Vuonna 1880 muuttivat vanhempani Napialaan. Äitini jo ennen syntymääni toivoi minun tytön olevan ja siksipä minä tuotinkin hänelle paljon iloa. Veli minulla jo silloin oli, Hemming, jota Hemmuksi nimitettiin. Hän syntyi v. 1881 elok. 5 pv.
Huolettomat lapsuusvuodet vierivät. Silloin jo sain usein raittiissa ilmassa olla. Voimistuin ja jotensakin terveenä lienen ollut, paitsi noin 6-7 v. ikäisenä jouduin silmälääkärin luokse H:linnaan. Olin useampia päiviä siellä hoidettavana ja aluksi minua peloitti ollessani lääkärin ja sairaanhoitajien käsissä. Toisinaan itkin - - - niin vaikealta tuntui, mutta hyväntahtoinen lääkäri lohdutti ja ilahutti minua puhuen kukoista ja kanoista.
-----------------
Sata vuotta sitten useamman lapsen perheet olivat perin tavallisia ja kuten tänäkin päivänä niin silloinkin sisarukset merkitsivät perheessä paljon, niinkuin Anninkin perheessä ja vaikuttivat esimerkillään monella tavalla aikuiseksi kasvuun. Terveys ei ennen ole ollut niinkuin ei ole tänäänkään itsestään selvä asia. Lapsien sairastelu oli sata vuotta sitten usein hyvinkin vakavaa ja kapaloikäisten sairaudet saattoivat usein merkitä nuoren perheenjäsenen ennenaikaista kuolemaa. Ulkoilman terveyttävään vaikutukseen uskottiin, terveisiin elämäntapoihin uskottiin. Anni toipui kuitenkin silmäsairaudestaan, mikä sairaus tarkasti lienee ollutkaan. Tosin silloin oli Hämeenlinnaan Napialasta matkaa, sinne ei lähdetty ilman erityistä syytä, sairaus oli sellainen syy hakeutua erikoislääkärille lähikaupunkiin, lääkärimatkaan lähdettiin vuodenajasta riippumatta todennäköisimmin hevoskyydillä.
-----------------
Päiväkirja jatkuu ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti