Jomalan kirkkoa ja sen ympäristöä 1950-luvulla. Onko näistä kirkkotalleista
enää yhtään jäljellä? Kuva Toivo Anttila.
Jomalan kirkko ja ympäristöä kirkkotalleineen 1930-luvulla.
Erik August Göranssonin öljymaalaus.
Eckerön venevalkamaa 1910-luvulla.
Mitä näillä kolmella kuvalla on yhteistä? Kaksi ensimmäistä kuvaa Jomalan kirkkoa ja sen ympäristöä, tosin ensimmäinen kuva on valokuva ja mitä ilmeisimmin peilikuva, maalauksen asettelu on oikeampi. Mutta: kirkon tallirakennusten samoin kuin Eckerön rannan venevalkaman rakennuksen katot on korsirakenteisia, täysin hävinnyttä rakennusperinnettä Suomessa. Markku Hyvönen kirjoittaa artikkelissaan, jonka on luennoinut 2007 Ruoveden kattokinkereillä - että:
.... ennen teollisesti tuotettuja katteita yleisimmin käytetty katemateriaali oli puu eri muodoissaan; ja kasvimateriaaleista käytetyimpiä ovat olleet myös korsivartiset viljan oljet ja luonnonvarainen järviruoko.
Missä tällaisen katon voi esimerkiksi Helsingin seudulla nähdä osoituksena mallina perinnerakentamisesta? Helsingin Seuraaaressa? Pentalan saaressa? Vai pitääkö mennä rakennusperinteen taitajamaihin, Baltiaan, esimerkiksi Viroon, Saarenmaalle, josta kyseinen rakennusperinne aikoinaan Suomeenkin oli tullut mutta hävinnyt yhtä nopeasti. Baltiassa ja keski- ja etelä-Euroopassa ymmärretään luonnon ja ihmisen elämän tasapaino paremmin kuin täällä pohjoisessa, jossa kaikenmaailman rakennusstandardit, normit tai lait hallitsevat rakentamista. Eihän puurakentamista Suomessa muutenkaan suosita tai edes hyväksytä; puuta ja uusiutuvaa rakennusmateriaalia kyllä riittää. Miksi korsityylinen kattorakenne ei sitten levinnyt Suomeen juuri lyhyttä ajanjaksoa pidemmäksi ajaksi yleiseksi katemateriaaliksi? Markku Hyvösen artikkelia kun lukee pidemmälle sekin selviää:
... Päällispainoisen katon teko on kuulunut lähes joka miehen taitoihin. Sen sijaan alta sidotun katon tekemiseen on tarvittu työtä johtamaan erillinen mestari. Suomessa sitä on nimitetty skoonelaiseksi katoksi. Sama perusrakenne on ollut yleinen Virossa ja nykyiset asuinrakennusten korsikatot eri puolilla Eurooppaa edustavat juuri tätä rakennetta. Suomessa tämä kattotyyppi on ollut harvinainen. Se olisi saattanut aikanaan yleistyäkin, mutta olkikattojen rakentamisen kehittymisen katkaisivat 1800-luvun puolessa välissä pärehöylät, ja vihdoin 1900-luvulla puimakoneet, joiden jäljiltä rukiin oljet eivät enää käyneet katteeksi.
Mutta on ruokokatolla kuitenkin jonkinlainen perinne Suomessa ollut.
... Kun pitkää ruisolkea ei enää ollut yleisesti saatavissa, sitä pyrittiin korvaamaan järviruo´olla. Ruokokaton rakentamisesta on tehty rakennustietokortistoon ohjekorttikin 1943. Ruokokattoja oli jo aikaisemmin käytetty katteena esimerkiksi saaristossa sellaisilla alueilla, jossa ruista ei viljelty. Katteena olkea kestävämmän ruo´on yleistymistä hidasti se, että ruoko piti erikseen korjata kattomateriaaliksi kun ruisoljet tulivat riihessä puidessa ikään kuin kaupan päällisiksi.
Maisemassa ruokokattoja on näkyvimmin ollut saaristojen venevajoissa ja rantahuoneissa. Rantaan aikaisemmin kuuluneiden rakennusten häviäminen ja katemateriaalien muuttuminen vakiotuotteiksi on köyhdyttänyt maisemaa.
Aikoinaan siis esimerkiksi venevajoissa voitiin ruoko- tai korsikattoja nähdä; kun vajat hävitettiin, rantoihin ei saanut enää mitään rakentaa, ei uusiin rakennuksiin enää perinnerakentamista ole haluttu käyttää, maisema on siis oikeasti köyhtynyt. Eikä Eckerön venevalkamaa niin kuin ei Jomalan kirkkotallejakaan tietysti enää ole jäljellä, tuskin edes sitä yhtä Jomalan kirkolle vievän tien reunassa, mikä vielä 1979 oli jäljellä niistä ainakin kuudesta kirkkotallista, mitkä siinä oli vielä ainakin vuonna 1950 tai 1930.
Uusi sukupolvi rakentaa kaiken keinomateriaaleista, muovista ja pellista tai teräksestä, uusiutumattomista raaka-aineista. Ekotuotteet, luonnon omat materiaalit eivät homehdu, hengittävät, ovat ihmiselle terveellisiä luonnostaan. Ruokokatot kestävät huoletta toistasataa vuotta pienellä huollolla ja ympäristöä varjellen - ja rakennusmateriaalia ympäristöstä riittää. Ruo´ot muutenkin täyttävät rannat, sensijaan voisivat olla rakennusten oivana kattomateriaalina. Jäädään odottamaan - tosin varmaankin pitkäksi aikaa. Lisää aiheesta. Suomeen on kylläkin onneksi viime vuosina alettu perustamaan perinnemaisemayhdistyksiä muistuttamaan ajasta ennen meitä, vaalimaan entisaikojen rakentamistyylejä ja -tapota sekä tuomaan niitä tietoisuuteen uudelle sukupolvelle mahdollisena rakentamistapana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti