Tervakosken Seuratalolla keilailtiin innokkaasti jo sata vuotta sitten 1910-luvulla. Ehkä ratoja ei ollut yhtä enempää mutta sitäkin innokkaampia keilaajia ylioppilashattu päässään. Tunnistatko kuvan keilaajat? Tervakosken Keilaajissa vuodesta 1962 keilannut nykyinen sihteeri ja Tervakoski Oy:tä 40 vuotta palvellut sekä Waarojen hyvä nuoruuden aikojen ystävä Toivo Hakala kertoo, että keilaratoja vanhassa hallissa oli vain yksi. Keilahalli oli Hakalan mukaan erillinen rakennus, joka sijaitsi aivan Seurataloa vastapäätä. Toivo Hakala oli saanut aikoinaan muistoksi itselleen wanhoilta keilaajilta hallissa käytetyn nykyisiä palloja selvästi pienemmän puupallon mikä valitettavasti ei ole enää tallessa. Vilho Annalan kirja Palanen Tervakosken historiaa (Tervakosken Klubi 1886 -1946) kertoo keilaradasta seuraavaa: Tervakoski-yhtiö rakennutti vuonna 1897 aivan oman rakennuksen toiselle puolelle vastapäätä seurahuonetta. Siinä oli kaksi rataa, joista toinen työväestöä varten. Alussa vuotta 1898, jolloin radat olivat lopullisesti valmiit, nekin annettiin klubin hoitoon. Säännöissä määrättiin, että radat ovat yksinomaan klubin jäsenten ja heidän vieraittensa käytettävänä. Virkailijain radasta oli pelaajan suoritettava maksua, joka alkujaan oli 60 penniä tunnilta, mutta alennettiin pian 30 penniin ja työväestön radasta 30 pennistä 20 penniin. Keilaradat herättivät suurta mielenkiintoa ja olivat iltaisin ja sunnutaisin alituisesti käytössä. Mutta kun vuonna 1891 valmistunut koulutalo rupesi jo vuosisadan vaihteessa käymään ahtaaksi ja tilanne paheni vuosi vuodelta, oli joko laajennettava koulutaloa tai sijoitettava osa opetustoimintaa muualle. Tehtaan johto päätti vihdoin vuonna 1910 uhrata keilaradat koulun hyväksi. Toinen osa suunniteltiin voimistelusaliksi, toinen alakoulun luokkahuoneeksi. Kun tieto tästä ratkaisusta levisi, otettiin asia esille klubin yleisessä kokouksessa tammikuussa 1911. Asiasta syntyi vilkas keskustelu, joka kuvastaa erikoista kiintymystä tähän ajanvietepaikkaan. Päätettiin esittää isännöitsijälle klubin harras toivomus, että keilaratoja ei hävitettäisi, koska keilan heitto "on hyvin tarkoitustaan vastaavaa urheilua sekä muuten hyvin huvittavaa ajan viettoa". Pöytäkirjassa mainitaan edelleen, että jo edellisen isännöitsijän, insinööri Westerlundin aikana sama suunnitelma oli ollut esillä, mutta tämä oli päättänyt antaa keilaratojen olla koskematta. Mutta ponnistuksistaan huolimatta klubin ei onnistunut keilaratoja pelastaa. Isännöitsijä Degerman ilmoitti konsuli L. Waseniuksen ratkaisseen asian koulun eduksi eikä hän voinut päätöstä muuttaa. Kesällä 1911 keilaradat hävitettiin ja rakennus luovutettiin opetustarkoituksiin.
Valokuva: Eino Waara: lasinegatiivi 9 x 12 cm.
Valokuva: Eino Waara: lasinegatiivi 9 x 12 cm.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti