Kirjoitan
taas jonkun rivin sinne kotiin. On lauantai-ilta ja ilta kulunut
pikku hiljaa. Olen tullut niin kovin laiskaksikin samoin kuin kaikki
muutkin täällä eivät lue yhtikäs mitään. Minun paketille kävi
aika surullisesti. Sille, jonka sain kotoa. Vein sen vinttiin ja se
oli yli viikon siellä, niin sille ei tapahtunut mitään mutta eilen
illalla kävin taas vintillä niin rotat olivat syöneet koko
paketin. Onneksi ei ollut suklaata siellä, eikä marmelaadiakaan
mutta keksipaketin ne roistot söivät mutta mitäs se, aina vaan
viisastuu. Ken olisi uskotut, että ne ovat niin rohkeita ne rotat.
Puhu papalle, jos se voisi lähettää yhdet puolipohjat
saappaaseen. Ei sen niin paksua tarvitse olla ihan tavallista vaan
kyllä hyvä krounikin kelpaa. Pane samaan pakettiin vähän leipää
ja voitakin syömistä varten. Voin ei tarvitse olla sellaisessa
askissa. Kyllä se ilmankin kelpaa tavallisessa voipaperissakin.
Niin ei mulla juuri asiaa ole mutta lähetä vähän voita ja leipää
kun ennätät kun rotat söivät edelliset loppuun.
Monet
terveiset kaikille
Erkki
Erkki
_____________________________________
Talvisodan 70-vuotismuistoa vietetään nyt maaliskuussa. Erkki Vaara, Salomon Waaran pojanpoika, Oskari ja Marta Vaaran vanhin poika "ehti" mukaan rintamalle vaikka ei ihan vielä talvisodassa ollutkaan; kirjeiden sisältö kertoo tunnelmista kaukana kotoa. Erkki oli kirjeen kirjoittamisen aikoihin vuonna 1924 syntyneenä vasta 19-vuotias sotamies, 20-vuotta hän täytti kesäkuun 7. päivänä - aivan eturintamalle hänen ei tiedetä joutuneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti