Karjalainen nainen pääkaupungin liike-elämän johtoportaissa. Artikkeli Karjala-lehdessä 6.1.1956.
Karjalalle kirjoittanut Ulla Mannonen.
Karjala-lehti 6.1.1956: Vanha karjalainen sananparsi sanoo naisesta seuraavalla tavalla, vaikka se olisikin leikillisellä mielellä sanottua, niin eipä niin pientä leikkiä, jossa ei totta toinen puolta.
Siksi "Naisia on niin monenlaisia, vaan vähän meidän karjalaisten naisten laisia naisia" ja jos keneen, niin juuri johtaja, rouva Hilja Liukkoon tämä sanonta sopii kuin naulan kantaa. Naiseen, joka on omalla työllään ja tarmollaan kohonnut pääkaupungin liike-elämän johtoportaisiin, mutta huolimatta siitä, omaa kaikki ne hyveet joita nykyaika naiselta vaatii.
Iloinen, herttainen, vaatimaton, älykäs ja aina valmis lähimmäistään auttamaan, ja kun vielä lisäämme, työteliäs ja tarmokas, niin ei ole lueteltu yhtään liikaa niitä ominaisuuksia joita rouva Hilja Liukko omaa ja joiden avulla hän, hento nainen on päässyt miesten rinnalle tuonne, jossa aina käydään kiivasta kamppailua.
Rouva Hilja Liukko on syntynyt Karjalan kannaksella, lähemmin sanottuna Muolaan Punnuksen kylässä, kauppias Suden tyttärenä, ja solmi avioliiton v. 1920 kauppaedustaja (Veikko Liukon, toim. huom.) Liukon kanssa, sekä muutti miehensä kotikaupunkiin Viipuriin, jonne v. 1924 perustivat keksi- ja rinkelitehtaan, josta muodostui alku nykyisin niin laajaksi paisuneelle liiketoiminnalle.
Kun sota sitten syttyi ja karkoitti karjalaiset pois kotiseuduiltaan, asettui tehtailijapari Liukko perheineen Helsinkiin, jossa ryhtyivät suunnittelemaan teollisen liiketoimintansa jatkamista perustaen v. 1940 ensimmäisen tehtaansa Lappeenrantaan ja seuraavana vuonna jo toisen Helsingin Käpylään, Taivaskalliontielle.
Mutta "ihminen päättää, Jumala säätää", ja niin kävi tämänkin onnellisesti alkaneen nuoren parin elämässä. V. 1945 kuoli johtaja Liukko itse ja liikelaitokset jäivät kaikki rouva Liukon hennoille hartioille sekä niiden lisäksi kahdeksan alaikäistä lasta.
Mutta rouva Liukko ei pelästynyt eikä murtunut huolimatta siitä, että oli hento nainen, vaan hän tarttuikin miehensä kuoleman jälkeen lujin ottein liikeyrityksensä johtoon kehittäen ja laajentaen sitä edelleen. Hän perusti keksi- ja rinkelitehtaan Hämeenlinnaan v. 1947 ja v. 1949 aloitti taas jo toinen hänen perustamansa toimintansa Keravalla ostetussa uudessa, ajanmukaisessa tehtaassa, johon hän hankki täysin nykyaikaiset ja ajanmukaiset koneet Ruotsista saakka, sekä toi myöskin ammattimiehet niiden asentamista paikoileen valvomaan sekä ruotsinmaalaiset leipurit neuvomaan valmistuksia leipomossa.
Rouva Liukko ei kuitenkaan pysähtynyt tähän, vaan hän avasi v. 1950 Fabianink. 4:ssä nykyaikaisen konditoriamyymälän nimellä "Konditoria Liukko" ja joulukuussa v. 1951 myymälän Mechelininkatu 17:ssä ja v. 1953 helmikuussa myymälän ja baarin Liisankatu 3:ssa sekä v. 1955 heinäkuussa Lapinlahdenkatu 8:ssa.
Mutta näiden Helsingissä olevien tehtaitten ja myymälöidensä lisäksi hän on perustanut myöskin myymälöitä ja baareja Lappeenrantaan. Helmikuussa v. 1953 Pormestarinkatu 6, v. 1955 myymälän Koulukatu 49 ja lokakuussa v. 1955 ja baarin Toikankatu 2:een sekä nyt marraskuussa v. 1955 myymälän ja ja baarin Valtakatu 30:een.
Ja seuratessamme näin rouva Liukon suurpiirteistä ja poikkeuksellista yrittäjämieltä, joka saa monet miehet kateudesta kalpenemaan emme saa unohtaa, että hän on rakentanut myöskin erään toisen karjalaisen naisen Maija Muinosen kanssa Lahteen kaupungin suurimman Arava-talon.
Kuinka hän on kaiken aloittanut ja uskaltanut? ihmettelee moni ja rva Liukko kertoo: "ensimmäinen itse tekemäni kauppa mieheni kuoleman jälkeen oli maatilan osto Kerimäeltä ja siitäpä se on sitten vähän kerrassaan eteenpäin menty".
Monillekin naisille lienee mieluisaa tietää, että rouva Liukon tehtaiden valmisteita myydään jokaisessa Suomen kaupungissa ja viedään myöskin ulkomaille.
KAikkien näiden liiketoimiensa ohella on rouva Liukko kasvattanut ja kouluttanut lapsensa ylioppilaiksi saakka, joista useimmat ovat jääneet työhön äidin liikkeisiin, onpa yksi Liukon tyttäristä huomattu laulajatarkin, esiintynty kymmenissä juhlissa ja radiossa.
Mutta rouva Liukko ei keikesta huolimatta ole mikään johtajatyyppi, kylmä ja harkittu. Ei, hän on lämminsydäminen, avulias nainen, valmis ojentamaan jokaiselle auttavan kätensä sekä hyvin pidetty työläisten puolella, joille hän on kuin äiti, ottaa osaa jokaisen huoliin ja murheisiin. "Kuinka hän kaiken ennättääkin?", olemme kyselleet itsekin häneltä monta kertaa. "Kyllä sitä vain ennättää, kun ottaa kaiken päivän kerrallaan". vastaa hän vaatimattomasti.
Tulkoon vielä mainituksi miesten suhtautuminen rouva Liukkoon. Olimme kerran hänen mukanaan kutsuttuna Helsingin Seurahuoneelle päivälliselle, toisin sanoen meitä oli useampiakin sanomalehti-ihmisiä, ja voi sitä miesten paljoutta, joka pyöri pöytämme ympärillä, sillä jokainen herra halusi, vaikka ei muuta, niin puristaa rouva Liukon kättä, naisen, joka on omalla tarmollaan kohonnut pääkaupungin liike-elämän johtoportaisiin, ja josta monet muut naiset saisivat ottaa esimerkkiä.
Siis: "naisia kun on niin moneksi".
________________________
Ehkä tänä päivänä sanomalehti-reportteri kirjoittaisi naisen ja miehen yrittäjyydestä tasa-arvoisesti, vaikkakin naisyrittäjät tänäkin päivänä erottuvat positiivisesti joukosta. Viipurin Keksi- ja Rinkeli Oy ja Konditoria Liukko eivät ole enää toiminnassa. Vuonna 1945 kylläkin Hilja Liukon lapsista kolme oli jo täysi-ikäisiä, v. 1922 syntynyt Hilkka Pokkinen s. Liukko ja yksi juuri täysi-ikäiseksi yltänyt Pauli Liukko kaatunut kesäkuussa 1944 sekä sodassa sairastunut Kauko Liukko syntynyt 1924.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti