Pello. Harva pellolaisista lienee tietoinen Hämeessä Janakkalan Napialan kylässä vaikuttaneesta nahkatehtailija Salomon Adamsson Waarasta (s.1855) ja hänen pellolaisista juuristaan. Tämä eläkeläisen sukututkimusharrastus tarjoaa silloin tällöin aina yllätyksiä, milloin rapakon takaa, milloin lähempää.
Kotisivujen palautteena sain tässä päivänä muutamana viestin eräältä Salomonin jälkeläisistä. Viestissä kerrottiin olettamus, että sukujuuremme kohtaavat. Asiaa piti tietenkin ryhtyä selvittämään ja yllättäen selvisi, että sukutiedoistani löytyi Salomon, mutta ei kylläkään mitään tietoja Salomonin myöhemmistä vaiheista.
Salomonin vaiheita selvitellessäni jouduin ihmettelemään, miten värikäs ja vaiherikas on mahtanut tuo nuoren miehen tie olla, kun hän 25-vuotiaana nahkurimestarina päätyi perustamaan nahkuriverstaan Janakkalan Napialan kylään.
Salomon oli suvun perimätiedon mukaan kotoisin Pellosta. Hän oli saanut nahkurikisällin opin Torniossa ja suorittanut nahkurimestarin oikeuden antavan ammattiin perehtymisen Helsingissä.
Salomon oli ehtinyt avioitua alle 25-vuotiaana ja muutti sitten nuoren Turusta kotoisin olleen vaimonsa Julian ( os. Ölander) kanssa 1870-luvun lopulla Napialaan.
Salomon perusti Napialan Eskolan tilalta vuokraamansa ruotusotamiehen torpan paikalle nahkaverstaan 1880. Toimeliaan miehen johtama yritys laajeni ajan myötä tehtaan mitat täyttäväksi. Tehdas oli nimeltään Napialan Nahkatehdas Oy.
Salomonin perilliset johtivat tehdasta toistasataa vuotta, aina vuoteen 1992, jolloin teollinen kehitys johti monet suomalaiset nahkan jalostusta harjoittaneet yritykset samankaltaisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi oululainen Åströmin nahkatehdas oli lopettanut jo 1970-luvulle tultaessa.
Salomonin kuollessa 1926 oli tehtaan johdossa jo hänen poikansa Oskar Vaara ja tämän jälkeen Salomonin pojanpoika, Oskarin poika, Erkki Vaara.
Salomon Waarasta sanottiin, että hänestä uhosi luontainen johtajuus ja käskijän lujuus; lyhyehkö mies, mutta pysty ja ryhdikäs - originelli persoonallisuus. Häntä ei aina ymmärretty mutta kunnioitettiin.
Salomon oli kaikesta päätellen ollut legenda jo eläessään. Erityisesti muistetaan hänen joka kesä työväelleen pitämänsä Salomonin päivät, joihin kuului niin torvisoittoa kuin miestä väkevämpää.
Väkevyyttä arvostettiin myös hihassa. Jos joku miehistä pystyi voittamaan ukon väkikartun vedossa, sai hän siitä markan palkinnoksi ja Salomon päivän päätteeksi laulaa kajautettiin yhdessä.
Salomon oli innokas hevosmies ja vanhemmuuttaan jo pyylevöityneen valkopartaisen tehtailijan pankissa käynnit parivaljakolla Hämeenlinnassa oli myös oma rituaalinsa. Perillä käytiin aina Seurahuoneella, missä otettiin myös miestä väkevämpää. Tulomatkalla kajahteli Poika oli Pohjan Torniosta. Ehkäpä tuo Salomonin mielilaulu kertoo, että hän oli ylpeä peräpohjalaisista juuristaan ja halusi sen tuoda myös esille laulussaan. Salomonin isä oli Adam Johansson Waara (s. 1825) Ruotsin Aapuan kylässä ja äiti oli Anna Greta os. Törngren (s. 1815 todennäköisesti Ruotsin Pellossa). Törngrenit ovat alun perin pellolainen sotilassuku. Törngrenin sotilastorppa sijaitsi Väylänmukassa eli nykyisessä Ruotsin Pellossa.
Adam Waaran äidin puoleiset juuret johtavat Jarhoisen ja Kaartisen kyliin ja isän puolelta tullaan Sattajärven ja Kolarin kautta Pellon Kyrön taloon.
Salomonin äiti oli aikaisemmin ollut aviossa Salomon Ollinpoika Lindin kanssa Olgamangista. Lindin suku on lähtöisin Pellon Nivanpäästä Nivan eli Kyllin talosta. Kahdesta avioliitosta lapsia oli yhteensä 11.
Salomonin äiti Anna Greta on Ruotisin väestölaskennassa 1890 kirjattu itsellisenä Ruotsin Pelloon.
-------------------------
Torniojokilaakso-lehti kirjoittaa pitkän tarinan Salomon Waaran vaiheista tämän päivän numerossaan. Jutun on kirjoittanut Pellon läheisyydestä itsekin kotoisin oleva oululainen Esko Orajärvi. Orajärven artikkeli tuo uutena asioina mielenkiintoista tietoa Salomon äidistä ja äidin juurista; Salomonin äiti Anna Greta oli Törngrenin sotilassukua. Samoin Salomonin Adam-isän äidin juurien tiedot Jarhoisen ja Kaartisen kylistä on uutta ennen julkaisematonta tietoa. Orajärvi on perehtynyt sukumme vaiheisiin mielenkiintoisella otteella ja yhteistyö jatkuu; kiitos Esko. Eskon kotisivut, jonka perusteella lähdin epäilemään meidän mahdollista sukulaisuutta. Esko onkin todistanut verisukulaisuutemme. Sukulaissuhteemme selvitys tulee erillisessä jutussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti