Amiraalivene Ilmarinen

Amiraalivene Ilmarisen kunnostamisesta  on vastannut kouluttaja 

Juha Rautavaara ja projektin suojelijana toimi Pertti Arajärvi.

Panssarilaiva Ilmarisen amiraalivene löytyi 2000-luvun alussa melkein sattumalta eräältä pohjanmaalaiselta takapihalta hyvinkin umpilahonneena, jopa lähes tuhoutuneena. Vuosien ulkosäilytys taivasalla ei voinut tehdä veneelle hyvää. 11 metriä pitkälle ja 2,5 metriä leveälle veneelle haaveiltiin kuitenkin  mahdollisuutta tulla kunnostetuksi ja jopa merikelpoiseksi PR-käyttöön soveltuvaksi veneeksi. Veneen kunnostusprojekti päätyi Sovinto ry:lle, joka aloitti veneen kunnostuksen syksyllä 2004. Veneen kylkilaudoitus oli erittäin pahoin rapistunut ja se päätettiin pääosin uusia. Veneen kolmesta osasta muodostunut köli uusittiin. Alkuperäistä veneestä ei tainnut juuri jäädä jäljelle kuin selkälauta, johon uusi köli kiinnitettiin, tosin kylläkin osa kylki- ja pohjalaudoista oli päätetty jättää alkuperäiseen käyttöönsä. Veneen kaaaripuut uusittiin kokonaisuudessaan samoin koko kajuuttarakennelma rakennettiin täysin uusiksi vanhojen valokuvien perusteella. Veneen alkuperäisiä piirustuksi ei tiettävästi ole löydetty. Kaiken lisäksi vene sai uuden meridieselin siinä toivossa, että se joskus valmistuttuaan pääsisi merille omaan elementtiinsä. Edustuskelpoista alusta amiraaliveneestä ei kuitenkaan tullut; se laskettiin kesäkuun alussa  2007 kunniakkaasti veteen ja uudelle neitsytmatkalleen mutta pian sen jälkeen vene telakoitiin ja on siirtynyt jo muutama vuosi sitten turkulaisen Forum Marinum- merimuseon näyttelyesineeksi. Vasta neitsytmatkalla pystyttiin havaitsemaan, että potkuriakseli ei pyöri tasaisesti ja värisee. Vanhojen kylkilautojen väri ja kunto poikkesi uusista huomattavasti,  joten vesirajan alapuolinen osa päätettiin päällystää lasikuidulla ja maalata vihreäksi. Miten lasikuitu ja vuosikymmeniä vanha puu suhtautuu toisiinsa? Huonosti, lasikuitu ei kestä minkäänlaisia rasituksia ilman että sen pinta repeää. Nyt viimeistään oli selvää, että merikelpoista alusta ei vanhasta amiraaliveneestä saada. Olisiko mahdollisesti kannattanut ottaa jokin merimuseo jo alusta saakka yhteistyökumppaniksi entisöintityölle? Olisiko vene kannattanut säilyttää siinä kunnossa kuin se löytyi, eräänlaisena argeologisena kappaleena muistona osana Suomen merihistoriaa? Loistokasta tulevaisuutta sille ei kuitenkaan tullut kuten alunperin oli suunniteltu. Mutta amiraalivene saa Turussa Suomen hienoimmassa merimuseossa arvoisensa säilytyspaikan, jossa sitä voi käydä tutkimassa ja ihailemassa - muistella minkälaisia amiraalimatkoja sillä onkaan 1930-luvulla ja 40-luvun alussa tehty.