Näytetään tekstit, joissa on tunniste Toini Koivisto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Toini Koivisto. Näytä kaikki tekstit

lauantai 24. syyskuuta 2011

Åland - ruiner från Kastelholm


Åland - ruiner från Kastelholm.

Kastelholman linnan rauniot olivat tosiaan pelkkä raunio vielä 1920-luvulla. Postikortin kääntöpuolella lukee: Åland - ruiner från Kastelholm. Vuotta ennen naimisiinmenoaan Oskari Waara kirjoittaa Martalleen: Åbo 7.6.22. Marta hyvä! Olemme onnellisesti päässeet Turkuun ja tunnemme itsemme entistä iloisemmiksi. Aurinko paistaa niin lämpimästi tähän lehmusten varjostamaan kirkkopuistoon. Holger ja Oskar istuvat tyytyväisinä katsellen kaikkea kaunista mitä kauniin Aurajoen rehevät rannat voivat meille suoda. Me odotamme pääsevämme pian kaivattuun kotiimme. En koskaan unohda käyntiäni kodissasi. Kiitos teille kaikille, eniten itsellesi. Kun palaamme kotiin niin sitten enemmän.Lämpimät terveiset Holger ja Oskar.
-------
Oskari Waara kävi varmaankin hakemassa kirkkoherra Erik August Göranssonin perheestä Martan nuoremman veljen Holgerin Ahvenanmaalta Maarianhaminasta Napialaan kesää viettämään. Samalla matkallaan hän teki ilmeistä tuttavuutta Martaan. Napialan kautta Holger sitten myöhemmin 1930-luvun loppupuolella tutustui tulevaan vaimoonsa Toini Koivistoon, joka oli tullut Kuopion läheltä Waaran perheeseen piikomaan ...  Jo kymmenluvun alkuvuosina oli Oskarin vanhempi veli kansakoulunopettaja Eino Waara ollut Göranssonin perheessä vastavuoroisesti kesävieraana. Mielenkiitoisia tarinoita!
-------
Kastelholman linnan rauniot on tänä päivänä restauroitu lähes alkuperäisen tyyliseksi linnaksi ja on huomattava matkailukohde Ahvenanmaalla.

sunnuntai 7. helmikuuta 2010

Chevrolet kestotestissä!



Waaran perheen 1930-luvun mallinen  upea  Chevrolet kestotestissä Napialan pihalla. Kuvassa vasemmalta Margareta, Pelle, Erkki Vaara. Nyt on kuvassa sitten perheen kotiapulainen Toini Koivisto, joka meni 1940-luvulla naimisiin lasten äidin Marta Vaaran Holger-veljen kanssa. Perheessä oli tuolloin lemmikkinä bernhardin paimenkoira, joka tässä on Toinin ohjaksissa. Paimenkoiraa perheessä varmaan tarvittiinkin. Paimenkoiralle vietiin peräti pesuvadilla ruokaa, sen verran nälkäisä koira oli! Koiran paikka oli kuitenkin tehtaan vieressä, jonne ruokaa vietiin, koska Margareta-tytär oli melko astmaattinen eikä voinut juuri koiran läheisyydessä olla.