keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kirjeitä rintamalta: I

8.1.44     Hyvä Kotiväki!

Kirjoitan taas jonkun rivin sinne kotiin. On lauantai-ilta ja ilta kulunut pikku hiljaa. Olen tullut niin kovin laiskaksikin samoin kuin kaikki muutkin täällä eivät lue yhtikäs mitään. Minun paketille kävi aika surullisesti. Sille, jonka sain kotoa. Vein sen vinttiin ja se oli yli viikon siellä, niin sille ei tapahtunut mitään mutta eilen illalla kävin taas vintillä niin rotat olivat syöneet koko paketin. Onneksi ei ollut suklaata siellä, eikä marmelaadiakaan mutta keksipaketin ne roistot söivät mutta mitäs se, aina vaan viisastuu. Ken olisi uskotut, että ne ovat niin rohkeita ne rotat. Puhu papalle, jos se voisi lähettää yhdet puolipohjat saappaaseen. Ei sen niin paksua tarvitse olla ihan tavallista vaan kyllä hyvä krounikin kelpaa. Pane samaan pakettiin vähän leipää ja voitakin syömistä varten. Voin ei tarvitse olla sellaisessa askissa. Kyllä se ilmankin kelpaa tavallisessa voipaperissakin. Niin ei mulla juuri asiaa ole mutta lähetä vähän voita ja leipää kun ennätät kun rotat söivät edelliset loppuun.

Monet terveiset kaikille    
Erkki
_____________________________________
Talvisodan 70-vuotismuistoa vietetään nyt maaliskuussa. Erkki Vaara, Salomon Waaran pojanpoika, Oskari ja Marta Vaaran vanhin poika "ehti" mukaan rintamalle vaikka ei ihan vielä talvisodassa ollutkaan; kirjeiden sisältö kertoo tunnelmista kaukana kotoa. Erkki oli kirjeen kirjoittamisen aikoihin vuonna 1924 syntyneenä vasta 19-vuotias sotamies, 20-vuotta hän täytti kesäkuun 7. päivänä - aivan eturintamalle hänen ei tiedetä joutuneen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti