Nuori, kaunis ja soreavartaloinen Hilkka Pokkinen s. Liukko 19-vuotiaana tyttönä Viipurin maisemissa. Kuva on otettu välirauhan aikaan keväällä 1941. Hilkka viettää nyt tammikuussa 2012 90-vuotisjuhliaan. Onnea Hixu!
Ruotsinmaalaista sukuperää olevalla Waarojen suvulla on juuret pohjoisessa, Tornionjokilaakson Pellon kylässä. Sieltä suku on lähtenyt etelään ja suurten siirtolaisvuosien aikaan 1900-luvun alkuvuosina Amerikkaan saakka. Yksi Waaroista oli Salomon Waara, yksi kuuden lapsen sisarusparven pojista, joka kouluttautui Torniossa ja Helsingissä 1870-luvulla ensin nahkurikisälliksi ja myöhemmin nahkurimestariksi sekä perusti viisilapsisen perheen ja menestyneen nahkatehtaan Janakkalaan Napialan kylään.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy. Näytä kaikki tekstit
tiistai 17. tammikuuta 2012
keskiviikko 11. elokuuta 2010
Maija Muinonen ja hotelli Marski Viipurissa
Lehtileike 1990-luvun lopulta karjalaisen siirtoväen liiketoimista Lahden seudulla.
Lahti ja Lahden seutu on karjalaisen siirtoväen runsaasti asuttamaa. Alunperin karjalainen, Viipurista kotoisin ollut Maija Muinonen oli Hilja Liukon hyviä ystäviä jo Viipurin ajoilta. Maija Muinonen oli samanlainen bisnesnainen kuin Hiljakin, kun tuli hyvä sijoitustilaisuus, niin siihen osattiin heti tarttua eikä jääty jahkailemaan. Niin tapahtui myös Lahdessa, jossa tarmokkaat ja aikaansaavat rouvat yhdessä rakennuttivat Suomen suurimman Arava-lainoitetun kerrostalon Asemakatu 2:een aivan rautatieaseman läheisyyteen. Paikalle suunniteltiin aluksi hotellia ja ravintolaa Viipurin menetyksiä korvaamaan mutta asuintalo sinne sitten tulikin. Karjalainen siirtoväki oli muutenkin aikaansaavaa väkeä Lahdessa, Asemakadun lisäksi karjalaista osaamista ja rakentamistaitoa oli myös Hämeenportti, Karihovi, Suojalinna ja Starkjohannin liiketalo. Maija Muinonen joutui lähtemään muun siirtoväen kanssa kaksi kertaa Karjalasta, Viipurin kodistaan ja liiketoiminnat jäivät sinne. Maija ei kuitenkaan ollut Hilja Liukon kanssa Lahden 11-kerroksisen asuintalon rakennuttajina aivan noviiseja liikenaisia: Viipurissa Maija omisti Marski-hotellin ravintoloineen ja Hilja Liukko oli aktiivisesti mukana kehittämässä Viipurin Rinkeli ja Keksin Oy:n toimintaa miehensä Veikko Liukon kuoltua heti sodan jälkeen vuodesta 1945. Sieltäkö Maija Muinosen hotelli sodan riutomana on sitten siirtynyt turvaan Mannerheimintielle Helsinkiin - niin, ainakin nimenä. Mistä muuten mahtaisi löytyä kuva Viipurin hotelli Marskista?
maanantai 14. kesäkuuta 2010
Hyvää nimipäivää Oskari! - 1933
Viipurin linna - Wiborgs Slott.
Viipurissa tai aivan sen läheisyydessä opettajana 1920-30-luvulla toiminut Eino Waara onnittelee veljeänsä Oskari Waaraa hänen nimipäivänsä johdosta: Parhaimmat onnitteluni! ; allekirjoituksena: Eino, Viipuri 30.11.1933. Oskarinpäivää vietetään ensimmäinen päivä joulukuuta. Eino lähetti kortin Oskarille Tampereelle Pyynikin Nahkatehtaalle, saman vuoden toukokuussa Oskari oli tehnyt kaupat Pyynikin Nahkatehtaan osakkeista. Koko Oskari Waaran perhe asui melkein neljä vuotta Tampereella Palomäentie 15:ssa vuosina 1933 - 1937.
keskiviikko 2. kesäkuuta 2010
Viipuri-sarjan postikortti 1943
Viipurin pyöreä torni kuvattuna piirrettyyn postikorttiin sodan aikaan vuonna 1943. Viipurin kaiho ja kaipuu on edelleen todellista tänä päivänä monelle suomalaiselle, entiselle karjalaiselle, viipurilaiselle. Postikortissa Einari (toim. huom: Einari Susi, Hilja Liukon veli asui Kerimäellä) perheineen toivottaa hyvää uutta vuotta rouva Hilja Liukolle Viipuriin, osoitteella Viipuri, Keksi ja Rinkeli. Perille on mennyt. Viipuri ei ole ollut lainkaan Waaran perheen kotiseutua, eikä myöskään Göranssonien kotiseutuja - mutta Liukkojen on. Tai onhan: allekirjoittaneen isä on tietysti aitoja Viipurin poikia vuodelta 1915. Hänestä ja Viipurin pojista tarinaa myöhemmin, Helsinkiin muuttaneita Viipurin poikia kokoontui vielä ainakin 1980-90-luvulle saakka johonkin Helsingin keskustan kahvilaan vaihtamaan kuulumisia - itsekin kerran heidän kanssaan virvokkeita juoden joskus 70-luvun alussa.
______
Einari Sudella oli kaksi tytärtä, Asta, seurakuntakanslisti ja Lea Leena Kristiina, tarjoilija. Einari oli naimisissa Hilman kanssa.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
Rouva Hilja Liukko ja Karjala-lehti 6.1.1956
Karjalainen nainen pääkaupungin liike-elämän johtoportaissa. Artikkeli Karjala-lehdessä 6.1.1956.
Karjalalle kirjoittanut Ulla Mannonen.
Karjala-lehti 6.1.1956: Vanha karjalainen sananparsi sanoo naisesta seuraavalla tavalla, vaikka se olisikin leikillisellä mielellä sanottua, niin eipä niin pientä leikkiä, jossa ei totta toinen puolta.
Siksi "Naisia on niin monenlaisia, vaan vähän meidän karjalaisten naisten laisia naisia" ja jos keneen, niin juuri johtaja, rouva Hilja Liukkoon tämä sanonta sopii kuin naulan kantaa. Naiseen, joka on omalla työllään ja tarmollaan kohonnut pääkaupungin liike-elämän johtoportaisiin, mutta huolimatta siitä, omaa kaikki ne hyveet joita nykyaika naiselta vaatii.
Iloinen, herttainen, vaatimaton, älykäs ja aina valmis lähimmäistään auttamaan, ja kun vielä lisäämme, työteliäs ja tarmokas, niin ei ole lueteltu yhtään liikaa niitä ominaisuuksia joita rouva Hilja Liukko omaa ja joiden avulla hän, hento nainen on päässyt miesten rinnalle tuonne, jossa aina käydään kiivasta kamppailua.
Rouva Hilja Liukko on syntynyt Karjalan kannaksella, lähemmin sanottuna Muolaan Punnuksen kylässä, kauppias Suden tyttärenä, ja solmi avioliiton v. 1920 kauppaedustaja (Veikko Liukon, toim. huom.) Liukon kanssa, sekä muutti miehensä kotikaupunkiin Viipuriin, jonne v. 1924 perustivat keksi- ja rinkelitehtaan, josta muodostui alku nykyisin niin laajaksi paisuneelle liiketoiminnalle.
Kun sota sitten syttyi ja karkoitti karjalaiset pois kotiseuduiltaan, asettui tehtailijapari Liukko perheineen Helsinkiin, jossa ryhtyivät suunnittelemaan teollisen liiketoimintansa jatkamista perustaen v. 1940 ensimmäisen tehtaansa Lappeenrantaan ja seuraavana vuonna jo toisen Helsingin Käpylään, Taivaskalliontielle.
Mutta "ihminen päättää, Jumala säätää", ja niin kävi tämänkin onnellisesti alkaneen nuoren parin elämässä. V. 1945 kuoli johtaja Liukko itse ja liikelaitokset jäivät kaikki rouva Liukon hennoille hartioille sekä niiden lisäksi kahdeksan alaikäistä lasta.
Mutta rouva Liukko ei pelästynyt eikä murtunut huolimatta siitä, että oli hento nainen, vaan hän tarttuikin miehensä kuoleman jälkeen lujin ottein liikeyrityksensä johtoon kehittäen ja laajentaen sitä edelleen. Hän perusti keksi- ja rinkelitehtaan Hämeenlinnaan v. 1947 ja v. 1949 aloitti taas jo toinen hänen perustamansa toimintansa Keravalla ostetussa uudessa, ajanmukaisessa tehtaassa, johon hän hankki täysin nykyaikaiset ja ajanmukaiset koneet Ruotsista saakka, sekä toi myöskin ammattimiehet niiden asentamista paikoileen valvomaan sekä ruotsinmaalaiset leipurit neuvomaan valmistuksia leipomossa.
Rouva Liukko ei kuitenkaan pysähtynyt tähän, vaan hän avasi v. 1950 Fabianink. 4:ssä nykyaikaisen konditoriamyymälän nimellä "Konditoria Liukko" ja joulukuussa v. 1951 myymälän Mechelininkatu 17:ssä ja v. 1953 helmikuussa myymälän ja baarin Liisankatu 3:ssa sekä v. 1955 heinäkuussa Lapinlahdenkatu 8:ssa.
Mutta näiden Helsingissä olevien tehtaitten ja myymälöidensä lisäksi hän on perustanut myöskin myymälöitä ja baareja Lappeenrantaan. Helmikuussa v. 1953 Pormestarinkatu 6, v. 1955 myymälän Koulukatu 49 ja lokakuussa v. 1955 ja baarin Toikankatu 2:een sekä nyt marraskuussa v. 1955 myymälän ja ja baarin Valtakatu 30:een.
Ja seuratessamme näin rouva Liukon suurpiirteistä ja poikkeuksellista yrittäjämieltä, joka saa monet miehet kateudesta kalpenemaan emme saa unohtaa, että hän on rakentanut myöskin erään toisen karjalaisen naisen Maija Muinosen kanssa Lahteen kaupungin suurimman Arava-talon.
Kuinka hän on kaiken aloittanut ja uskaltanut? ihmettelee moni ja rva Liukko kertoo: "ensimmäinen itse tekemäni kauppa mieheni kuoleman jälkeen oli maatilan osto Kerimäeltä ja siitäpä se on sitten vähän kerrassaan eteenpäin menty".
Monillekin naisille lienee mieluisaa tietää, että rouva Liukon tehtaiden valmisteita myydään jokaisessa Suomen kaupungissa ja viedään myöskin ulkomaille.
KAikkien näiden liiketoimiensa ohella on rouva Liukko kasvattanut ja kouluttanut lapsensa ylioppilaiksi saakka, joista useimmat ovat jääneet työhön äidin liikkeisiin, onpa yksi Liukon tyttäristä huomattu laulajatarkin, esiintynty kymmenissä juhlissa ja radiossa.
Mutta rouva Liukko ei keikesta huolimatta ole mikään johtajatyyppi, kylmä ja harkittu. Ei, hän on lämminsydäminen, avulias nainen, valmis ojentamaan jokaiselle auttavan kätensä sekä hyvin pidetty työläisten puolella, joille hän on kuin äiti, ottaa osaa jokaisen huoliin ja murheisiin. "Kuinka hän kaiken ennättääkin?", olemme kyselleet itsekin häneltä monta kertaa. "Kyllä sitä vain ennättää, kun ottaa kaiken päivän kerrallaan". vastaa hän vaatimattomasti.
Tulkoon vielä mainituksi miesten suhtautuminen rouva Liukkoon. Olimme kerran hänen mukanaan kutsuttuna Helsingin Seurahuoneelle päivälliselle, toisin sanoen meitä oli useampiakin sanomalehti-ihmisiä, ja voi sitä miesten paljoutta, joka pyöri pöytämme ympärillä, sillä jokainen herra halusi, vaikka ei muuta, niin puristaa rouva Liukon kättä, naisen, joka on omalla tarmollaan kohonnut pääkaupungin liike-elämän johtoportaisiin, ja josta monet muut naiset saisivat ottaa esimerkkiä.
Siis: "naisia kun on niin moneksi".
________________________
Ehkä tänä päivänä sanomalehti-reportteri kirjoittaisi naisen ja miehen yrittäjyydestä tasa-arvoisesti, vaikkakin naisyrittäjät tänäkin päivänä erottuvat positiivisesti joukosta. Viipurin Keksi- ja Rinkeli Oy ja Konditoria Liukko eivät ole enää toiminnassa. Vuonna 1945 kylläkin Hilja Liukon lapsista kolme oli jo täysi-ikäisiä, v. 1922 syntynyt Hilkka Pokkinen s. Liukko ja yksi juuri täysi-ikäiseksi yltänyt Pauli Liukko kaatunut kesäkuussa 1944 sekä sodassa sairastunut Kauko Liukko syntynyt 1924.
torstai 13. toukokuuta 2010
Possen Krouvin avajaiset 1967
Viipurin Pamauksen tekijä Knut Posse on käynyt Helsingissäkin, tosin ravintolan muodossa. Hilja Liukon ja lapsiensa omistama Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy omisti parhaimmillaan Helsingissä useita kahviloita, arkkitehtien suunnittelemat tyylikkäät sisustukset ja konditoriotuotteet erinomaisia. Yritys lähti laajentamaan toimintaansa 1960-luvun puolen välin jälkeen ravintola-toimintaan ja avasi Kalevankatu 17:n kohdalle olutravintolan; viipurilaiseen henkeen. Helsingin Sanomissa julkaistu artikkeli ravintolan avajaisista:
Possen Krouvi avattiin. Helsingin kuudes olutravintola Possen Krouvi avattiin eilen. 72-paikkainen viihtyisä ravintola sijaitsee Kalevankatu 17:ssä. Ravintolan omistaa Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy, ja sen sisustuksesta henkiikin viipurilainen tunnelma, jota luovat mm. jättiläiskokoiset valokuvat Viipurin linnasta sekä koko seinän mittainen panorama itse Viipurin kaupungista.
Eiliseen avaustilaisuuteen toivotti vieraat tervetulleiksi johtaja Ilmari Liukko. Olutravintolatilanteen kehitykseen loi katsauksen maist. Tauno A. Tuominen Alkosta todeten mm., että Suomessa on tällä hetkellä 85 olutravintolaa vastaavan luvun ollessa Ruotsissa yli 3000. Hän huomautti, että meilläkin on tällä hetkellä painopiste siirtymässä mietoihin juomiin ja tässä näyttelevät olutravintolat erittäin tärkeätä osaa.
keskiviikko 28. huhtikuuta 2010
Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy
Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n nimi Helsingin kauppakorkeakoulun rakentamisen tukijaluettelossa.
Laiva, jossa tukijoiden nimet ovat.
Teksti Kauppakorkeakoulun aulan seinässä: "Tämän talon rakentamista korkeimman taloudellisentutkimuksen ja opetuksen tyyssijaksi ovat tukeneet:"
Monet yritykset ovat tukeneet Helsingin Kauppakorkeakoulun rakentamista ostamalla yhden tai useampia nimikkotiiliä, näiden yritysten joukossa oli myös Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy. Kauppakorkeakoulu muutti nykyisiin tiloihinsa Runeberginkadulla 1950, kun Hugo Harmian ja Woldermar Baeckmanin suunnittelema päärakennus valmistui. Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n pitkäaikainen toimitusjohtaja, talousneuvos Hilja Liukko tuki muutenkin yleishyödyllisiä yhteisöjä, esimerkiksi nykyistä Journalistiliittoa sananvapauden puolesta samoin kuin leipomon Käpylän toimipisteen alueen nuorisourheilua.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Veikko ja Hilja Liukko naimisiin 1920
Otsikkoa Waaran sukua - viikinkien jäljillä; voidaan tulkita myös laajemmin: jo viikingit on otsikossa tuomassa antiteesina mielenkiintoa menneisyyteemme - sukujen historiaan. Göranssonit niinkuin Liukotkin esiintyvät Waarojen ohella sivustolla aiheesta riippuen; Anneli Liukko meni naimisiin Oskarin Waaran Erkki-pojan kanssa ja samoin Eini Liukko meni naimisiin Oskarin toisen pojan, Kai Vaaran kanssa.
Annelin ja Einin vanhemmat: Veikko ja Hilja Liukko; hääkuva vuodelta 1920. Hiljalla on tyylikkäät valkoiset käsineet kädessään; rannekello käsineiden päälle vedetynä, samoin sormukset. Kultainen medaljonki kaulassa, sen ajan mukainen myrttiseppele hunnun päälle kauniisti asetettuna. - Veikko frakkiin pukeutuneena, valkoinen solmuke - tyylikäs, samoin valkoiset hansikkaat. Wiipurissa tämä hääkuva on kuvattu - Nyblinin kuvaamossa; wiipurilaisia, Muolaasta Wiipurin läheltä Hilja on sukua. Veikolla ja Hiljalla oli Göranssonien tapaan melkoinen kahdeksan lapsen katras kasvatettavanaan - vuosien 1922 ja 1940 välillä syntyneitä.
Miten Veikko Liukko ja Hilja Susi sitten tapasivat? Veikolla oli jo nuorena miehenä liikemieshajua; hän kierteli myyntimiehenä pitkin Wiipurinlääniä myymässä edustamiaan tuotteita. Veikko Liukko pysähtyi Muolaan Punnusjärvellä Amanda Suden, Hiljan äidin isän kaupan kohdalle tuotteitaan esittelemään ja pisti silmänsä nuoreen ja kauniseen 18-vuotiaaseen Hilja-neitokaiseen; siitä se yhteiselo heidän välillä alkoi. Veikko oli syntynyt Saaressa, Parikkalassa, Uukunniemen lähistöllä. Amanda Susi, Hiljan äiti tunnettiin Punnuksessa "Punnuksen lempeänä mummuna".
Kun Veikko pyrähti Punnukseen, niin kylän väki säikähti sen aikaista harvinaista autoa ja piiloutui pensaiden taakse auton nähtyään. Hiljalla oli rohkeutta kohdata nuori tuleva liikemies, kauppias Veikko Liukko. Viipurin puhelinluettelossakin vuodelta 1938 mainitaan Veikko Liukon kohdalla ammattina Tehtaitten edustaja, joskin Veikon liikemiesura jatkui myöhemmin myös leipomoteollisuuden parissa Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:ssä.
Veikko Liukko oli syntynyt 1895, hän oli muutamia vuosia Hiljaa vanhempi. Hilja ja Veikko menivät 22.08.1920 naimisiin ja ryhtyessään viettämään 25-vuotishääpäiväänsä 22.08.1945 Veikko kuoli 49-vuotiaana. 31.12.1945 samana vuonna hän olisi täyttänyt 50-vuotta.
Veikon isä oli nimeltään Heikki Liukko ja äiti Edla Kettunen.
torstai 18. helmikuuta 2010
Miten Liukkojen ja Waarojen suvut tutustuivat?

Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n nimikyltti Keravan tehtaalla.
Viipurin Keksi ja Rinkelin kirjekuori.
Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n logo.
Liukon leipomo, Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy Keravalla 1960-luvun alussa. Kuvassa Ilmari Liukko, Juha Waara, Juhan äiti Anneli Waara, Eini Liukko-Vaara ja Einin ja Annelin ja Ilmarin äiti talousneuvos Hilja Liukko. Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy on tietenkin Viipurin peruja, siellä toiminta oli laajaa ja tehdasmaista ja työntekijöitä oli kymmeniä. Viipurin leipomo rakennettiin 1937 Repolan alueella Kannaksenkatu 13 kohdalle; leipomorakennus oli peräti nelikerroksinen. Mistään ihan kotipaakarista ei siis ollut kysymys. Liukot joutuivat sodan runtelemana evakkoon ja yksi kiintopiste oli Kerava, jonne leipomon valmistus oli keskittynyt. Kahviloita ja konditorioita, jopa ravintolakin syntyi Helsinkiin ja Lappeenrantaan ja Lahteen. Helsingin kahvilat oli upeita: arkkitehtien suunnittelemat sisustukset ja tuotteet ensiluokkaisia. Reseptejä ja uusia tuoteideoita haettiin Englannista saakka. Ylläolevan kirjekuoren mukaan leipomotoimintaa oli myös Hämeenlinnassa.
Kai Vaara ei 1960-luvulla ajanut enää Donaulla, se on vaihtunut siniseen Volkswagen kuplaan, jälleen numero 15 rekisterinumerossa, kuten allaolevasta kuvasta saattaa todeta!
Kai Vaaran Volkswagen kupla - rekisterinumero IPN - 15!
Ote Viipurin puhelinluettelosta vuodelta 1938:
Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy., Kannaksenk. 13.
Konttori av. 8.30-16, lauant. 8.30-14.
konttori ja tilaukset 2749
kondiittoriosasto 1338
Miten Waarat ja Liukot sitten tutustuivat? Se juontaa 1930-luvulle tai mahdollisesti sodan aikaan, pula-aikaan kuitenkin. Liukon leipomo tarvitsi sakariinia ja Oskari Waaran nahkatehdas ja kotiväki elintarvikkeita; tehtiin vaihtokauppaa, Oskari Waara sai hankittua sakariinia siinä kuin muitakin raaka-aineita nahkatehtaansa pyörittämiseen ja vastaavasti leipomon tuotteet kohtasivat tarvitsijansa, tehtaan työntekijöiden ravitseminen ja tietysti oman perheen hyvinvoinnin takaaminen oli Oskarille tärkeätä. Kuva. Kai Vaara; Ektachrome-kuultokuva.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)













