Punnuksen tyttö Hilja Maria Liukko

Sotia edeltäneen ajan Punnuksen kylä sijaitsi keskellä Kannasta Muolaan pitäjän koilliskulmassa. Sieltä on myös kahdeksan lapsen äiti ja yrittäjä Hilja Liukko s. Susi kotoisin.  Kannas eikä Viipuri ollut kuitenkaan kuin hetken kotiseutuna, kun sota tuli väliin. Talvisota verotti pitäjiä, talot poltettiin, monen koti tuhoutui. Välirauhan jälkeen osa asukkaista sai palata kotiinsa, jos se vielä oli olemassa mutta viimeistään 1944 sodan päätyttyä sieltä oli lopullisesti lähdettävä. Sitä ennen Hilja oli tutustunut jo 1910-luvun lopulla kiertävään kauppiaaseen Veikko Liukkoon. Hilja Liukko sai elää pitkän elämän ja elämään mahtui monenlaista yrittämistä, isoa perhettä ja paljon iloa. Huomioitavaa on myös, että Hilja Liukko teki runsaasti hyväntekeväisyystyötä, mikä on koitunut yhteiskunnan ja meidän kaikkien hyväksi. Punnuksen Kyläkirjatoimikunta on kirjoittanut vuonna 2004 kirjan Punnus - puoli pitäjää, jossa kerrotaan  Hilja Liukosta ja hänen perheensä vaiheista.

Vähän ennen joulua 1919 tuli Punnuksen kyläkauppiaan Mikko Suden kauppapuotiin jälleen kerran Viipurista, Tukkuliike Svartsröm & Drockilan nuori kauppamatkustaja Veikko Liukko. Eikä hän tullut tällä kertaa mitään kaupaamaan vaan hän tuli kihlaamaan talon tyttären, 18-vuotiaan Hilja Marian, ja kihlalahjaksi Veikko toi kultamedaljongin, jota Hilja Maria kantoi kaulassaan lähes 80 vuotta.
Häät vietettiin seuraavana vuonna 1920 ja nuori perhe asettui asumaan Viipuriin, jonne Veikon työnantaja oli järjestänyt neljä huonetta ja keittiön käsittävän asunnon.
Nuori perhe kasvoi vuosi vuodelta, eivätkä kaupparatsun tulot enää tahtoneet piisata ja niin Veikko perusti Agentuuriliike Veikko Liukon, mikä toimitti hiivaa, teetä, sakariinia ja ynnä muuta. Yritys toimi aluksi kotona. Koko perhe pakkasi sakariinia, kunnes vuonna 1924 perustettiin Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy yhdessä Adolf Myöhäsen ja Toivo Saaren kanssa. Molemmat yhtiökumppanit kuolivat ennen sotavuosia ja Liukot lunastivat koko leipomon itselleen-
Uutta leipomoa varten hankittiin tontti osoitteessa Kannaksenkatu 13. Tontilla oli toiminut tupakkatehdas ja sen tiloihin siirtyi ensin Agentuuriliike Veikko Liukon sakariinipakkaamo.
Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n uusi ajanmukainen, viisikerroksinen leipomo- ja liikerakennus valmistui 1939.
Lähtö tuli äkkiä. Mutkien kautta päästiin Mikkelin lähelle Harjumaalle, jonne Hilja-rouva lapsineen asettui. Veikko yritti sijoittaa tehtaan henkilökuntaa jonnekin ja saada heille jotakin tekemistä. Oltiin Iisalmessa, Hämeenlinnassa, Savonlinnassa ja monessa muussa paikassa.
Välillä valmistettiin karamellitehdas Nizzan puitteissa tikkunekkuja. Jauhoista oli kova pula, vaikka leipää olsi mennyt määrättömästi mutta sitä jokainen sai vain elintarvikekortilla.
- Kyllä se oli ankaraa aikaa. Kaiken huipuksi mieheni haavottui Mikkelin pommituksissa, kertoo Hilja Liukko 1970-luvun lehtihaastattelussa. Meillä oli suuren perheen kanssa ahdasta siellä Harjunmaalla ja minä odotin kahdeksatta lasta.
Vanhimmat pojat olivat sodassa. Pauli kaatui 21-vuotiaana sodan viime vaiheessa 1944 ja 23-vuotias sairastui vakavasti.
Sodan jälkeen jatkettiin Helsingissä.
Sotavuosien jälkeen löytyi ystävien avulla sopiva leipomon paikka Helsingistä. Entinen ahkera ja välitön viipurilainen henkilökunta haalittiin kokoon ja Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy aloitti täydellä teholla Käpylässä osoitteessa Taivaskalliontie 3.
Elokuun lopulla 1945 Veikko Liukko kuoli hieman alle 50-vuotiaana. Vetovastuu siirtyi Hiljalle.
Veikon kanssa Hilja oli aina keskustellut liikeasioista, joten aivan ummikkona hän ei johtajuutta ottanut. Koulupohjana hänellä oli Punnuksen kansakoulun lisäksi Ida Soinisen talouskouu Viipurissa. Lisäksi hän oli toiminut nuorena Punnuksen koulun käsityönopettajana.
Veikko oli joskus sodan aikana ostanut ravintoloitsija Maija Muinosen kanssa suuren asuintontin Lahdesta. Tätä tonttia Hilja nyt yritti kaupitella saadakseen rahaa leipomon pyörittämiseen mutta kun tontti ei mennyt kaupaksi hän sanoi Maijalle, että rakennetaan siihen talo kun ei löydy halukkaita tontin ostajjia.
Herrat hieman hymyilivät, kun naiset alkoivat hommata asianmukaisia lupia Olli Pöyryn piirtämälle 11-kerroksiselle aravalaitoitetulle osaketalolle. Lupa tuli, talo valmistui, osakkeet myytiin ja herrat eivät enää hymyilleet, ehkä jopa kiittivät. Siellä se talo, "tyttöjen" aikaansaannos seisoo Lahden asematorin laidassa, Marskin patsaan vieressä (Asemakatu 2).
Liiketoiminta laajeni käsittämään mm. Keravan Keksitehtaan ja Helsingissä Kasarmintorin laidan amerikkalaistyyppisen baarikahvilan ja muutaman muun baarin lisäksi Kalevankadun Possen Krouvin. Konditorio Liukko toimi Lappeenrannassa parhaimmillaan neljän myymälä-baarin voimin.
Hilja sai Karjalan Liiton esityksen perusteella talousneuvoksen arvon 1967 ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I-luokan mitalin kultaristein vuonna 1968. Vuonna 1971 tapahtui sukupolven vaihdos ja Ilmari-poika jatkoi toimitusjohtajana.
Hilja ja Veikko olivat yhdessa ostaneet vuonna 1940 Koivikko-nimisen tilan Kerimäeltä, Savonlinnan läheltä. Täsät paikasta muodostui vuosien kuluessa perheen keskeinen yhteinen vapaa-ajan keidas.
Koivikossa on vuosien kuluessa vieraillut mm. Savonlinnan Oopperajuhlien esiintyjiä, niin laulajia kuin kapellimestareitakin. Heidät on Koivikkoon johdattanut Hiljan ja Veikon tytär Eini Liukko-Vaara, itsekin oopperalaulajia.
Laulun lahjan Eini peri Hilja-äidiltään, joka nuorena tyttönä sai isänsä Mikko Suden perustaman Punnuksen nuorisoseuran iltamissa aloittaa piirileikki- ja muut yhteislaulut.
Hilja Marian elämän laulu oli 97-vuoden pituinen.