Pyynikin Nahkatehdas, omistaja Oskar Waara

Oskari Waara oli jonkin aikaa 1930-luvulla Pyynikin Nahkatehtaan omistaja. Ajankohta osui samaan aikaan, kun päätös Napialan Nahkatehtaan uuden päärakennuksen rakentamisesta tehtiin, jopa se ehti valmistuakin. Mikä oli Pyynikin Nahkatehtaan toiminta-ajatus, tuottaa erilaisia nahkatuotteita kuin Napialassa vai mahdollisesti eri markkina-alueille? Oliko Oskari Waaralla tarkoitus siirtää nahkatehtaansa kokonaan Tampereelle? Vastauksia saattaa löytyä seuraavasta artikkelista, joka on julkaistu eräässä koko Suomen nahkateollisuuden vaiheita kuvaavassa kirjassa. Osaan kysymyksiin ei varmoja vastauksia ole. Joka tapauksessa Pyynikin Nahkatehtaan omistaminen oli muutaman vuoden päästä Oskari Waaralle kuitenkin ylivoimaista ja hän pyrki siitä tarkoituksella eroon. Pyynikin tehtaalle löytyikin lopulta uusi omistaja ja Oskari palasi Napialaan jatkamaan nahkurin ammattia ja yrittämistä. Luopuminen toisesta tehtaasta saattoi ollakin yrittäjän pelastus: Oskari saattoi keskittyä osaamalleen valjasteollisuuden alalle ja kehittää sitä edelleen. Olihan maassamme vielä 1940-luvulla runsaasti hevosia maanviljelyksessä ja metsäteollisuudessa.
---------------
Napialan Nahkamiehet

Vuonna 1880 perusti Ruotsin Ylitorniossa syntynyt, ensin Torniossa ja sitten eräillä muilla paikkakunnilla nahkurin ammattitaidon hankkinut Salomon Waara nahkimon Janakkalan pitäjään. Hän sijoitti sen Napialan kylään noin 1 km:n päähän Tervajoen rannasta jonkin matkan päähän tunnetusta Tervakosken paperitehtaasta. Sinne hän rakennutti tarpeelliset rakennukset ja laitteet ja kehitti yrityksensä vähitellen neljänkymmenen vuoden aikana nahkatehtaaksi. Sen tärkeimpinä valmisteina olivat mänttinahka ja hevosvaljaat, ompeluhihnat ym.
Perustajan työtä ryhtyi vuodesta 1921 jatkamaan hänen poikansa Oskar Aleksander Waara s. 5.2.1887 Janakkalassa. Käytyään kansakoulun ja kauppakoulua Oskari Waara perehtyi pääasiassa isänsä johdolla nahka-alan ammattisalaisuuksiin niin, että saattoi jatkaa ja kehittää Napialan Nahkatehtaan toimintaa.
Riittävän veden saanti laajennetun nahkatehtaan tarpeisiin tuotti vaikeuksia. Tehdas sijaitsi sitäpaitsi verraten kaukana rautatiestä, 10 km:n päässä lähimmältä Ryttylän asemalta. Muistaen monien tehtaansa Tampereella olleiden asiakkaitten menestymistä kenkäteollisuuden - mutta myös nahkateollisuuden - alalla hän päätteli, että vain Tampereella saattoi yrittäjästä kehittyä suurteollisuuden harjoittaja. Ja niin tämä Napialan toisen polven nahkamies hakeutui tänne.

Oskari Waara siirtyy nahkateollisuuden harjoittajaksi Pyynikille

Lähes vuosisadan neljänneksen ajan Osakeyhtiö Attila oli ennättänyt harjoittaa nahkateollisuutta omistamassaan Pyynikin nahkatehtaassa, kun sen toiminta täällä päättyi. Toukokuun 19. päivänä 1933 Oskari Waara osti Pyynikin tehtaan rakennukset koneineen ja muine laitteineen sekä tontin vuokraoikeuksineen 775.000 markan kauppahinnasta. Vastaanotto tapahtui elokuun alussa. Kaupunki hyväksyi tonttien 4 ja 4a kaupungin VII kaupunginosassa vuokraoikeuden siirron tehtaan uudelle omistajalle. Waaran tarkoituksena oli aluksi siirtää Napialan Nahkatehdas koneistoineen ja laitteineen Pyynikin tehtaaseen.
Syyskuun 5. päivänä 1933 merkittiin kaupparekisteriin toiminimi Pyynikin Nahkatehdas, omistaja Oskari Waara. Tarkoituksena oli ryhtyä harjoittamaan nahkateollisuutta Tampereella. Toiminimen prokuristina oli rouva Martta Regina Waara. Tehtaan teknilliseksi johtajaksi otettiin nahka-alan kokenut ammattimies Arvo Tuominen, joka varhemminkin oli lyhyen aikaa työskennellyt tämän tehtaan teknillisenä johtajana.
Uuden omistajan aikomuksena oli jatkaa tehtaassa pääasiassa pohjanahan mutta myös krominahan valmistusta.
Tehtailija Waaran tullessa pyynikin nahkatehtaan omistajaksi kolmekymmentäluvun alussa vallinnut yleinen maailmanpula ja myös Suomessa vallinnut raskas taloudellinen aika osoitti monilla teollisuuden aloilla selviä helpottumisen merkkejä. Nahkateollisuuden alalla tätä käännettä  parempiin aikoihin jouduttiin kuitenkin vielä odottamaan. Niinpä v. 1936 sekä raaka-aineiden tuonti maahan että teollinen tuotanto nahka-alalla väheni vielä edellisestä vuodesta. Valmista tavaraa jäi yhä myös varastoihin. Kun maan seitsemän suurimman nahkatehtaan arvo vuoden 1935 alussa oli 54.0 milj. markkaa vastaava määrä nousi vuoden 1936 alkuun mennessä aina 91.8 milj. markkaan, viimeksi mainitun summan vastatessa noin 3.135.000.000 nykyistä markkaa.
Tällainen suunta merkitsi myös Pyynikin nahkatehtaan myyntimahdollisuuksien huomattavaa heikkenemistä odotetuista määristä. Ja vaikka sitten viimeksi mainitun vuoden alkupuoliskolla kysyntä hieman vilkastui, muodostuivat vuoden jälkipuoliskon myyntimarkkinat jälleen varsin heikoiksi. Ja valmiin tavaran hinnat pysyivät jatkuvasti hyvin vähän tyydytettyinä.

Pyynikin nahkatehtaan kolmas vaihe päättyy

Nahkatehtaan uuden omistajan aikana valmistus supistui supistumistaan ja lopuksi sen tuotanto rajoittui pääasiassa vain mänttinahan ja valjaiden valmistukseen. Kuorma-autot tulivat yhä yleisempään käyttöön ja hevosvaljaiden tarve ja kysyntä vähentyi vastaavasti. Tehtaan jäädessä laitteidensa suuruuden huomioon ottaen vain vähäiseen käyntiin sen valmisteiden hinnat pysyivät runsaiden kustannusten takia liian korkeina.
Kaikki nämä tekijät ja edellä kerrottu näinä vuosina maan nahkateollisuutta painanut epäedullinen suunta osoittivat pian tehtailija Waaraalle, että hänen valoisat toiveensa Tampereella kehitettävän suurteollisuuden suhteen pettivät.
Yrityksen taloudellinen kestokyky ei ollut mahdollinen, elleivät markkinat aivan perinpohjin muuttuneet. Tehtailijan terveys alkoi myös näissä tuskastuttavissa oloissa horjua. Ja niin hänen oli vajaan neljän vuoden työskentelyn jälkeen luovuttava yrityksestä.
Heinäkuun 12 päivänä 1937 laadituin kauppakirjoin tehtailija Waara yhdessä puolisonsa kanssa myi tehtaan rakennuksineen ja tonttien vuokraoikeuksineen uudelle vasta perustetulle osakeyhtiölle, kuten seuraavasta esityksestämme selviää. Vastaanotto oli tapahtuva huhtikuun 10 päivästä alkaen mainittuna vuonna.
Tehtailija Oskari Waara palasi tämän jälkeen takaisin Janakkalan Napialaan jatkamaan teollista toimintaansa siellä.

Pirkanmaan Nahka Oy

Pyynikin nahkatehtaaseen etsitään uutta yrittäjää.

Esitetystä selviää, että tehtailija Oskari Waara joutui varsin pian Tampereelle siirryttyään kokemaan täällä aloittamansa yrityksen suhteen raskaita pettymyksiä. Tuskin hän oli ennättänyt täällä kolmea vuotta työskennellä, kun oli ryhdyttävä tiedustelemaan ostajaa, joka tyydyttävin ehdoin saattaisi vapauttaa hänet yrityksestä. Tällöin hän kääntyi eräiden muiden ohella diplomi-insinoori Vilho Jänneksen puoleen.
Sortavalassa syntyneenä 1897 Kaario Vilho Jännes - ent. Genetz - tuli ylioppilaaksi tämän kaupungin lyseosta 1917 ja suoritti diplomi-insinöörin tutkinnon Helsingin Teknillisen korkeakoulun kemiallisella osastolla 1922.
Jännes toimi sitten Auran Nahkatehdas Oy:n nahkatehtaan teknillisenä johtajana Aurassa 1923 - 34 sekä yhtiön toimitusjohtajana 1934 - 37. Tehtyään edellisen kymmenluvun lopulla myös ulkomaisen opintomatkan Saksaan hän oli saavuttanut nahanjalostuksen ja nahkateollisuuden alalla pätevän ammattimiehen taidon ja aseman.
Tehtailija Waaran tarjottua Pyynikin tehdasta inisööri Jännekselle tämä ei katsonut itsellään olevan taloudellisia edellytyksiä ryhtyä yksin yritykseen, niin houkuttelevalta kuin tarjous muuten tuntuikin. Se kävi mahdolliseksi vasta, kun hän sai eräitä nahkateollisuuden alalla kokeneita miehiä mukaan suunnitelmiensa taloudellista toteuttamista varten.

Pirkanmaan Nahka Oy:n perustaminen

Suunnitelman toteuttamiseksi insinööri Vilho Jännes oli vuosien 1936 ja 1937 vaihteessa käynyt valmistavia neuvotteluja tammikuun 23 päivänä ja seuranneen helmikuun 3 päivänä 1937 pidettiin Nakkilassa neuvottelutilaisuus, jossa päätettiin perustaa osakeyhtiö, joka ostaisi Pyynikin nahkatehtaan rakennuksineen ja tonntien vuokraoikeuksineen sekä sen kiinteät laitteet ja myyjän sieltä tarjoamat koneet. Samalla sovittiin siitä, että yhtiö ryhtyisi harjoittamaan tehtaassa ainoastaan muuta nahkateollisuutta, mutta ei pohjanahkateollisuutta.
Yhtiön perustava kokous pidettiin 13.2.1937. Uuden yhtiön osakepääomaksi hyväksyttiin 500.000 markkaa jaettuna viiteensataan 1.000 markan suuruiseen nimetylle henkilölle asetettuun osakkeeseen. Hyväksytyn yhtiöjärjestyksen mukaan osakepääoma voitiin korottaa 1.500.000 markkaan. jos osakas halusi luovuttaa osakkeensa jollekulle muulle kuin yhtiön perustajille oli se tarjottava yhtiön tai entisten osakkaiden lunastettavaksi.
Osakepääomasta merkitsi dipl.insinööri Vilho Jännes 300 osaketta, J. W. Suomisen Nhakatehdas Oy:n toimitusjohtaja Leo Suominen, teknillinen johtaja Lauri Suominen ja apulaisjohtaja Leena Suominen sekä insinööri Kurt Stuck ja neiti Lea Suominen - sittemmin Snäll - kukin 40 osaketta.
Yhtiön nimeksi ehdotettiin mm. Pyynikin Nahkatehdas Oy:tä. Siitä päätettiin kuitenkin erinäisistä syistä luopua. Nimitys nahkapirkka oli ammoisista ajoista tunnettu käsityiläiskarvarin käyttämän ammattisanana. Nahkapirkalla tarkoitettiin puusta tehtyä todistetta - joka tällä vuosisadalla tietenkin on vaihdettu paperiseen kuittiin - johon nahkuri merkitsi maalaismiehen parkittavaksi tuomien vuotien määrän. Työn teettäjä luovutti pirkan takaisin saadessaan haltuunsa nahkurin valmiiksi muokkaamat nahat. Ainakin Itä-Suomessa nahkapirkan-nimitys tunnettiin tässä merkityksessä vielä muutamia vuosikymmeniä sitten.
Pyynikin nahkatehdas oli, kuten edellä on kerrottu, toiminut eri vaiheissa kuluvan vuosisadan alkuvuosista lähtien täällä vanhojen pirkkalaisten keskeisellä alueella. Tämä oli niin ollen keskeisintä Pirkanmaata. Mutta niin outo tuo nimi oli, että eräs Tampereelle perustettu liikelaitos kolmekymmenluvun alkupuolella ei pitänyt mahdollisena otta toiminimeensä Pirkanmaata, vaan Pirkkalanmaan, koska pitäjän nimi katsottiin täällä tunnetuksi, mutta Pirkanmaa tuntemattomaksi.
Tämän uuden nahka-alalla toimivaksi suunnitellun yhtiön perustajat, nahka-alan yrittäjiä kaikki, eivät sen sijaan pitäneet tuota monien vielä silloin vieroksumaa nahkurinammattiin liittyvää nimeä sopimattomana. Ja niin sai perustettu yhtiö nimen Pirkanmaan Nahka Oy. Ja nykyisin Pirkanmaan nimi on kelvannut jo koko seudun, jopa itse asiassa maakunnakin nimeksi.
Helmikuun 23 päivänä 1937 kauppa- ja teollisuusministeriö vahvisti Pirkanmaan Nahka Oy:n yhtiöjärjestyksen. Sen mukaan yhtiön tarkoituksena on nahkateollisuuden harjoittaminen ja kotipaikkana Tampereen kaupunki.
Yhtiön hallituksen muodostaa johtokunta, johon kuuluu kolme varsinaista ja kasi varajäsentä, jotka valitaan vuodeksi kerrallaan. Nakkilassa 8.4.1937 pidetyssä lopullisessa perustavassa kokouksessa valittiin johtokunnan varsinaisiksi jäseniksi dipl.insinööri Vilho Jännes, insinööri Kurt Stuck ja toimitusjohtaja Leo Suominen sekä varajäseniksi teknillinen johtaja Lauri Suominen ja neiti Lea Suominen, heistä ensiksi mainittu puheenjohtajaksi ja Leo Suominen varapuheenjohtajaksi. Yhtiön toimtusjohtajaksi valittiin dipl.insinööri Vilho Jännes, joka ssamalla toimii tehtaan teknillisenä johtajana, sekä apulaisjohtajaksi johtaja Lauri Suominen.
Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin ja ilmoitti Tampereen kaupungin maistraatille 9.5.1937 ryhtyvänsä harjoittamaan täällä nahkateollisuutta, kun taas tehtailija Oskari Waara ilmoitti lopettavansa täällä liikkeensä 30.6. alkaen.

Pyynikin nahkatehtaan siirto Pirkanmaan Nahka Oy:lle

Jo vähän ennen Pirkanmaan Nahka Oy:n yhtiöjärjestyksen lopullista vahvistamista tehtailija Oskari Waara yhdessä puolisonsa Martta Waaran kanssa myi ja luovutti perustettavalle yhtiölle 12.2.1937 päivätyin kauppakirjoin tontilla 4a Tampereen kaupungin 7. kaupunginosassa sijaitsevan nahkatehtaan rakennukset vuokraoikeuksineen, kuten edellä on mainittu 140.000 markan kauppahinnasta. Vastaanotto oli tapahtuva 10.4. siten, että ostaja sai tällöin aloittaa koneiden asentamisen ensimmäiseen kerrokseen kuivauslaitteita 1.6. alkaen. Myyjä oli oikeutettu pitämään 1.7. asti rakennuksissa varastojaan ja koneitaan sekä työskentelemään tehtaass asamoin kuin ostajakin.
Toisella samana päivänä allekirjoitetulla kauppakirjalla Waarat myivät Pirkanmaan Nahka Oy:lle 145.000 markan hinnasta tontilla 4 seitsemännessä kaupunginosassa olevat rakennukset tontin vuokraoikeuksineen. Luovutukset tapahtuivat samoin ehdoin kuin tonttia 4a koskenee luovutukset. Kummankin luovutuksen ehtona oli, että ostaja sitoutui olemaan ryhtymättä kahdenkymmenenviiden vuoden aikana valmistamaan tehtaassa valjaita tai valjashihnoja sovittua 50.000 markan sopimussakkoa vastaan.
Vielä laadittiin ja allekirjoitettiin samana päivänä kolmaskin kauppakirja, jolla Waarat myivät ja siirsivät vuokraoikeutensa tontilla 5b samassa kaupungisosassa olevan huvilarakennuksen - ns. haulitehtaan tontin ja asuinrakennuksen - yhtiölle 90.000 markan hinnasta.
Toukokuun 31. päivänä 1937 kaupungin yleisten töiden lautakunnan kiinteistöjaosto hyväksyi vuokraoikeuksien siirrot Pirkanmaan Nahka Oy:lle.
_____________
Oskari Waara hallitsi hevosvaljaat ja hihnat, Tampereella toimiminen olisi ilmeisesti edellyttänyt tuotevalikoiman laajentamista jopa kenkäteollisuuteen saakka ja siihen Oskari Waaran kyvyt tai markkinatilanne ei ollut valmis. Kirjoituksen perusteella on kuitenkin huomioitavaa, että Oskari Waara ei jäänyt ihmettelemään tehtaansa huonoa menestymistä vaan teki päätökset tehtaansa edelleen myymisestä nopeasti. Kyvyt entisestä nahkuriosaamisesta eivät olleet mihinkään kadonneet, joten päätös Napialan uuden tehdasrakennuksen rakentamisesta osui myös sopivaan hetkeen; Napialassa keskitettiin kaikki toiminta yhteen isoon rakennukseen ja tuotevalimoimaa pystyttiin silti laajentamaan markkinoita vastaaviksi. Pirkanaamaan Nahka Oy ei myöskään saanut lupaa sopimusten mukaan valmistaa hevosvaljaita, joten Oskari otti takaisin markkina-asemansa maanlaajuisesti laadukkaiksi tunnetuissa valjas- ja hihnatuotteissa.