla 1945 Veikko Liukko kuoli hieman alle 50-vuotiaana. Vetovastuu siirtyi Hiljalle.
Veikon kanssa Hilja oli aina keskustellut liikeasioista, joten aivan ummikkona hän ei johtajuutta ottanut. Koulupohjana hänellä oli Punnuksen kansakoulun lisäksi Ida Soinisen talouskouu Viipurissa. Lisäksi hän oli toiminut nuorena Punnuksen koulun käsityönopettajana.
Veikko oli joskus sodan aikana ostanut ravintoloitsija Maija Muinosen kanssa suuren asuintontin Lahdesta. Tätä tonttia Hilja nyt yritti kaupitella saadakseen rahaa leipomon pyörittämiseen mutta kun tontti ei mennyt kaupaksi hän sanoi Maijalle, että rakennetaan siihen talo kun ei löydy halukkaita tontin ostajjia.
Herrat hieman hymyilivät, kun naiset alkoivat hommata asianmukaisia lupia Olli Pöyryn piirtämälle 11-kerroksiselle aravalaitoitetulle osaketalolle. Lupa tuli, talo valmistui, osakkeet myytiin ja herrat eivät enää hymyilleet, ehkä jopa kiittivät. Siellä se talo, "tyttöjen" aikaansaannos seisoo Lahden asematorin laidassa, Marskin patsaan vieressä (Asemakatu 2).
Liiketoiminta laajeni käsittämään mm. Keravan Keksitehtaan ja Helsingissä Kasarmintorin laidan amerikkalaistyyppisen baarikahvilan ja muutaman muun baarin lisäksi Kalevankadun Possen Krouvin. Konditorio Liukko toimi Lappeenrannassa parhaimmillaan neljän myymälä-baarin voimin.
Hilja sai Karjalan Liiton esityksen perusteella talousneuvoksen arvon 1967 ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I-luokan mitalin kultaristein vuonna 1968. Vuonna 1971 tapahtui sukupolven vaihdos ja Ilmari-poika jatkoi toimitusjohtajana.
Hilja ja Veikko olivat yhdessa ostaneet vuonna 1940 Koivikko-nimisen tilan Kerimäeltä, Savonlinnan läheltä. Täsät paikasta muodostui vuosien kuluessa perheen keskeinen yhteinen vapaa-ajan keidas.
Koivikossa on vuosien kuluessa vieraillut mm. Savonlinnan Oopperajuhlien esiintyjiä, niin laulajia kuin kapellimestareitakin. Heidät on Koivikkoon johdattanut Hiljan ja Veikon tytär Eini Liukko-Vaara, itsekin oopperalaulajia.
Laulun lahjan Eini peri Hilja-äidiltään, joka nuorena tyttönä sai isänsä Mikko Suden perustaman Punnuksen nuorisoseuran iltamissa aloittaa piirileikki- ja muut yhteislaulut.
Hilja Marian elämän laulu oli 97-vuoden pituinen.