Eini Liukko-Vaaran ura lähti mukavasti liikkeelle vuoden 1963 Suomen Kansallisoopperassa esitetyn Aidan siivittämänä.
Tervakosken Kaiku oli vuosikymmeniä 1920-luvulta alkaen pitkään merkittävä viikottain ilmestynyt paikallislehtinen. Vuoden 1963 numerossa 43 oli pitkä artikkeli oopperalaujalatar Eini Liukko-Vaarasta:
Tervakoskelaisen laulajattaren loistava debyytti Kansallisoopperassa.
Luettuani jokin aika sitten pääkaupungin lehdistä Kansallisoopperassa vietetyn Verdin 150-vuotisjuhlanäytännön loistavasta, persoonallisesta Aidasta, joka ei jättänyt ketään kuulijaansa kylmäksi ja jolle pääkaupungin musiikkiarvostelijat toivottivat "pikaisiin kuulemiin", koputin Napialan Nahkatehtaalla myyntipäällikkö Kai Vaaran ovea haastattelun toivossa.
Voiko tämä herttainen, välitön ovenaukaisija olla tuo ensi-iltayleisön Aida! Haastattelupyyntöön suostuttiin tyttömäisellä välittömyydellä, ja ennenkuin ehdin kunnolla alkuunkaan, höyrysi jo kuuma kahvi mokkakupeissa.
Kahvia juodessamme sain tietää, että laulajatar Eini Liukko-Vaara on syntyisin viipurilaisia, lauleskellut jo pienestä tytöstä lähtien, mutta aloittanut sittenlauluopinnot vakavammassa mielessä Helsingissä rouva Ester Raskin oppilaana vuonna 1954, mikä opiskelu johti sitten ensi konserttiin pääkaupungin konservatoriossa viisi vuotta myöhemmin.
Tämän jälkeen seurasivat vuodet Sibelius-Akatemiassa Jolanda di Maria Petriksen oppilaana kolme vuotta. Kahvia lisää kaataessaan jatkaa haastateltavani eloisasti ja hymyilevänä: - Tarmokkaan ja vaativan opettajani johdolla harjoittelin mm. muutamia Verdin Aidan aarioita, mutta vasta Savonlinnan Musiikkipäivillä 1962 jouduin Wienin Valtionoopperan professorin Karl Hudezin ja kamarilaulaja Peter Kleinin ohjauksen alaisena syventymään Aidan kahteen oopperakohtaukseen myös näyttämöllisesti. Tutustuttuani opettajani Petriksen opastuksella koko Aida-oopperaan uskaltauduin opettajani kehoituksesta koelaulantaan oopperan johdolle tämän vuoden keväällä. Kun koetilaisuuden jälkeen oopperan johtaja Alfons Almi tiedusteli, mitä oopperaa haluaisin laulaa, vastasin empimättä: "No tätä Aidaa tietenkin", koska se oli jo tullut minulle erittäin läheiseksi ja rakkaaksi. "Palataan asiaan myöhemmin", oli oopperan johtajan vastaus - ja siihen palattiinkin mielyttävällä tavalla. Sain kutsun oopperan avajaisiin 12. päivänä, ja tiivis harjoitus alkoikin heti seuraavana päivänä jatkuenkin niin tiiviinä, että ainoastaan viikonloppuisin saatoin käydä kotona Tervakoskella.
- Oli erittäin mielyttävä työskennellä ohjaaja Lauri Juhani Ruuskasen alisena ja tuntea myös suurta sydämmellisyyttä ja auttamishalua koko mukana olevan oopperahenkilökunnan taholta. Lisää harjoitusta sain esiintymällä oopperajohtajan suosittelemana Tampereen kaupunginorkesterin solistina yhdessä Maiju Kuusojan ja Pekka Nuotion kanssa Verdin 150-vuotisjuhlakonsertissa.
- Miltä tuntui lauantai-iltana viikko ennen Aida-oopperan alkua pukuhuoneessanne - kysyin uteliaana ensi-iltaa ajatellen.
- Tunnustaa täytyy, että odottaminen esiripun aukeamiseen saakka oli vähemmän miellyttävää mutta astuessani näyttämölle tunsin jo suurta helpotusta.
- Entä kun kaikki oli onnellisesti ohi?
- Tunsin vain syvää kiitollisuutta ja puhdasta onnea. Näissä "Niilin-tunnelmissa" olenkin elänyt ensi-illan jälkeiset päivät.
Uskalsin raottaa hiukan tulevaisuuttakin kysymällä, mitä on tulevaisuudessa odotettavissa. Sain tietää, että Aidan toinen esitys on tänään ja myöhemmin toivottavasti uusia oopperaosia.
Vilkaisen kirjastohuoneessaan istuvaa, kirjaan syventynyttä laulajattaren aviomiestä, myyntipäällikkö Kai Vaaraa, ja uskalla talon emännältä tiedustella, miten nämä "Niilin-tunnelmat" ovat vaikuttaneet aviomieheen - ja vastaus tuli empimättä: "Ettekstyö näe, eiks hää oo jo vähä muuttunut egyptiläise näköseks ..."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti