Rakas päiväkirjani II - Anni Vaara

Toivoni olisi se, että nämä vajavaiset katkonaiset muistiinpanot voisivat joinakuina yksinäisinä hetkinäsi puhella Sinulle, rakkaani, vielä sittenkin, kun ainoastaan muistot ovat jäljellä minusta.
Etelä-Hämeessä, Janakkalan Napialassa synnyin v. 1884 lokak. 29 pv. Kotini oli silloinkin jo männikkömetsän laidassa, maantie toisella puolen. Mäen törmällä pari kaunista koivua kesäsin kaunistavat vieläkin koti-tanhuetta ja pellot viljavat maantien molemmin puolin seudun kaunistuksena ovat. Äitini Julia synt. Ölander syntyi Turussa v. 1859 huhtik. 24 pv. ja isäni Salomon Vaara syntyi Pellon kylässä Pohjolassa v. 1855 heinäk. 18 pv.
-------------------
Anni oli perin mielenkiintoinen persoona, hänen aivoituksiaan harvoin tuli edes ystäviensä saati muiden ihmisten kuultaviksi; vain jos niistä oli enemmänkin kiinnostunut saattoi Anni kuulijalle avautua. Päiväkirja kertoo kuitenkin hänen sisintään, ajatuksiaan ihmisen olemuksesta, olosta, ristiriidoista oman minänsä kanssa, lyhyeksi jäävästä ihmisen elämästä maapallolla. Annin päiväkirja on oikeasti paksu mustakantinen vihko, kestävät kannet ja sivuja paljon. Annin päiväkirjoista näkee selvästi, kuinka hän  tajusi elämän rajallisuuden, elämän kallisarvoisuuden ja lähimmäisen rakkauden. Anni luotti siihen mahdollisuuteen, että hänen päiväkirjansa mahdollisesti säilyvät pitkäänkin, tulevat vielä joskus, ehkä vasta sadan vuoden päästä jonkun käteen, tulevat avatuiksi ja luetuksi mahdollisesti syvennytyksi mietteisiin, hetkiin, joissa Anni on itse elämäänsä tai elämänsä yksittäisten hetkien ajatuksia kirjannut seuraaville sukupolville muistiin. Niin on sitten käynytkin, Annin päiväkirjat on hyvässä tallessa; moni ei varmaanaan ole niihin vuosikymmenien aikana arjen kiireiden keskellä ehtinyt tutustua mutta on kuitenkin ymmärtänyt, että nämä kannattaa pitää varmassa tallessa, jos joku niihin haluaa myöhemmin tutustua, tehdä aikamatkan Annin mietelmiin ja elämään. Kiitos Sinulle, joka pidit päiväkirjat tallessa nyt muillekin luettaviksi ja todellakin ajatuksia herättäviksi. Selvästi huomaa, että Annin ei tarvinut keskittyä arjen askareisiin niinkään, vaan ihmisen tuntemuksiin ja asioiden syy-seuraussuhteisiin. Annin käsiala on selvää, äärimmäisen kaunista ja helposti luettavaa; täysin virheetöntä suomea, senaikaista suomea - lukihan hän itsensä opettajaksi Jyväskylän Seminaarissa ja toimi ennen varsinaiseen opettajanuraan ryhtymistään jonkin aikaa kotiopettajana kristillisessä perheessä.
-------------------
Päiväkirja jatkuu ...