Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veikko Liukko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veikko Liukko. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. lokakuuta 2013

Korkeasaari 1940

Liikemies, leipomoyrittäjä Veikko Liukko oli käymässä Korkeasaaressa toukokuun viimeisenä päivänä 1940. Mukana olivat vasemmalta oikealle: Eevo Tallus, Ilmari Liukko -Veikon yksi pojista, Veikko Liukko ja Eetu Kemppinen. Mukavaa kevät päivää lienevät viettäneen. Korkeasaaren paviljonki siintää taustalla. Veikon poika Ilmari on kuvassa 14-vuotias.

Puku ja päähine joka miehellä - tiukka katse kameraan päin.

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Punnuksen tyttö Hilja Maria Liukko


Sotia edeltäneen ajan Punnuksen kylä sijaitsi keskellä Kannasta Muolaan pitäjän koilliskulmassa. Sieltä on myös kahdeksan lapsen äiti ja yrittäjä Hilja Liukko s. Susi kotoisin.  Kannas eikä Viipuri ollut kuitenkaan kuin hetken kotiseutuna, kun sota tuli väliin. Talvisota verotti pitäjiä, talot poltettiin, monen koti tuhoutui. Välirauhan jälkeen osa asukkaista sai palata kotiinsa, jos se vielä oli olemassa mutta viimeistään 1944 sodan päätyttyä sieltä oli lopullisesti lähdettävä. Sitä ennen Hilja oli tutustunut jo 1910-luvun lopulla kiertävään kauppiaaseen Veikko Liukkoon. Hilja Liukko sai elää pitkän elämän ja elämään mahtui monenlaista yrittämistä, isoa perhettä ja paljon iloa. Huomioitavaa on myös, että Hilja Liukko teki runsaasti hyväntekeväisyystyötä, mikä on koitunut yhteiskunnan ja meidän kaikkien hyväksi. Punnuksen Kyläkirjatoimikunta on kirjoittanut vuonna 2004 kirjan Punnus - puoli pitäjää, jossa kerrotaan  Hilja Liukosta ja hänen perheensä vaiheista.

Vähän ennen joulua 1919 tuli Punnuksen kyläkauppiaan Mikko Suden kauppapuotiin jälleen kerran Viipurista, Tukkuliike Svartsröm & Drockilan nuori kauppamatkustaja Veikko Liukko. Eikä hän tullut tällä kertaa mitään kaupaamaan vaan hän tuli kihlaamaan talon tyttären, 18-vuotiaan Hilja Marian, ja kihlalahjaksi Veikko toi kultamedaljongin, jota Hilja Maria kantoi kaulassaan lähes 80 vuotta.
Häät vietettiin seuraavana vuonna 1920 ja nuori perhe asettui asumaan Viipuriin, jonne Veikon työnantaja oli järjestänyt neljä huonetta ja keittiön käsittävän asunnon.
Nuori perhe kasvoi vuosi vuodelta, eivätkä kaupparatsun tulot enää tahtoneet piisata ja niin Veikko perusti Agentuuriliike Veikko Liukon, mikä toimitti hiivaa, teetä, sakariinia ja ynnä muuta. Yritys toimi aluksi kotona. Koko perhe pakkasi sakariinia, kunnes vuonna 1924 perustettiin Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy yhdessä Adolf Myöhäsen ja Toivo Saaren kanssa. Molemmat yhtiökumppanit kuolivat ennen sotavuosia ja Liukot lunastivat koko leipomon itselleen-
Uutta leipomoa varten hankittiin tontti osoitteessa Kannaksenkatu 13. Tontilla oli toiminut tupakkatehdas ja sen tiloihin siirtyi ensin Agentuuriliike Veikko Liukon sakariinipakkaamo.
Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n uusi ajanmukainen, viisikerroksinen leipomo- ja liikerakennus valmistui 1939.
Lähtö tuli äkkiä. Mutkien kautta päästiin Mikkelin lähelle Harjumaalle, jonne Hilja-rouva lapsineen asettui. Veikko yritti sijoittaa tehtaan henkilökuntaa jonnekin ja saada heille jotakin tekemistä. Oltiin Iisalmessa, Hämeenlinnassa, Savonlinnassa ja monessa muussa paikassa.
Välillä valmistettiin karamellitehdas Nizzan puitteissa tikkunekkuja. Jauhoista oli kova pula, vaikka leipää olsi mennyt määrättömästi mutta sitä jokainen sai vain elintarvikekortilla.
- Kyllä se oli ankaraa aikaa. Kaiken huipuksi mieheni haavottui Mikkelin pommituksissa, kertoo Hilja Liukko 1970-luvun lehtihaastattelussa. Meillä oli suuren perheen kanssa ahdasta siellä Harjunmaalla ja minä odotin kahdeksatta lasta.
Vanhimmat pojat olivat sodassa. Pauli kaatui 21-vuotiaana sodan viime vaiheessa 1944 ja 23-vuotias sairastui vakavasti.
Sodan jälkeen jatkettiin Helsingissä.
Sotavuosien jälkeen löytyi ystävien avulla sopiva leipomon paikka Helsingistä. Entinen ahkera ja välitön viipurilainen henkilökunta haalittiin kokoon ja Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy aloitti täydellä teholla Käpylässä osoitteessa Taivaskalliontie 3.
Elokuun lopulla 1945 Veikko Liukko kuoli hieman alle 50-vuotiaana. Vetovastuu siirtyi Hiljalle.
Veikon kanssa Hilja oli aina keskustellut liikeasioista, joten aivan ummikkona hän ei johtajuutta ottanut. Koulupohjana hänellä oli Punnuksen kansakoulun lisäksi Ida Soinisen talouskouu Viipurissa. Lisäksi hän oli toiminut nuorena Punnuksen koulun käsityönopettajana.
Veikko oli joskus sodan aikana ostanut ravintoloitsija Maija Muinosen kanssa suuren asuintontin Lahdesta. Tätä tonttia Hilja nyt yritti kaupitella saadakseen rahaa leipomon pyörittämiseen mutta kun tontti ei mennyt kaupaksi hän sanoi Maijalle, että rakennetaan siihen talo kun ei löydy halukkaita tontin ostajjia.
Herrat hieman hymyilivät, kun naiset alkoivat hommata asianmukaisia lupia Olli Pöyryn piirtämälle 11-kerroksiselle aravalaitoitetulle osaketalolle. Lupa tuli, talo valmistui, osakkeet myytiin ja herrat eivät enää hymyilleet, ehkä jopa kiittivät. Siellä se talo, "tyttöjen" aikaansaannos seisoo Lahden asematorin laidassa, Marskin patsaan vieressä (Asemakatu 2).
Liiketoiminta laajeni käsittämään mm. Keravan Keksitehtaan ja Helsingissä Kasarmintorin laidan amerikkalaistyyppisen baarikahvilan ja muutaman muun baarin lisäksi Kalevankadun Possen Krouvin. Konditorio Liukko toimi Lappeenrannassa parhaimmillaan neljän myymälä-baarin voimin.
Hilja sai Karjalan Liiton esityksen perusteella talousneuvoksen arvon 1967 ja Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I-luokan mitalin kultaristein vuonna 1968. Vuonna 1971 tapahtui sukupolven vaihdos ja Ilmari-poika jatkoi toimitusjohtajana.
Hilja ja Veikko olivat yhdessa ostaneet vuonna 1940 Koivikko-nimisen tilan Kerimäeltä, Savonlinnan läheltä. Täsät paikasta muodostui vuosien kuluessa perheen keskeinen yhteinen vapaa-ajan keidas.
Koivikossa on vuosien kuluessa vieraillut mm. Savonlinnan Oopperajuhlien esiintyjiä, niin laulajia kuin kapellimestareitakin. Heidät on Koivikkoon johdattanut Hiljan ja Veikon tytär Eini Liukko-Vaara, itsekin oopperalaulajia.
Laulun lahjan Eini peri Hilja-äidiltään, joka nuorena tyttönä sai isänsä Mikko Suden perustaman Punnuksen nuorisoseuran iltamissa aloittaa piirileikki- ja muut yhteislaulut.
Hilja Marian elämän laulu oli 97-vuoden pituinen.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

"Älkää ampuko, tää on mun!"




Sotamies Pauli Liukko kirjoittaa heinäkuussa 1941 isälleen Veikko Liukolle: Täällä näin 13.7.1941. Hei Isä! Kiitos siitä paketista, jonka sain, se oli oikein hyvään tarpeeseen. Täällä on jaksettu oikein hyvin, niin ruuan kuin kaiken muunkin puolesta. Tämä olisikin kuin paradiisi, ellei olisi vaaraa, että tulee kattoon reikiä tai moottori tekee lakon juuri pahimmalla hetkellä, mutta ei kai se sitäkään tee. Hei sitten, Pauli. Lähettäjä: Stm. Pauli Liukko, 1 k.p.k. 3772.
Kortin mukaan Pauli oli 1941 kesällä panssarivaunun miehistössä, ei liene helppo homma ollut sekään.
Kortti oli osoitettu Paulin isälle Veikko Liukolle Kerisaloon. Talvisodan jälkeen, ensimmäisen evakon jälkeen, kun Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n juuri valmistunut uusi tehdasrakennus koneineen jäi Viipuriin piti Veikko Liukon yrittää taata elanto isolle perheelleen ja perusti Kerisaloon Makeistehdas Nizzan Oy:n. Sodan aikana Veikko Liukon omistamalla Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy:llä oli tehdas Iisalmessa, jossa tehdas valmisti muun muassa näkkileipää rintaman sotilaille. Iisalmen tehtaan johtajana oli Hilja Liukon veli Väinö Susi. Makeistehtaita on Suomessa ollut aikoinaan runsaasti. Enimmillään 1800-1900-luvun vaihteessa. Susista tarinaa myöhemmin.

Kauppamatkustaja-jäsenkortti


Itä-Suomen Kauppamatkustaja- ja Liikemiesyhdistyksen jäsenkortti vuodelta 1945.

Wiipurin Keksi ja Rinkeli Oy:n yksi kolmesta perustajasta oli 1895 syntynyt Veikko Liukko, joka oli jo ennen yrityksen perustamista toiminut aktiivisena kiertävänä kauppiaana Viipurin läänissä 1920-luvun alusta lähtien. Oheisena Itä-Suomen Kauppamatkustaja- ja Liikemiesyhdistyksen jäsenkortti vuodeksi 1945. Kauppamatkustajan työssä Veikko oppi liikeyrityksen operatiiviset ja strategiset taidot: leipomon kasvoi monikymmenhenkiseksi teolliseksi yrittämiseksi, joka tunnettiin laajalti koko Suomessa. Sodan jälkeenkin yrittäjän onnistui evakkona jälleenrakentamaan tehdastoiminnan monella paikkakunnalla - Hämeenlinnassa, Lappeenrannassa, Keravalla ja Helsingin Käpylässä. Tosin jo vuoden 1945 loppupuolella yrityksen johtoon tuli Veikko Liukon leskivaimo Hilja Liukko s. Susi.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Isänmaan puolesta 16.6.1944


Sotilaspastorin kirje 16.6.1944 kaatuneen Pauli Liukon omaisille.

Rintamalla 8.7.1944. Johtaja Veikko Liukko, Kerimäki.
Tänne osoitetun tiedustelun johdosta ilmoitan, että poikanne kaatumisesta on lähetetty virallinen kaatumisilmoitus sekä lisäksi Helsingin osoitteellanne tarkempi selvitys tapahtumasta.
Poikanne Pauli Liukko kaatui 16.6.1944 taistelussa Kivenavan Ahijärvellä. Hän oli juuri palannut lomalta ja kävi palatessaan sidontapaikalla, jossa hänet tapasin. Hän kyseli komppaniaansa, joka sillä hetkellä ei ollut muun pataljoonamme yhteydessä, vaan alistettu rykmenttimme toiselle pataljoonalle. Lähdettyään komppaniaansa oli hän ehtinyt olla siellä vain n. 15 min, kun erääseen puuhun sattunut kranaatti räjähtäessään löi häneen kuolettavan sirpaleen. Haavoituttuaan hän oli hypännyt vielä korsuunsa ja lausunut vain sanat "ai, ai" ja kuollut siihen.
Hänen ruumiinsa vietiin kaatuneiden kokoamispaikalle, mutta ei ole tietoa, ehdittiinkö enää sieltä kaatuneita evakuoida. Jäämistönsä lähetin 8387/2 Kpk:lle ja jäämistötodistukseen merkitsin Helsingin osoitteenne, jonka korp. Pauli Liukko oli yksikölleen antanut. Se, että aikaisemmin ole saaneet asiasta varmuutta, johtuu siitä, että osoitteenne on muuttunut.
Surunne on raskas, tiedän sen. Lohduttakoon Teitä kuitenkin tieto siitä, että poikanne oli todella sotilas, joka täytti aina tunnokkaasti tehtävänsä. Hänet oli valittu nyt alkaneelle upseerikurssille, mutta hän ehti ennen sitä antaa kaikkensa. Ja ennen kaikkea lohduttakoon teitä kaikkia hänen omaisiaan kaiken lohdutuksen Jumala, jonka kädessä on elämämme ja kuolemamme.
Samalla pyydän tuoda pataljoonan komentajan ja oman osanottoni raskaaseen suruunne. Herra maatamme armahtakoon!
Osanottoterveisin, Veikko Huttunen, sotilaspastori 3469/2.
------------------
Tänään 16.6. päivälleen 66 vuotta sitten kaatui yksi Liukon sisaruksista rintamalla. Paulin äiti on sanonut eräässä radiohaastattelussa, että yhden pojan annoin Isänmaalle. Muistamme Paulia tänään, muistamme häntä joka päivä. Kaikki emme ehtineet Sinua tuntemaan mutta mielissämme, sydämissämme olet Pauli.

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Aulanko 1943



Aulangon kansallispuiston joutsenet postikortissa 1943. Veikko Liukko lähettää terveiset nuorimmaiselle (3 v.) Seppo-pojalleen  Viipuriin Torkkelinkatu 20:een. Valokuva: A. V. Heikkinen. Veikko Liukko on saattanut olla Napialassa nahkatehtailija Oskari Waaran vieraana ja käyneet yhdessä Aulangolla liikelounaalla - mene ja tiedä.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Rouva Hilja Liukko ja Karjala-lehti 6.1.1956


Karjalainen nainen pääkaupungin liike-elämän johtoportaissa. Artikkeli Karjala-lehdessä 6.1.1956.
Karjalalle kirjoittanut Ulla Mannonen.

Karjala-lehti 6.1.1956: Vanha karjalainen sananparsi sanoo naisesta seuraavalla tavalla, vaikka se olisikin leikillisellä mielellä sanottua, niin eipä niin pientä leikkiä, jossa ei totta toinen puolta.
Siksi "Naisia on niin monenlaisia, vaan vähän meidän karjalaisten naisten laisia naisia" ja jos keneen, niin juuri johtaja, rouva Hilja Liukkoon tämä sanonta sopii kuin naulan kantaa. Naiseen, joka on omalla työllään ja tarmollaan kohonnut pääkaupungin liike-elämän johtoportaisiin, mutta huolimatta siitä, omaa kaikki ne hyveet joita nykyaika naiselta vaatii.
Iloinen, herttainen, vaatimaton, älykäs ja aina valmis lähimmäistään auttamaan, ja kun vielä lisäämme, työteliäs ja tarmokas, niin ei ole lueteltu yhtään liikaa niitä ominaisuuksia joita rouva Hilja Liukko omaa ja joiden avulla hän, hento nainen on päässyt miesten rinnalle tuonne, jossa aina käydään kiivasta kamppailua.
Rouva Hilja Liukko on syntynyt Karjalan kannaksella, lähemmin sanottuna Muolaan Punnuksen kylässä, kauppias Suden tyttärenä, ja solmi avioliiton v. 1920 kauppaedustaja (Veikko Liukon, toim. huom.) Liukon kanssa, sekä muutti miehensä kotikaupunkiin Viipuriin, jonne v. 1924 perustivat keksi- ja rinkelitehtaan, josta muodostui alku nykyisin niin laajaksi paisuneelle liiketoiminnalle.
Kun sota sitten syttyi ja karkoitti karjalaiset pois kotiseuduiltaan, asettui tehtailijapari Liukko perheineen Helsinkiin, jossa ryhtyivät suunnittelemaan teollisen liiketoimintansa jatkamista perustaen v. 1940 ensimmäisen tehtaansa Lappeenrantaan ja seuraavana vuonna jo toisen Helsingin Käpylään, Taivaskalliontielle.
Mutta "ihminen päättää, Jumala säätää", ja niin kävi tämänkin onnellisesti alkaneen nuoren parin elämässä. V. 1945 kuoli johtaja Liukko itse ja liikelaitokset jäivät kaikki rouva Liukon hennoille hartioille sekä niiden lisäksi kahdeksan alaikäistä lasta.
Mutta rouva Liukko ei pelästynyt eikä murtunut huolimatta siitä, että oli hento nainen, vaan hän tarttuikin miehensä kuoleman jälkeen lujin ottein liikeyrityksensä johtoon kehittäen ja laajentaen sitä edelleen. Hän perusti keksi- ja rinkelitehtaan Hämeenlinnaan v. 1947 ja v. 1949 aloitti taas jo toinen hänen perustamansa toimintansa Keravalla ostetussa uudessa, ajanmukaisessa tehtaassa, johon hän hankki täysin nykyaikaiset ja ajanmukaiset koneet Ruotsista saakka, sekä toi myöskin ammattimiehet niiden asentamista paikoileen valvomaan sekä ruotsinmaalaiset leipurit neuvomaan valmistuksia leipomossa.
Rouva Liukko ei kuitenkaan pysähtynyt tähän, vaan hän avasi v. 1950 Fabianink. 4:ssä nykyaikaisen konditoriamyymälän nimellä "Konditoria Liukko" ja joulukuussa v. 1951 myymälän Mechelininkatu 17:ssä ja v. 1953 helmikuussa myymälän ja baarin Liisankatu 3:ssa sekä v. 1955 heinäkuussa Lapinlahdenkatu 8:ssa.
Mutta näiden Helsingissä olevien tehtaitten ja myymälöidensä lisäksi hän on perustanut myöskin myymälöitä ja baareja Lappeenrantaan. Helmikuussa v. 1953 Pormestarinkatu  6, v. 1955 myymälän Koulukatu 49 ja lokakuussa v. 1955 ja baarin Toikankatu 2:een sekä nyt marraskuussa v. 1955 myymälän ja ja baarin Valtakatu 30:een.
Ja seuratessamme näin rouva Liukon suurpiirteistä ja poikkeuksellista yrittäjämieltä, joka saa monet miehet kateudesta  kalpenemaan emme saa unohtaa, että hän on rakentanut myöskin erään toisen karjalaisen naisen Maija Muinosen kanssa Lahteen kaupungin suurimman Arava-talon.
Kuinka hän on kaiken aloittanut ja uskaltanut? ihmettelee moni ja rva Liukko kertoo: "ensimmäinen itse tekemäni kauppa mieheni kuoleman jälkeen oli maatilan osto Kerimäeltä ja siitäpä se on sitten vähän kerrassaan eteenpäin menty".
Monillekin naisille lienee mieluisaa tietää, että rouva Liukon tehtaiden valmisteita myydään jokaisessa Suomen kaupungissa ja viedään myöskin ulkomaille.
KAikkien näiden liiketoimiensa ohella on rouva Liukko kasvattanut ja kouluttanut lapsensa ylioppilaiksi saakka, joista useimmat ovat jääneet työhön äidin liikkeisiin, onpa yksi Liukon tyttäristä huomattu laulajatarkin, esiintynty kymmenissä juhlissa ja radiossa.
Mutta rouva Liukko ei keikesta huolimatta ole mikään johtajatyyppi, kylmä ja harkittu. Ei, hän on lämminsydäminen, avulias nainen, valmis ojentamaan jokaiselle auttavan kätensä sekä hyvin pidetty työläisten puolella, joille hän on kuin äiti, ottaa osaa jokaisen huoliin ja murheisiin. "Kuinka hän kaiken ennättääkin?", olemme kyselleet itsekin häneltä monta kertaa. "Kyllä sitä vain ennättää, kun ottaa kaiken päivän kerrallaan". vastaa hän vaatimattomasti.
Tulkoon vielä mainituksi miesten suhtautuminen rouva Liukkoon. Olimme kerran hänen mukanaan kutsuttuna Helsingin Seurahuoneelle päivälliselle, toisin sanoen meitä oli useampiakin sanomalehti-ihmisiä, ja voi sitä miesten paljoutta, joka pyöri pöytämme ympärillä, sillä jokainen herra halusi, vaikka ei muuta, niin puristaa rouva Liukon kättä, naisen, joka on omalla tarmollaan kohonnut pääkaupungin liike-elämän johtoportaisiin, ja josta monet muut naiset saisivat ottaa esimerkkiä.
Siis: "naisia kun on niin moneksi".
________________________
Ehkä tänä päivänä sanomalehti-reportteri kirjoittaisi naisen ja miehen yrittäjyydestä tasa-arvoisesti, vaikkakin naisyrittäjät tänäkin päivänä erottuvat positiivisesti joukosta. Viipurin Keksi- ja Rinkeli Oy ja Konditoria Liukko eivät ole enää toiminnassa. Vuonna 1945 kylläkin Hilja Liukon lapsista kolme oli jo täysi-ikäisiä, v. 1922 syntynyt Hilkka Pokkinen s. Liukko ja yksi juuri täysi-ikäiseksi yltänyt Pauli Liukko kaatunut kesäkuussa 1944 sekä sodassa sairastunut Kauko Liukko syntynyt 1924.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Pauli Liukon kirje


Pauli Liukon kirje isälleen Veikko Liukolle Viipuriin Karisalmelle. Postileiman päiväys 10.6.1942. Kenttäpostia.

Katkelma Paulin kirjeestä.

Pauli Liukko, yksi Hilja ja Veikko Liukon lapsista kirjoitti kirjeen varusmiespalveluspaikastaan perheelleen  Viipuriin Karisalmeen osoittaen sen Veikko-isälleen. Oheinen kirje on kirjoitettu 8. kesäkuuta 1942. Pauli miettii miksi kotiväki ei ole kirjoittanut hänelle; perheellä on ollut omia kiireitä ja askareita, aina ei ole muistettu, ehditty muistaa varusmiespalveluksessa tai rintamalla olijoita. Niinkuin Oskari Vaaran perhekin, Liukkojen hyviä ystäviä, niin Liukotkin ovat olleet ahkeria grammarin soittajia, Pauli odotti innokkaana levytilaustaan. Pauli oli syntynyt 1923; kirjeen kirjoittamisen aikaan siis 19-vuotias. Kirjeen takana lukee: läh. opp. Pauli Liukko, Kpk 8, 0802 - x. Siitä selviää myös kirjeen lähetyspaikka.

Terve Kotijoukko!
Täss yksin istun enkä muuta voi kuin kirjoitan ma teille breivin. Niin, kauniiksi uneksi se loma minulle jäi. Nyt istun täällä komppaniamme toimistossa jälleen, niin että huokaukseen onkin oikeutettu syy. Loma, aurinko ja luonto takana. Kaikki! Edessä häämöttää vain palanen harmaata, kuivahkoa tulevaisuutta. Kylmä ja kitsas UK:kin lähestyy päivä päivältä lähemmäs ja lähemmäs. Ehdotukset UK:hon lähtevät nim. lähitulevaisuudessa. Kuinkahan olisi sen mukaan lähdön aika? Ne kestävät; kurssit nim. siinä viitisen kk:tta. Mitä tuumaatte? On muuten ihmeellistä, että ette ole kirjoittanut tänne mitään? Kirjoitelkaahan pian? Joko levyt ovat saapuneet? Monin terv. toivoo Pauli.

Monin terv. toivoo Pauli.

Pauli Liukko kaatui rintamalla sodan loppuvaiheessa kesäkuussa 1944. Kunnia hänen muistolleen.

maanantai 19. huhtikuuta 2010

Veikko Liukko ja Wiipurin linna



Hilja Liukon aviomies Veikko Liukko poseeraa taustanaan Wiipurin linna; ennen sotaa? Raitioliikenne oli Wiipurissakin, kevättalvea, lumi sulaa auringon paisteessa. Kenen patsas; johon jo vastaus tulikin - Torkkeli Knuutinpoikahan siinä katselee linnan suuntaan; kuvaajan takana Wiipurin entinen kaupunginmuseo. Knuutinpoikaa on pidetty Wiipurin perustajana.

lauantai 27. helmikuuta 2010

Veikko ja Hilja Liukon perhe kesällä 1933



Veikko ja Hilja Liukon perhe Wiipurin kodissa kesällä 1933; kuvassa vasemmalta Hilkka (s. 1922), Pauli (s. 1923), Kauko (s. 1924), Ilmari (s. 1926), isä-Veikko (1895 - 1945), Anneli (s. 1928), Eini (s. 1930) ja Hilja Liukko sylissään Raija (s. 1933). Seitsemän lasta kuvassa - mutta yksi perheeseen vielä syntyi eli Seppo välirauhan aikaan 1940. Tyylikäs porvariperheen koti - upea iso villaryijy seinällä.

tiistai 23. helmikuuta 2010

Veikko ja Hilja Liukko naimisiin 1920



Otsikkoa Waaran sukua - viikinkien jäljillä; voidaan tulkita myös laajemmin: jo viikingit on otsikossa  tuomassa  antiteesina mielenkiintoa menneisyyteemme - sukujen historiaan. Göranssonit niinkuin Liukotkin esiintyvät Waarojen ohella sivustolla aiheesta riippuen; Anneli Liukko meni naimisiin Oskarin Waaran Erkki-pojan kanssa ja samoin Eini Liukko meni naimisiin Oskarin toisen pojan, Kai Vaaran kanssa. 

Annelin ja Einin vanhemmat: Veikko ja Hilja Liukko; hääkuva vuodelta 1920. Hiljalla on tyylikkäät valkoiset käsineet kädessään; rannekello käsineiden päälle vedetynä, samoin sormukset. Kultainen medaljonki kaulassa, sen ajan mukainen myrttiseppele hunnun päälle kauniisti asetettuna. - Veikko frakkiin pukeutuneena, valkoinen solmuke - tyylikäs, samoin valkoiset hansikkaat. Wiipurissa tämä hääkuva on kuvattu - Nyblinin kuvaamossa; wiipurilaisia, Muolaasta Wiipurin läheltä Hilja on sukua. Veikolla ja Hiljalla oli Göranssonien tapaan melkoinen kahdeksan lapsen katras kasvatettavanaan - vuosien 1922 ja 1940 välillä syntyneitä.

Miten Veikko Liukko ja Hilja Susi sitten tapasivat? Veikolla oli jo nuorena  miehenä liikemieshajua; hän kierteli myyntimiehenä pitkin Wiipurinlääniä myymässä edustamiaan tuotteita. Veikko Liukko pysähtyi Muolaan Punnusjärvellä Amanda Suden, Hiljan äidin isän kaupan kohdalle tuotteitaan esittelemään ja pisti silmänsä  nuoreen ja kauniseen 18-vuotiaaseen Hilja-neitokaiseen; siitä se yhteiselo heidän välillä alkoi. Veikko oli syntynyt Saaressa, Parikkalassa, Uukunniemen lähistöllä. Amanda Susi, Hiljan äiti tunnettiin Punnuksessa "Punnuksen lempeänä mummuna". 

Kun Veikko pyrähti Punnukseen, niin kylän väki säikähti sen aikaista harvinaista autoa ja piiloutui pensaiden taakse auton nähtyään. Hiljalla oli rohkeutta kohdata nuori tuleva liikemies, kauppias Veikko Liukko. Viipurin puhelinluettelossakin vuodelta 1938 mainitaan Veikko Liukon kohdalla ammattina Tehtaitten edustaja, joskin Veikon liikemiesura  jatkui myöhemmin myös leipomoteollisuuden parissa Viipurin Keksi ja Rinkeli Oy:ssä.

Veikko Liukko oli syntynyt 1895, hän oli muutamia vuosia Hiljaa vanhempi. Hilja ja Veikko menivät 22.08.1920 naimisiin ja ryhtyessään viettämään 25-vuotishääpäiväänsä 22.08.1945 Veikko kuoli 49-vuotiaana. 31.12.1945 samana vuonna hän olisi täyttänyt 50-vuotta.

Veikon isä oli nimeltään Heikki Liukko ja äiti Edla Kettunen.