Nahkurimestari Gardbergin seuraajia 1800-luvulla

Adam Theman pystytti oman nahkurinverstaansa Helsinkiin vuonna 1868, aika pian 1800-luvun puolenvälin jälkeen. Nahkurin ammatin harjoittajia tunnetaan kuitenkin  Helsingissä sitä ennen useita Gabriel Gardbergin lisäksi. Löytyypä luettelosta Gabrielin poikakin, Gustaf Gardberg, joka näköjään ryhtyi seuraamaan isänsä jälkiä nahanvalmistuksessa. Luettelo mainitsee peräti yhden nahkatehtaan muodossa toimineen yrityksen, Munkholman nahkatehtaan aivan 1800-1900-luvun vaihteesta, vuodelta 1899; lieneekö Helsingin Munkkisaaressakin aikoinaan toiminut nahkatehdas, viljamyllyn - Vaasan höyrymyllyn lisäksi?

Nahkureita vuodesta 1784 - Gabriel Gardberg

Nahkurin ammatti-nimike on vanha, ensimmäiset suomalaisiin ja helsinkiläisiin historiankirjoihin merkityt nahkurit tunnetaan 1780-luvulta ja ammatinvanhimpana Suomessa pidetään Gabriel Gardbergia.  Nahkureiden ammattikunta on perustettu vuonna 1784. Häviääkö nahkuri-ammattinimike nykyisiltä keltaisilta sivuilta kokonaan, peräti ellei ole jo hävinnyt, muovi- ja keinoaineperäiset tuotteet ja valmisteet ovat melkein kokonaan syrjäyttäneet nahan ja nahkatuotteet, luonnontuotteet markkinoilta.

Adam Theman - mainos keltaisilla sivuilla 1880-luvulla

A. Theman St. Robertsgatan 20, helsinkiläinen nahkurimestari, jonka luona Salomon Waara oli oppia saamassa 1870-luvun lopulla. Nahkuriverstaassa Salomon toimi myös työnjohtajana, jolloin hänelle lopullisesti virisi ajatus oman pajan, oman tehtaan aloittamisesta. Salomon Waara tiesi, että hän oli oppinut nahka-alasta riittävästi oman vertaan pystyttämiseksi ja samoin Salomon aavisti, että nahalle ja nahkatuotteille oli riittävästi kysyntää, jotta yrittäminen saattaisi kannattaa. Adam Theman mainosti toimintaansa koko sivun ilmoituksella Helsingin Adress-Kalenderin vuoden 1886 - 1887 keltaisilla sivuilla. Se jo ilmoitti hänen merkittävyytensä nahkuritoiminnassa. Sama teksti ruotsiksi, tosin eri kirjasintyylillä, kuvia ei ei silloin vielä painotuotteissa nähty graafisia piirroksia lukuunottamatta. Koko sivun mainos oli vain harvoilla yrittäjillä, nahka-alan yrittäjistä Theman oli ainoa näin isolla mainoksella. Adam Themanilla oli puhelin ja se oli jo monella helsinkiläisellä yrittäjällä tai senaikaisella ammatinharjoittajalla käytössä, kuten viereisesta A. F. Tuomisen huonekalutehtaan mainoksesta saattaa havaita. Adam Themanin puhelinumero mainitaan toisaalla luettelossa, jostakin syystä se puuttuu keltaisilta sivuilta ( T, Telefon 446).

Garfvarmästare - nahkurimestari Adam Theman 1836 - 1902

Helsingin kaupunginarkiston tutkijat toivat ystävällisesti ja pyytämättä  eteeni  matrikkelin - Esitys Helsingin Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen toiminnasta viime vuosisadalla - siis 1800-luvulla; siinä kerrotaan nahkurimestari Adam Themanista lisää. Matrikkelista ilmenee, että Adam Theman on ollut monessa mukana, ei myöskään nahkurinverstaan tai nahkatehtaan pitäminen silloin 1800-luvulla ole ollut liian helppoa, itsestään selvää, sen sai myös Adam Themankin kokea, kuten matrikkelissa kerrotaan: jolloin 1890-luvulla oli pakotettu sen (nahkurinverstaan) vaikeitten olojen vuoksi lopettamaan. Theman oli myös Suomalaisen Sivistysseuran perustajia, mikä seura onkaan tänä päivänä nimeltään. Myös sunnuntaikoulu oli mielenkiintoinen ilmiö 1800-luvun opinkäynnissä. Joka tapauksessa Salomon Waaran saamat opit Adam Themanilta lienevät olleet edistyneimpiä, mitä Suomessa siihen aikaan on voinut saada. Aktiivinen ihminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaja nahkurimestari Adam Theman, Salomonin oppi-isä näyttää olleen. Adam Theman on kokenut tärkeäksi siirtää ammattioppiaan seuraaville sukupolville. Adam Theman otti haltuun Gardbergin nahkurinliikkeen, ilmeisesti kuitenkin poika Gardbergin eli Gustafin nahkurinliikkeen. Salomon Waaran mennessä Themanille oppiin on hän siten saanut nahka-alan tietoutta ulottuen aina 1700-luvulle saakka,  itse Gabriel Gardbergin ajalta ammennettuja ammattitaitoja ja -tietoja.

Adam Theman, nahkurimestari, s. 24 p. jouluk. 1836 Hauholla; isä mylläri; kävi opin nahkuri Hellstenin luona Hämeenlinnassa; alkoi Helsingissä nahkurinliikkeen 1868, ottaen haltuun Gardbergin nahkurinliikkeen; harjoitti ammattiliikettään taidolla ja isossa määrin alkupuolelle 1890-lukua, jolloin ammatille vaikeitten olojen vuoksi oli pakotettu sen lopettamaan; harjoitti sittemmin vähempää nahkakauppaa; oli kymmenkunta vuotta nahkurikisällien eläkekassan puheenjohtajana; ollen innokas kunnan asiain harrastaja, hän oli jäsenenä useissa komiteoissa; Suomalaisen Sivistyseuran perustajia; Käsityö- ja Tehdasyhdistyksen sunnuntaikoulupäivystäjä 1873; valittu sunnuntaikouluvalvojaksi 1885; valittu 1885 jäseneksi komiteaan, jonka valmistettava Yhdistyksen lausunto erääseen teollisuudenharjoittajain kokoukseen, joka oli koolle kutsuttu Helsinkiin Keisarikunnan tulliolojen muuttamisen johdosta; jäsen Yhdistyksen 1887 asettamassa komiteassa, jonka ehdotettava keskustelukysymyksiä Oulussa 1887 pidettyyn Teollisuudenharjoittajain kokoukseen; valittu Yhdistyksen edustajaksi juuri mainittuun kokoukseen; jäsen Yhdistyksen niinikään 1887 aettamassa komiteassa ohjesääntöehdotuksen laatimista varten ammattiyhdistyksille; Yhdistyksen tilintarkastaja 1887; valittu Yhdistyksen varaedustajaksi Vaasassa 1890 pidettyyn Teollisuudenharjoittajain kokoukseen. Kuollut 22 p. tammik. 1902.

----------------------------------------

Adam Theman osallistui Suomalaisen Sivistysseuran perustamiseen, mikä seura tarkalleen oli ei ole tiedossa mutta ohessa lainaus eräästä sivistyseurojen synnystä tehdystä väitöskirjan esipuheesta: 

-Sivistysseurat kuuluivat oloissamme ensimmäisiin joukkojärjestöihin, joiden toiminnassa oli mukana sekä yhteistä kansaa että säätyläistöä. Seurat perustivat jäsenilleen kirjastoja ja sanomalehtien lukusaleja, mahdollistivat kuoro- ja näytelmäharrastusta sekä järjestivät sivistäviä huvitilaisuuksia, joissa kuultiin kansantajuisia esitelmiä. Ohjelman päätteeksi tanssittiin. Kokousten keskeisenä tarkoituksena oli lähentää säätyläistöä ja kansaa toisiinsa, ja erityisesti tämän toivottiin toteutuvan säätyjen välisen tanssin kautta. Vaikka toiminta oli säätyläisvetoista, kaikki suomalaiset sivistysseurat olivat kuitenkin syntyneet alhaalta kasvavana toimintana, käsityöläisten oman aktiivisuuden kautta. Ammattikuntien lopettamiskaudella erityisesti käsityöläisnuoriso tarvitsi kiltojensa tilalle uudenlaisia yhdistyksiä. Mukaansa se tarvitsi johtamaan tottunutta säätyläistöä, joka sitten hankki ja säilytti seurojen määräysvallan itselleen. On suorastaan paradoksaalista, miten häikäilemättömin järjestöllisin toimin säätyläistö säilytti vallan itsellään seuroissa, jotka pyrkivät harmonisoimaan ja tasoittamaan yhteiskuntaluokkien välisiä eroja. Tästä huolimatta suomalaisissa sivistysseuroissa jäsenkunnan enemmistön muodostivat käsityöläistaustaiset työläiset. Myös naisten osuus jäsenistöstä oli huomattava. Helsingissä naisia oli puolet jäsenistä, ja Turussa naisten osuus kohosi joinakin vuosina jopa kahteen kolmannekseen.

Salomon Waara oppia saamassa II

Adam Theman, karvarimestari, huom. punainen alleviivaus Photosopattu.

Kauaa ei tarvinnut kalenteria selailla, aakkosittain nimen mukaan löytyi melko pian sivulta 108 Adam Theman, garfvarmästare, St. Robertsgatan 20. Itse asiassa olinkin jo ehtinyt päivää aikaisemmin puhelimitse kysynyt tutkijalta, onko arkistossa mahdollisesti kyseisen henkilöstä ja nahkurinverstaasta mitään tietoa. Puhelun aikana ystävällinen nuori tutkija löysikin melko pian Adam Themanin ja hänen osoitteensa. Nyt oltiin siis päästy hienosti alkuun. Garfvarmästare - karvarimestari, - nykyään tosin nahkurimestari, upeasti ollaan jäljillä! Kalenterissa on eri ammatinharjoittajat sulassa järjestyksessä, talonomistajasta musiikinopettajattareen. Ammatinharjoittajat, ilmeisesti porvaristoon kuuluneet kansalaiset olivat kalenterin mukaan pääosin ulkomaalaissukunimistöä, joskin pelkällä neiti-tittelilläkin kalenteriin halutessaan pääsi.

Salomon Waara oppia saamassa

Salomon Waara siirtyi Oulussa 1870-luvun loppupuolella saamiensa oppien jälkeen Helsinkiin. Jotta olisin päässyt Salomonin opiskelu- ja harjoittelupaikan jäljille päätin tutustua Helsingin kaupunginarkiston kokoelmiin. Sain selville, että arkisto sijaitsee lähellä Kaupunginteatteria ja milloin sinne on yleisölle vapaa pääsy arkistoja näkemään. Jännitin hieman ensimmäistä arkistokäyntiäni mutta jo ovella minut toivotettiin ystävällisesti sisään ja avuliaat tutkijat neuvoivat mielellään miten kannattaisi edetä hankkeessani. Niinpä sain eteeni erilaisen määrän erilaisia matrikkeleita ja osoitekalentereita. Sain selville, että ennen varsinaisen puhelinluettelon ilmestymistä Helsingissä julkaistiin osoitekalenteria ainakin vuodesta 1850-alkupuolelta alkaen, tosin yksinomaan på svenska, Adress-Kalender. Kalenterissa oli aakkosittain muun muassa eri ammatinharjoittajien osoitteet ja myös "keltaiset sivut", joissa ammatinharjoittajat, yrittäjät saattoivat mainostaa toimintaansa. Löytyisikö sieltä jotakin mikä viittaisi Salomonin kisällinpaikkaan A. Themaniin?

Napialan Nahkatehdas Oy 100 vuotta 7.6.1980

Napialan Nahkatehdas täytti 7.6.1980 100 vuotta. Nahkatehdas oli vielä silloin Suomen vanhin alallaan.  Tehtaan perustamisen teki mahdolliseksi todennäköisesti pelkät sattumat: Napialan Nahkatehtaan perustaja Salomon Waara aviotui varakkaan kirjansitojan tyttären Julia Ölanderin kanssa, jolloin alkupääoman hankinta oli tavanomaista helpompaa. Toinen ylipäätään nahkatehtaan perustamisen mahdolliseksi tehnyt asia lienee se, että Salomonille ei löytynyt sepän töitä Torniosta, jolloin hän päätti lähteä nahkurin oppiin Johan Åströmin tehtaalle samalla paikkakunnalla. Jonkin aikaa Torniossa harjoiteltuaan pääsi Salomon Waara Helsingissä  nahkurimestari Adam Theman oppiin ja työnjohtoonkin, jonka pajassa työskentelyn aikana Salomonille virisi lopullisesti ajatus oman tehtaan perustamisesta. Kuinka Salomon joutui juuri Napialaan ei ole tiedossa mutta Salomon lienee kuitenkin miettinyt muitakin mahdollisia paikkakuntia tehtaan toiminnan aloittamiseen. Kun tehdas oli aloittanut toimintansa, muutti Salomon perheineen muutamiksi vuosiksi Helsinkiin, jossa teki nahkatuotteiden kauppaa omassa liikkeessään. Toiminnan ylläpitäminen ja tehostaminen vaati kuitenkin melko pian Salomonin muuttoa takaisin Napialaan. Helsingin ajalta lienee Turun maakuntakeskuksen tallessa nahkurin kilpi. Riihimäen Sanomat kirjoitti torstaina 29. toukokuuta 1980 tasavuosia täyttävästä tehtaasta oheisen artikkelin. 

---------------------

Satavuotiaan Napialan Nahkatehtaan vaiheissa taitekohdaksi muodostui viime sodan jälkeinen aika, jolloin hevosten lukumäärä laski rajusti. Sitä mukaan putosi myös valjaitten tekotarve ja niin yritys joutui etsimään uusia linjoja.

Hevosvaljaita valmistuu Napialassa edelleen, mutta tärkeimmäksi ovat tulleet retkeilyvälineet, asetarvikkeet, koiran hihnat ym. Nahan rinnalla käytetään paljon muitakin materiaaleja.

Suomen vanhin toimiva nahkatehdas on aina käyttänyt nahkaa väljästi. - Ei ole kuitenkaan itsetarkoitus luoda tuote nahan ympärille, huomauttaa yhtiön toimitusjohtaja Erkki Waara. - Tuotteet kehitellään käytännöllisiksi tarpeiden mukaan.

Napialan tehtaan tuotevalikoima sisältää noin 350 eri lajiketta. Erityinen tuoteraati kokoontuu kerran viikossa pohtimaan tuotteiden kehittelyä. Suunnittelussa nojaudutaan testiryhmän ja käyttäjäpiirin kokemuksiin. Selkärepulle ei voi antaa muotoa taiteilijan pöydällä, niinkuin esimerkiksi lasialan tuotteille.

 Esimerkkinä suunnittelusta johtaja Waara mainitsee painonnostovyön. Sen leveydestä, paksuudesta, nahan laadusta ja muistakin ominaisuuksista on saatu tarkat ohjeet Painonnostoliitolta. Samoin on Pesäpalloliitto sanonut sanansa räpylän mallista jne. Nahkatehtaalla riittää töitä.

- Tehtaalla menee nyt hyvin, myöntää johtaja Waara. Juuri hiljattain on otettu 8 uutta työntekijää. Kokonaisvaahvuus on nyt 48 ja vuoden loppuun mennessä se vielä kasvaa 5-6 paikalla.

Rakennushankkeita ei ole nyt näköpiirissä, saneerauksia -38 rakennetussa tehtaassa kylläkin on. Kaksi vuotta sitten uusittiin konttori, viime vuonna ompelimo ja tänä vuonna remontti jatkuu. Tekniikassa seurataan myös kehitystä. - Ei täällä vanhentuneita masiinoita ole, vaikka yritys onkin näin vanha.

Nahkatehtaan toiminta on sikäli erikoista, että se joutuu hankkimaan 80 % raaka-aineestaan ulkomailta. Vientiin taas menee vain 20 %. Ruotsi on tällä hetkellä Napialan tehtaan vilkkain kauppakumppani. Johtaja Waara kertoo yhtiön pyrkivän hiljalleen hakeutumaan myös Neuvostoliiton markkinoille.

Vuotien tuottaminen kaukaa Australiasta tai Etelä-Amerikasta on yksi syy siihen, että nahkateollisuuden luonne pitkäjänteisempää kuin monen muun alan. Parhaillaan on Napialassa nahkimo lähes seisokissa, koska Ruotsin satamalakko on pysäyttänyt vuotakuorman Göteborgiin.

Napialan Nahkatehdas jakaa ansiomerkit pitkään yhtiössä työskenneille jo ensi perjantaina. Varsinainen satavuotisjuhla torvisoittoineen pidetään 7. kesäkuuta. Riihimäen Erämessuilla Nahkatehtaalla on juhlanäyttely. Jarmo Tuominen.

Asekotelo on oiva esimerkki Napialan Nahkatehtaan nykyisistä tuotteista. 

Koteloita niittaavat Hannele Kuosmanen (edessä) ja Eila Pakkanen.

Napialan Nahkatehtaan syntyvaiheet sijoittuvat aikaan, jolloin Suomessa oli yleisesti alkanut nahkateollisuuden voimakas nousukausi. Kotimainen tuotanto valmisteli läpimurtoaan ja eri puolilla maata käynnistyivät tehtaat kasvavaa kysyntää tyydyttämään.

Napialan tehtaan perustamisajankohdaksi on katsottava kesäkuun seitsemäs päivä vuonna 1880, jolloin nahkurimestari Salomon Waara vuokrasi Janakkalan pitäjän Napialan kylästä vanhan ruotusotamiehen asuinrakennuksen, pirtin ja kaksi kamaria, joissa aloitti nahan ja valjaitten valmistuksen.

Saman suvun omistuksessa ollutta yritystä johtaa nyt kolmannessa polvessa perustajan pojanpoika, toimitusjohtaja Erkki Waara.

Vanhimpana suomalaisena nahkatehtaana pitää Napialan Nahkatehdas Oy tiukasti kiinni korkean käsityötaidon ja nykyaikaisen koneistuksen avulla niistä laatuvaatimuksista, jotka se jo se vuosikymenien saatossa on itselleen asettanut. Nahan valmistuksen lisäksi laajaan tuotevalikoimaan kuuluvat tänä päivänä retkeilyvälineet, repuista rinkkoihin, monipuoliset asetarvikkeet, koiratarvikkeet, työrukkaset, pesäpalloräpylät aina hevosvaljaisiin asti.

20-luvulle saakka markkinointi oli etupäässä torikauppaa, joka muun kehityksen mukana on muuttunut koko maan kattavaksi myyntiverkostoksi.

Tehtaan markkinointipäällikkönä toimii nyt Markku Kotajärvi.

Onni löytyi Suomesta.

Ruotsin Ylitorniosta, Pellon kylästä syntyisin olevan Salomon Waaran mieli paloi etelään. Niinpä hän 18-vuotiaana tuli Tornioon päästäkseen siellä sepän oppiin. Sepällä ei sattunut sillä kerralla olemaan oppilaan paikkaa ja niin hän joutui nahkurioppilaaksi Johan Åströmin verstaaseen Torniossa.

Onni hymyili tarmokkaalle nuorukaiselle myöhemminkin, sillä suunnattuaan kulkunsa kohti etelää, hän työskenteli Helsingissä nahkuri A. Themanilla työnjohtajana parin vuoden ajan ja avioitui varakkaan kirjansitojamestarin tyttären kanssa ja sai myötäjäisinä alkupääomaa oman liikkeen perustamiseksi.

Valjaat valtaavat tuotannon.

1920-1930-luilla erikoistui Napialan Nahkatehdas entistä enemmän valjaitten valmistukseen. Tehdas laajeni. Sen tuotteet saivat tyytyväisiä ostajia kautta koko Suomen. 1940-luvulle saakka olivat valjaat huomattavin tuoteryhmä.

Napialan Nahkatehtaan tuotannossa on perinteisesti kiinnitetty suurta huomiota työn laadun korkeaan tasoon. Osoituksena tästä ovat eri laatukilpailuissa saavutetut kunniamaininnat.

Ratkaisevalla tavalla tuotannon laatuun on vaikuttamassa käytettävän raaka-aineen laatu. Tämä muodostaa keskeisen kysymyksen tehtaan toiminnassa. Esivalmistelujen kautta on tultu siihen ratkaisuun, että nahkatuotteet on valmistettava korkealaatuisimmasta raaka-aineesta. Ensiluokkaisia sonnin-, härän- ja lehmänvuotia tuotetaan pääasiassa Australiasta ja Etelä-Amerikasta.

Nahalla on aina oma viehätyksensä. - Moni poika on yrittänyt löytää korviketta nahalle, 

mutta ei ole onnistunut, toteavat toimitusjohtaja Erkki Waara (oik.) ja markkinointipäällikkö 

Markki Kotajärvi.

Kehitystä kaikilla rintamilla.

Rinnan sisäisen kehittymisen kanssa on seurannut myös tehtaan ulkoinen laajeneminen. Vaatimattomasta ruotusotamiehen asuinrakennuksesta muodostettiin erikoinen nahkimo kohta erityksen perustamisen jälkeen.

Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä hankittiin ajan vaatimuksia vastaavia koneita ja vuonna 1938 valmistui uusi tehdasrakennus, jota jo kymmenen vuoden kuluttua oli pakko laajentaa uusien konehankintojen takia.

Koneiden vaikutuksesta tuotanto on huomattavasti noussut, vaikka henkilökunnan lukumäärä on pysytellyt suurin piirtein samana.

Napialan Nahkatehdas Oy on perustamisesta asti ollut saman suvun hallussa. tehtaan perustajan Salomon Waaran uraauurtava työ on saanut oman perheen piiristä arvoisiaan työn jatkajia. Oskari Waara jatkoi isänsä jälkiä tehtaan johdossa vuosina 1925 - 1953 ja hänen jälkeensä astui vuoroon poikansa, tehtaan nykyinen toimitusjohtaja Erkki Waara.