Tauno Sorsa ja Lauri Pätäri istuvat, heidän takanaan oikealla Esko Wallin
- kolme elossa olevaa panssarilaiva Ilmarisen miehistön jäsentä.
Tykkimies Esko Wallin on yksi kolmesta elossa olevasta syksyllä 1941 uponneen panssarilaiva Ilmarisen miehistön jäsenestä. Esko pitää syksyn 2011 70-vuotismuistojuhlan jälkeen tiiviisti kirjeitse yhteyttä panssarilaivan tuhon aikaisen päällikön Ragnar Göranssonin nyt jo yli 80-vuotiaaseen Maja-Lisa -tyttäreen.
Mitä muistoja Esko Wallinilla on Ragnar Göranssonista? Esko kirjoittaa: "olin saanut siirron helmikuun 2. päivä vuonna 1941 alokasajan päätyttyä panssarilaiva Ilmariselle. Isäsi ja laivan päällikkö oli tietysti nuorelle 19 vuotta täyttäneelle tykkimatruusille varsin kunnioitusta herättävä henkilö ja näin ollen ehkä aika etäinenkin. Sattumalta jouduin kaksi kertaa avainvartioon, joka sijaitsi amiraaliosaston käytävässä eli päällikön hytin vieressä. Suoriuduin asiaan kuuluvasta ilmoituksesta päällikölle nähtävästi ensimmäisellä kerralla kiitettävästi, koska toisella kertaa hän osoitti, ettei ole tarpeellista. Sodan alkaessa ja jatkuessa heinäkuun 17. päivä Ilmarinen joutui ankaran pommituksen kohteeksi ollessamme Högsårassa. Meistä neljä silloin haavoittuneet vartiomoottorivene toi Turkuun keskussairaalaan, missä Ruuda menehtyi ja Arvo Saaren sekä Paavo Laitisen vammat vaativat pidempää sairaalassa oloa. Valitettavasti Saaren kohtaloksi muodostuivat hauraat syysjäät. Olin ainoa joka palasi laivalle elokuun lopulla tuipumislomaltani. Mieleeni on jäänyt eräs tapaaminen kannella, kun tervehdin isääsi, hän seisahtui ja jäi tiedustelemaan miten olen toipunut. Pidin sitä hyvin huomion arvoisena"
Esko Wallinin allekirjoitus 18.1.2012 päivätyssä kirjeessään Ragnar Göranssonin
tyttärelle Maja-Lisa Saloseselle s. Göransson.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti