Panssarilaiva Ilmarisesta ja Väinämöisestä on Eino Penttilä kirjoittanut kirjan vuonna 1986. Panssarilaiva Ilmarisella oli sisaralus Väinämöinen, joka myytiin 1947 Venäjälle osana saksalaissaatavia. Molemmat alukset olivat nk. monitorialuksia, rannikkoaluella liikkuvia tykistölinnoituksia eivätkä soveltuneet avomerellä käytäviin taisteluihin. Panssarilaiva Väinämöinen oli venäläisten sukellusvenemiesten asuntolaivana 1961 ja se romutettiin 1966 Wyborg-nimisenä.
Ruotsinmaalaista sukuperää olevalla Waarojen suvulla on juuret pohjoisessa, Tornionjokilaakson Pellon kylässä. Sieltä suku on lähtenyt etelään ja suurten siirtolaisvuosien aikaan 1900-luvun alkuvuosina Amerikkaan saakka. Yksi Waaroista oli Salomon Waara, yksi kuuden lapsen sisarusparven pojista, joka kouluttautui Torniossa ja Helsingissä 1870-luvulla ensin nahkurikisälliksi ja myöhemmin nahkurimestariksi sekä perusti viisilapsisen perheen ja menestyneen nahkatehtaan Janakkalaan Napialan kylään.
tiistai 29. joulukuuta 2009
Seitsemän minuuttia merellä
Panssarilaiva Ilmarinen tuhoutui 13.9.1941 operaatio Nordwindin seurauksena venäläisen mekaanisen 250 kg trotyyliä sisältävän miinan räjähtäessä aluksen kääntyessä Utön kohdalla takaisin. Miina räjähti sellaisessa paikassa alusta missä eri osastot yhtyivät, jolloin vauriot olivat erityisen suuret. Aluksen kylkeen tuli halkaisijaltaan noin 2,50 m kokoinen aukko, minkä seurauksena alus nopeasti kallistui. Tuhosta on kirjotettu Vilho Heinämiehen kirjoittama kirja Seitsemän minuuttia merellä. Rannikkolaivaston ja panssarilaivan päällikkö Komentaja Erik Ragnar Göransson oli pelastuneiden joukossa. Laivaston komentaja Eero Rahola johti operaatiota ja myös hän pelastui. Ilmarisen miehistöstä on elossa vielä kymmenkunta merisotilasta mm. radisti Tauno Sorsa, joka asuu Turussa. Kirjastossani ovat sekä suomen- että ruotsinkieliset painokset.
maanantai 28. joulukuuta 2009
Napialan Nahkatehdas osa Janakkalan historiaa
Kirjassa Veikko Kerkkonen: JANAKKALAN HISTORIA kirjoitetaan ansiokkaasti Janakkalan historiaa aina vuoteen 1976 saakka. Kirjan on kustantanut Janakkalan kunta ja se on painettu Suomalaisen kirjallisuuden kirjapainossa Helsingissä. Kirjassa on 710 sivua tiiviisti kirjoitettua tekstiä ja paljon kuvia. Janakkalan kunta suunnittelee parhaillaan uuden historiakirjan kirjoittamista.
JANAKKALAN HISTORIA-kirjassa kirjoitetaan Napialan Nahkatehtaasta seuraavasti:
Salomon Waara s. 18.7.1855, k. 11.1.1926 Napialan Nahkatehtaan johtaja 1882 - 1926. Puoliso Julia Wilhelmiina Ölander s. 24.9.1859, k. 7.5.1921. Salomon Waara oli voimakas ja originelli persoonallisuus. Hän oli innostunut hevosmies. Hän piti kisällinsä kurissa, heitä oli kahdeksan. Aamulla aikaisin aloitettiin työt. Vaara oli urheilun ystävä. Täsät oli merkkinä, että hän lahjoitti pokaalin Tervakosken urheiluseuralle kilpailtavaksi juoksussa.
Vuonna 1880 vuokrasi Torniossa oppinsa käynyt nahkurimestari Salomon Waara Napialan kylän Knuutilan tilalta ruotusotamiehen torpan ja perusti nahkurinverstaan. Työ oli luonteeltaan käsityötä, joka tuotti aluksi mäntti- ja parkkinahkaa. Yritystä laajennettiin 1882. Aluksi nahan ja valjaitten myyntiäharjoitettiin markkinoilla, mutta eräässä vaiheessa yrityksellä oli oma myymälä Helsingissäkin. Nahkurinliikkeen ohella harjoitettiin vuosisadan alussa jonkin aikaa suutarinliikettä. Vähitellen muutaman työntekijän nahkurinverstaasta alkoi muodostua tehdasmainen yritys.
1900-luvun puolella Salomon Waaran aloittama nahanvalmistus sai teollisuuden mitat. Salomon Waara kuoli vuonna 1926, minkä jälkeen yritys joutui hänen poikansa Oskari Waaran käsiin. Hänen johtajakaudellaan valmistui uudenaikainen tehdasrakennus vuonna 1938. Yrityksestä muodostettiin osakeyhtiö vuonna 1948. Yritys siirtyi vuonna 1949 insinööri Erkki Vaaran johtoon ( s. 7.6.1924). Tähän saakka yritys on pysynyt Vaaran perheen käsissä. Tehdasrakennusta laajennettiin jonkin verran. Nykyisin (siis v. 1976) tehtaan tuotantoon kuuluvat erilaiset nahkatuotteet, hihnat, valjaat, selkäreput jne.
___________________________________________
Napialan Nahkatehdas lopetti toimintansa vuonna 1991
lauantai 26. joulukuuta 2009
Moster Saga och Arthur till bröllop
Moster Saga, Saga Rakel Matilda Göransson ja Artur Bertil Cederqvist menivät naimisiin 8.12.1945. Muistoksi vihkimisestä he saivat vihkikirkoltaan ja Sagan isän Erik August Göranssonin vihkimänä Jomalan seurakunnalta ruotsinkielisen raamatun, Bibelnin. Kirjanmerkkinauha on edelleenkin todennäköisesti vihkimisestä saakka ollut Pauluksen ensimmäisen kirjeen korinttilaisille kohdalla: 13. Kapitlet Kärlekens lov, rakkauden lupaus. Saga, Marta ja Ragnar olivat sisaruksia keskenään. Kumpikaan heistä, ei Saga eikä Arthur ole Waaroja mutta Göranssonit niveltyvät hyvin voimakkaasti Waaran sukuun. Artur oli syntynyt 1890 ja moster Saga 1904 - mitä pienistä ikäeroista, kun rakkautta riittää, niin, elämän loppuun saakka!
Teini-Martan piirros vuodelta 1920
Marta Göranssonin (vuodesta 1923 Waara) varhainen piirros; säilynyt skissikansiossa vuosikymmenien ajan muiden myöhempien tuotosten kanssa. Piirretty kesäkuussa 1920 - Martan itse ollessa 18-vuotias. Kuva kuitenkin esittää tuntematonta Majia. Marta ja Erik Ragnar olivat sisaruksia; Ragnar yhdeksän lapsen sisaruskatraan vanhin syntynyt 1898 ja Marta syntynyt vuonna 1902.
Erik Ragnar Göransson
Erik Ragnar Göransson isänsä kirkkoherra Erik August Göranssonin piirtämänä vuonna 1931; samoihin aikoihin kun panssarilaiva Ilmarinen laskettiin vesille, johon Erik August sai myöhemmin päällikkyyden ennen sen ajoa miinaan operaatio Nordwindissä tarkoituksena hämätä Neuvostoliittoa. Hämäys oli kaikkiaan turha, sillä Neuvostoliitto ei huomannut hämäystä ja lisäksi laiva upposi kääntyessään takaisin ja todennäköisesti paravaaniin tarttuneen miinan räjähdettyä ja vieden mennessään 291 miestä syyskuun 13. päivänä 1941. Erik Ragnarista tuli Vaara-suvun edustaja mennessään Fanny-Maija Waaran kanssa naimisiin vuonna 1922. Erik Ragnar Göransson säilyi hengissä panssarilaivan upottua, joskin väitetään hänen joutuneen nielemään diesel-öljyä veteen joutuessaan.
perjantai 25. joulukuuta 2009
Kai Vaaran arkikäytön ajannäyttäjä
Kai Vaaraa vuosikymmeniä palvellut tyylikäs täysmekaaninen sveitsiläinen Omega-ajannäyttäjä nahkaisella hien parkkiinnuttamalla hihnalla. Lasi jo käytössä ehtinyt hieman naarmuuntua.
Vuoden vaihtumista odottaessa
IWC-merkkinen taskunauris, jonka Kai Vaara sai isältään Oskari Waaralta jouluna 1953. Täyskultainen tyylikäs sveitsiläinen laatuajannäyttäjä. Kultaisella kelloketjulla.
sunnuntai 20. joulukuuta 2009
Wanha rekikelkka muistelee
Tällä wanhalla rekikelkalla työnnettiin 1920-luvulla ja 30-luvun taitteessa Napialan pihassa Waaran perheen pienimpiä, Erkkiä, Tattaa, ja Pelleä ja vieläpä ainakin 1970-luvun alussa Eini Liukko-Vaaran ja Pellen Satu-tytärtä. Kelkka on entisöity viimeisen päälle Einin ja Kain hyvän juuri edesmenneen perhetuttavan Jussi Laitisen toimesta. Kelkkaa ei ole kuitenkaan tarvinnut museoida: se makoilee Einin uuden Munkkiniemen kodin autotallissa odottaen Einin lähimaaston talvisia rekiretkiä vaikkapa asioinnille läheisiin kauppoihin. Eini kelkkaretkellä ohikulkijan kuvaamana Munkkiniemen talvisessa lumipyryssä maanantaina 21.12.2009!
lauantai 19. joulukuuta 2009
Napiala Oy:n tuoteluettelon kansilehti
Napiala Oy:n tuoteluettelon kansilehti 1980-luvun puolessa välissä. Kannessa tehtaan ja Janakkalan kunnan tunnuseläin ilves, joiden määräksi Suomessa arvioitiin tuolloin vähintään 300 yksilöä. Kuvan on ottanut Korkeasaaren intendentti Ilkka Koivisto, Korkeasaaressa tietenkin. Napiala Oy:n tärkeimmät tuoteryhmät jakautuivat retkeilyssä, metsästyksessä ja urheilussa käytettäviin pääasiassa nahkaisiin tarvikkeisiin ja tuotteisiin.
Sukuhaudan hoitosopimus
Haudalle 275/140/9 - Vaaran sukuhauta Janakkalan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalla on tehty vuonna 1960 haudanhoitosopimus n:o 17 määräämättömäksi ajaksi. Rahaston pääoman korkoa käytetään vuosittain haudan hoitoon, jotka eivät enää vuonna 1989 pelkästään riittäneet haudanhoitokuluihin.
perjantai 18. joulukuuta 2009
Raittiuskilpakirjoituksen kunniakirja
Kai Vaara osallistui 10-vuotiaana vuonna 1941 Toivonliittojen raittiuskilpakirjoituksiin, jonka järjestäjänä oli Suomen Opettajain Raittiusliitto. Osallistumisesta annettiin ylläolevan mukainen todistus. Kiinnitysneulojen monista jäljistä päätellen osallistumistodistus on ollut perheessä näkyvällä paikalla esillä. Raittiuskilpakirjoituksia on järjestetty myöhemminkin; mm. polyteknikot järjestävät niitä keskuudessaan edelleenkin.
Toivonliitto oli monipuolinen harrastusmahdollisuus koulujen oppilaille. Ohjelmassa oli näytelmien valmistusta, juhlia, urheilua, pelejä, laulua, askartelua, "rainojen" katselua. Raittius ja hyvät elämäntavat olivat kuitenkin mukana punaisena lankana ja raittiusjuhliakin pidettiin, kunnes ne vähitellen alkoivat "hiipua" 1970- ja -80 luvulle tultaessa.
Palveluskoiran kunniakirja
Oskari Waaran omistama saksanpaimenkoira Ria osallistui vartiokoirana taisteluihin sodassa 1941 - 1944. "Ylipäällikön, Suomen Marsalkka Mannerheimin käskystä annan tämän kunniakirjan Rian työstä puolustuksemme hyväksi ja uhrimielestänne". Helsingissä 15.5.1945. Puolustusvoimien viestikomentaja kenraalimajuri L. Ekberg.
Puolustusvoimien palveluksessa kuolleiden koirien omistajat saivat muistona ylipäälliköltä kunniakirjan yhtälailla kuin sodissa menehtyneiden sotilaiden omaiset.
keskiviikko 9. joulukuuta 2009
Oskari ja Marta käsikkäin!
Jälleen rakastavaiset Oskari ja Marta; juhlapuvut päällä - kihlajaiset? Silloin olisi vuosi 1922 - hyvin mahdollista. Oskari 35-vuotiaana ja Marta nuorena 20-vuotiaana friiduna.
Exlibris - Eini ja Kai Vaara 1973
Eini Liukko-Vaaran ja Kai Vaaran yhteinen exlibris vuodelta 1973. Kailla jota Pelleksi myös kutsuttiin oli suuri kotikirjasto, kirjakauppias kun oli. Kirjasto sisälsi useita myöhemmin arvokkaiksikin tulleita kustantajien lähettämiä ensipainoksia. Jokaisen omalle mielikuvitukselle jätetään tilaa: vuota, nuotit/partituuri, Einin ja Pellen sivuprofiilit ainakin!
perjantai 4. joulukuuta 2009
Sotakoira
Waaroilla oli aikoinaan Napialassa monta koiraa, tosin yksi kerrallaan. Saksanpaimenkoira, sotakoiraksi koulutettu Ria (patsaassa lukee Turre) joutui sotaan ja kaatui rintamalla - Suomen itsenäisyyden puolesta; muistoksi koirasta jäi kipsinen veistos, joka muistuttaa koiran ja ihmisen välisestä rakkaudesta - nyt Oskari Waaran tyttären Margaretan pojan Jukka Kinnusen hyllyssä arvoisellaan paikalla.
Hyvää itsenäisyyspäivää 2009!
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
Ruusu Hemmingin haudalle 22.11.2009
Hemming Valdemar Salomoninpoika Waara on haudattu Janakkalan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalle. Hemming oli syntynyt 5.8.1881 Janakkalassa ja kuoli 10.6.1958 ollen kahdesti avioliitossa. Ensimmäinen 9.12.1911 solmittu avioliitto Ellen Sofia Nurmen ( syntynyt 7.2.1882 Tuusulassa) ent. Grönbergin kanssa. Avioliitto purkautui vaimon kuoltua 30.11.1938; Ellen on haudattu tähän samaan hautaan. Hemming meni Espoossa toisiin naimisiin 21.12.1941 Hannin, entiseltä nimeltään Hanna Juslinin (syntynyt 13.11.1892 Espoossa) kanssa. Hanni Vaara kuoli vuonna 1968 ja on haudattu myös tähän samaan hautaan. Hemmingillä oli kolme lasta, kaikki ensimmäisestä avioliitosta:
1. Aili Inkeri syntynyt 25.6.1912 Korpilahdella
2. Jorma Hemming syntynyt 4.8.1914 Janakkalassa
2. Veikko Sakari syntynyt 26.01.1918 Hollolassa
lauantai 21. marraskuuta 2009
Kravatti kaulassa purjeveneen ohjaimissa!
Kai Vaara vieraili usein Ahvenanmaalla Marta-äitinsä kotimaassa. Kai veneen ohjaimissa kasvoillaan tyylikkäät aurinkolasit, siistit - asianmukaiset - purjehdusvaatteet olivat tietysti itsestään selvä juttu tuohon aikaan! Purjeveneen omisti Marta Waaran Saga-siskon mies pankkiiri Atte (Arthur) Cederqvist.
Suomen liikemiesten kauppaopisto
Kai Vaara kauppaopiston portailla, Kai suoritti 1950-luvun alussa merkonomin tutkinnon Suomen Liikemiesten Kauppaopistossa, joka sijaitsi tuohon aikaan Fabianinkadulla.
Uusi ajokortin omistaja
Kai Vaara auton ratissa; todennäköisimmin juuri ajokortin saaneena vuonna 1949 kuten kuvastakin näkyy. Auton merkki - no, Bemarinhan merkki se siellä konepellin etureunassa on. Malli sitten ... ?
Nahkatehtaan kirjemerkki
Napialan Nahkatehdas Oy täytti vuonna 1950 70 vuotta, jonka kunniaksi julkaistiin muun muassa oheinen kirjemerkki.
Avioliittokuulutus
Marta ja Oskari Waaran avioliittokuulutus mitä ilmeisemmin Ahvenanmaalaisessa Åland-lehdessä kesäkuussa 1923. Ei ole pahemmin haitannut vaikka Janakkala-nimestä puuttuukin yksi k-kirjain, kun Ahvenanmaalla ollaan.
Marta ja Oskari talvipukineissaan valokuvaajalla
Marta ja Oskari Waara valokuvaajalla talvella 1924. Marta ja Oskari olivat menneet edellisenä kesänä naimisiin; nuori pari vielä!
perjantai 20. marraskuuta 2009
Oskarin ja Martan lapset
Oskari ja Marta Waaran kolme lasta: vasemmalla Margareta, takana Erkki ja oikealla edessä Kai. Kolmas poika lienee naapureita. Susikoira kuvassa katselee Pelleen päin. Kuvan lienee ottanut Oskari-isä. Kuvausvuosi noin 1941. Negatiivi 6 x 9 cm.
Kai Vaara kotiportaillaan
Oskari Waaran toinen poika Kai Vaara kotiportaillaan perheen saksanpaimenkoiran kanssa. Pelle eli Kai oli syntynyt 1931 joten tässä kuvassa lienee noin 10-vuotias; siitä päätellen edellinen kuva kuten tämäkin on noin vuodelta 1940-42. Koira - mikä koiran nimi muuten olikaan, lähti rintamalle puolustamaan isänmaata ja kaatui siellä sotatehtävissään. Perheen rakkaasta koirasta jäi muistoksi kipsiveistos, josta kuva myöhemmin.
Erkki Waara sotilasasussa
Oskari Waaran toinen poika Erkki Waara palveli toisessa maailmansodassa loppuvaiheessa vapaaehtoisena. Hänet oli lähetetty omasta pyynnöstään eturintamalle mutta Marta-äiti sanoi, että pois sieltä rintamalta ja niin hän palveli sen jälkeen puolustusrintamalla. Tässä kuvassa Erkki lienee tosin vielä kotipihallaan sotilaspoikana, käsiase vyökotelossa.
torstai 12. marraskuuta 2009
Oskari, potkukelkka ja Tuomaan markkinat
T:hus 14.12.1922 Marta! Olen juuri tullut Hämeenlinnaan n.s. Tuomaan markkinoille, oli oikein hauska ajaa uudella niin fiinillä omalla reellä. Kuski oli nokalla ja isä ja poika perässä. Aion ostaa Viipurin rinkelin sinulle mutta olet niin kaukana. On niin paljon ostettavaa, ettei tiedä. Kun näkisin sinut jo pian. Minä odotan niin ... joulua. Olen niin kokolailla tyytyväinen elämääni taas. Terv. Ossisi.
Tuomaan markkinat. Niitähän joulun alla vietään taas.
Joutjärven kallioilla
Iloisin tyytyväisin mielin Oskari, Syd. kiitos eilen tulleesta kauniista kuvasta! N:la 11.7.1922.
Näin Oskari romantisoi vuonna 1922 elämäänsä ja kaipuutansa morsiamensa Martan luokse.
Napialan kodissa
Waarojen kotia sisältä katsottuna, tyylikkäitä valaisimia, kauniita viherkasveja -vastasilitetyt pöytäliinat pöydällä; upeat tapettikuviot! Oskari lähettänyt kuvan korttina morsiamelleen Martalle Maarianhaminaan 4. tammikuuta 1923. - kortti päättyy "sydämellisin rakkain terveisin Ossiltasi"
Sydämelliset Onnitteluni!
Sydämelliset Onnitteluni 21 W. rakkaalle morsiamelleni! Lähettää Ossi.
Eipä vaatine enempiä selityksiä; Ossin morsian Marta täytti 21 vuotta maaliskuun 8. päivänä vuonna 1923, naimisiin menivät kesäkuun 16. päivän samana vuonna!
Oskari ja Holger Tampereen messuilla
Oskari Waara ja Holger Göransson. Oskari oli Hokin kanssa tutustumassa Tampereella maatalousnäyttelyyn kesäkuussa 1922 ja lähetti kortin rakastetulleen Martalle Maarianhaminaan. Marta ja Oskari menivät vasta kesäkuussa 1922 naimisiin. Holger kuvassa noin 13-vuotiaana. Tekstiä kortin kääntöpuolelta:
Marta! Tampere 22.6.22. Monet terveiset täältä suurilta juhlilta. Tulimme kahden jälkeen ja koko iltapäivä on kulunut käsityöosastojen katselemisessa. Ai miten paljon kaunista. Niinkuin sinä huomaat on tässä kortissa pari herrasmiestä, viidenminutin poikia. Kun tässä asetun taas kotiin niin pitkällä kirjeellä enemmän. Odotan pian kuulumisia. Lämpimät terveiset Holgerilta ja Oskarilta!
Hmm; mutta mitä ovatkaan viiden minuutin pojat?! - vai miehiä sillä tarkoitetaankin?!
torstai 15. lokakuuta 2009
Pelle, Eini ja Zyndapp Bella
Aurinkolasipäisellä Oskari Waaran pojalla Kai Vaaralla oli 1950-luvun alkupuolella Zyndapp Bella-merkkinen skootteri; väriltään punainen. Tuleva vaimo Eini Liukko-Vaara istuu onnellisena takapenkillä. Kuvan takapuolella lukee viesti kuvaajalta, Pellen veljeltä Erkki Waaralta:
Pellelle! Onko Bella toiminut hyvin? Oletko muistanut kirjoittaa Einille? Monet terveiset toivottaa Erkki.
maanantai 12. lokakuuta 2009
Napiala Oy:n ruskea kirjekuori
Napiala Oy:n ent. Napialan Nahkatehdas Oy:n ruskea kirjekuori kokoa A5. Nahkatehtaan logossa komeili ilves, Janakkalan kunnan tunnuseläin.
Napiala Oy:n osakekirja
Napiala Oy:n osakeissa oli niin kutsuttu lunastuspykälä. Jos joku osakkaista haluaa myydä osakkeitaan on hänen ensin tarjottava niitä hallitukselle, joka tarjoaa niitä muille osakkaille lunastettaviksi.
Napiala Oy:n osakekirja N:o 1o, omistaja Kai Vaara; päivätty 15. joulukuuta 1983. Napiala Oy oli perheyhtiö, jonka kaikki osakkeet olivat Oskari Waaran lasten perheiden nimissä ja omistuksessa.
Asemiesilta Tervakosken Seurahuoneessa
Esiintyikö suomalainen säveltäjä, kapellimestari George de Godzinsky asemiesillassa Tervakosken Seurahuoneella 17.2.1944? Tietenkin. Georgen autogrammi Äitini Margareta Kinnunen os. Vaaran nimikirjoituskirjasta.
Taiteilija, Basso Jaakko Ryhäsen vastaavasti esiintyessä salin täydessä hyväntekeväisyyskonsertissa Tervakosken nykyisellä Seuratalolla 13.04.2002 ja pyytäessäni häneltä nimikirjoitusta äidiltä perimääni kirjaani Jaakko Ryhänen huomasi nimikirjoituskirjassa George de Godzinskyn nimirjoituksen, johon hän tokaisi: "kyllä tähän seuraan nimensä voi kirjoittaa!"
Jaakko Ryhänen Tervakosken Seuratalolla Lions Club Tervakosken järjestämässä heväntekeväisyyskonsertissa 13.04.2002.
Ylimääräinen käyttämätön pääsylippu Tervakosken seurahuoneessa 17.2.1944 pidettävään ASEMIESILTAAN. Sodan aikana kotijoukkojen mielen virkistämiseksi ja rauhoittamiseksi järjestettiin viihdyttäviä iltamia. Järjestäjänä Propaganda-aseveljet ry.
Suomi Filmin välähdyksiä I ja välähdyksiä II Propaganda-Aseveljien järjestämästä George de Godzinskyn johtamasta toivekonsertista ja asemiesillasta Helsingissä 14.2.1942.
tiistai 6. lokakuuta 2009
Eino Waara akvarellistina
Glad och fridfull påsk! tillönskas af Eino Waara. Taitava valokuvaaja ja näin myös piirtäjä Eino Waara on 23-vuotiaana piirtänyt akvarellipääsiäiskortin ja lähettänyt sen kirkkoherra Erik A. Göranssonille (med sin familj) osoitteella Åland, Eckerö prästgård. Kortti on leimattu huhtikuussa 1915; jo silloin Waarat ja Göranssonit olivat tuttuja keskenään. Kortti on varustettu punaisella kolmikielisellä (venäjä, suomi, ruotsi) sotasensuuri-leimalla. Sotasensuuri oli voimassa 1914 - 1917. Postimerkki on löytänyt tiensä jonkun innokkaan keräilijän kokoelmiin. Kortissa on tunnistettavissa Turun leima ja toinen leima on ilmeisesti Ryttylä, josta kortti on lähtenyt liikkeelle. Einon signeeraus kortin kuva-alan oikeassa alareunassa E V.
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Marta ja Oskari pappilassa
Oskarin ja Martan onnellista kuhertelua; Erkki-poika lienee jo syntynyt - kesälomalla Ahvenanmaalla vuonna 1926.
Waaran sisarukset - Pelle, Erkki ja Tatta
Valokuvaaja on saanut mukavan ryhmäkuvan Waaran sisaruksista - kuvassa Pelle vasemmalla merimiespuvussa, Erkki keskellä harkitsevan näköisenä ja äitini Tatta (Margareta) Waara; huomenna 5. lokakuuta tulee 24 vuotta hänen siirtymisestä ajasta ikuisuuteen. Kuvattu noin vuonna 1936. Valokuvaamo Atelier Rasmussen, Tampere; Waaran perhe asui vuosien 1933 - 1937 välisen ajan Pyynikillä, Palomäentie 15:ssa.
Marta Waara ja kaksi vanhinta - Erkki ja Tatta
Marta Waara os. Göransson ja kaksi vanhinta lasta, Erkki (s.1924) ja Tatta (Margareta, s. 1927) valokuvaajalla; Pelle syntyi 1931 - joten kuva on otettu vuoden 1928 paikkeilla.
Valokuvauslaboratoriossa
"Eino Waara tarkastelee lasinegatiivia auringon valoa vasten." Eino Waaran hieno kamera on tallessa; kameralla on oma laatikko, jossa on kokoontaitettava kamera, lasinegatiivipakkaus ja kasetti mihin lasinegatiivi työnnetään ennen kasetin laittamista kameraan.
lauantai 3. lokakuuta 2009
Fanny-Maria (Maija) viettää päiviään
Maija Göransson os. Waara iso kukkakimppu kädessään Rantalassa Janakkalassa; nimipäivät syntymäpäivät?
Maja-Lisa ja Olle (Erik-Olof) Göransson
Ragnarin ja Maijan häät on pidetty - ja lapset syntyneet. Olle on syntynyt 1926 ja Maja-Lisa 1929, joulukuun 10. päivänä, Sibeliuksen syntymäpäivänä! Kuvassa ollaan 1930-luvun alkuvuosina, vuoden 1932 paikkeilla, Maja-Lisa noin kolme vuotiaana ja Olle 6-vuotiaana merimiehen, kuinkas muuten, huivi kaulassaan! Kuva otettu Ahvenanmaalla, Erik August ja Olga Göranssonin pappilan kodin pihamaalla, siellä monet Waarojen kuin Göranssonien lapset viettivät antoisia kesiään!
Oskari ja Dieter
Oskari Waara ja Napialan kesäpoika - Dieter Bauer Wiesbadenista Saksasta; pelkästä kädestä ei vasemmalla olevaa takinpitäjää kylläkään tunnista. Dieter oli kutsuttu perheenseen lähinnä Oskarin Erkki-pojan seuraksi, olivat aikalailla samanikäisiä. Erkki tapasi Dieteriä myöhemminkin.
perjantai 2. lokakuuta 2009
Ensimmäisiä puhelimia Janakkalassa
Graham Bell keksi puhelimen 1876 ja pian se rantautui myös Suomeen: tehtailija Salomon Waara , Ryttylä, Napiala, Uusitalo, Puhelin Janakkala N:o 4.
Paikkakunnalla oli vielä 1880-90-luvuilla telefooniliikenne melko hiljaista. Salomonilla neljäs puhelin Janakkalassa. Yksi todennäköisesti Tervakosken paperitehtaalla, kenelläköhän kaksi muuta?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)