Sotamies Erkki Waara muiden valittujen mukana odotti jo heti tammikuun alusta 1943 lähtöä Berliiniin tutkakoulutukseen. Koulutettavat olivat valitut pääasiassa riittävän saksankielen taidon omaavista miehistä, upseeriainesta piti tietysti olla itsestäänselvästi joka miehellä. Odotusaikaa vietettiin Santahaminassa Helsingissä mutta Erkille odotusaika alkoi jo selvästi turhauttamaan, olihan jo kulunut useita viikkoja vuoden alusta, joksi alunperin lähtöä oli suunniteltu tapahtuvaksi. Miehillä oli uudet ehjät varusteet ja niistäkin piti väliaikaisesti vielä luopua. Matkalle kyllä lähdettiin mutta ei vielä tammikuun aikana.
23.1.1943. Heipä hei!
Kirjoitan tässä näin melkein heti lomalta palattuani kirjeen. - Kyllä asiat voi mennä vallan kuperkeikkaa sillä matkasta ei tule mitään. Maanantai aamusta klo 7.00 on entisajan höykky ja harjoitukset tiedossa. Me luovutamme hyvät vehkeemme kaikki pois ja vanhat huonot risat saamme tilalle maanantaista alkaen. Ihan vetäisen hirteen itseni, sillä niin kovasti leikkaa ja keljuttaa. Kai saan vähitellen syötyä voin ja leivät etteivät ne pahene. - Päänsärkyä on ollut koko päivän ja muutenkin niin huono olo, en tiedä tulenko kipeäksi, ehkä on vähän kuumettakin. Iltalomalle tuskin pääsen, jos huomisesta viikon perästä, ehkei silloinkaan vielä. Älkää vaan lähettäkö mitään paketteja. Olen niin kyllästynyt elämääni. Täytyy kai aloittaa lukemaan tykin osia vaan ahkerasti, että jotain osaisi maanantaina oppitunneilla. Lopetan kai taas, olen niin kovin kuitti. Maanantaina koitan taas kirjoittaa voinnistani jotain. Siis näkemiin, Erkki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti